Marras

Olen yhä hengissä, joskin voimat ovat todella vähissä ja blogipostauksen laatiminen on tuntunut aivan ylivoimaiselta tehtävältä. Juuri mitään käsitöihin liittyvää en ole toisaalta tehnytkään, riittää kun laahustan päivästä toiseen, käyn töissä, syön ja nukun.

Esiteltävänä on kuitenkin kaksi Sny-vaihtoon liittyvää pakettia. Toisen sain tänään ja toinen tuli jo viime kuussa. Sny:kseni paljastui Päivikki, jolla ei (vielä) ole omaa blogia, mutta joka lupaili lähiaikoina sellaisen perustaa. Paketista löytyi kauniin punaista Cool Flamme Tweediä (siitä voisin varmaan neuloa vaikka edellisen postauksen ohjelistassa olevan irtokauluksen!) ja Austermannin Step-sukkalankaa, jota en ole vielä kokeillutkaan. Tuota vaihtelevan väristä lankaa hoitavine öljyineen on varmasti mukava neuloa nyt, kun energiani ei riitä mihinkään monimutkaisiin pitsi- tai kirjoneuleisiin mutta yksiväriset perussukatkaan eivät oikein pidä mielenkiintoa yllä. Paketissa oli myös kolme frivoliteepitsistä lumihiutaletta, jotka Päivikki oli tärkännyt sokerilla. Lumihiutaleet ovat todella kauniita ja taidokkaita! Kiitos kovasti! Frivolitee eli käpyily on minulle aivan uusi tekniikka sekin.


Viime kuussa Sny:ni lähetti minulle huovutetun istuinalustan ja mukinlämmittimen eräretkiä varten - oikein kekseliäs ja mieluinen lahja sekin! Käytännössä en ole päässyt niitä vielä ulkoilun merkeissä testaamaan, mutta toimivilta ja lämpöisiltä vaikuttavat. Kaikki Päivikiltä saamani lahjat ovat olleet mieluisia ja minunnäköisiäni, olet ollut ihana Sny! Blogittomuudesta ei ole mitään haittaa, mutta huikkaathan täälläkin, jos saat vielä joskus oman blogin perustettua, niin että pääsen sitten siellä vierailemaan? Olisi mukava nähdä mitä kaikkea käsitöiden alalta harrastelet.

Lopuksi vielä kaksi lasityötä, jotka sain valmiiksi joitakin viikkoja (vai kuukausia? aikaa on niin vaikea hahmottaa nykyään...) sitten. Nämä ovat toistaiseksi ainoat ennen mieheni kuolemaa aloittamani kädentyöt, jotka olen kyennyt ottamaan esille ja tekemään valmiiksi. Korennot ovat pieniä, isommista töistä tähteiksi jääneitä lasinkappaleita hyödyntäen tehtyjä.

Ohjeita

Kokosin itselleni muistiin hauskoja netistä löytyviä neuleohjeita toteuttavaksi joskus myöhemmin:

- "Gauntlets" - kädenlämmittimet

- irtokaulus napeilla - savinapit käyttöön?

- mielenkiintoisen muotoinen huivi

- ihanat säärystimet

- erilainen tapa neuloa myssy

- prinsessatohvelit

Hallaöiden huurretta, villan lämpöä

Viime ajat ovat olleet vaikeita, sillä ystäväpiirissäni sattui vielä yksi uusi kuolemantapaus. Elämä koettelee kovakouraisesti nyt. On vaikeaa säilyttää optimistinen asenne, kun elämä tuntuu niin arvaamattoman lyhyeltä ja sekin häipyvä hetkinen on täynnä murhetta ja menetyksiä... Onneksi on asioita, jotka muistuttavat siitä, että elämä paitsi ottaa myös antaa. Ystävälle syntynyt syysvauva on yksi niitä parhaasta päästä. Olen kiitollinen ihanista ystävistäni ja myös uusista tuttavuuksista, joita elämä tuo eteen. Viime viikolla sain ihanan lahjan Neuleunia-blogin Särmältä: kauniin violetin ja vihreän sävyisen villaisen kaulahuivin... olen mykistynyt. Mukana oli myös ylimääräinen vyyhti samaa lankaa, jotta voisin halutessani neuloa siitä jotain yhteensopivaa. Lanka on kuulemma Sysimetsä designin käsinvärjättyä villaa, mietin mahtaako värjäri olla sama Kaisa, jolle lähettelin paketteja viime Sny-kierroksella. Oli tai ei, sävyt ovat kauniit ja Särmän neuloman huivin pitsimallikerta tuo värin vaihtelun hienosti esiin. Huiviin neulotut lämpimät ajatukset tuntuvat melkein käsinkosketeltavilta huivia käyttäessä...

Mukana tulleesta vyyhdistä päätin tehdä kämmekkäät, ja koska tarvitsin niitä pikaisesti (sormeni palelevat nykyään ihan jatkuvasti!) tartuin vaihteeksi virkkuukoukkuun. Eilisen istuskelin sohvannurkassa nelijalkainen lämpöpatterini sylissäni ja tänään minulla oli jo käsissä nämä. Langan sävynvaihtelut tekivät muuten niin monotonisesta kiinteiden silmukoiden virkkaamisesta hauskaa. Viileät vihreän ja violetin sävyt tuovat mieleen huurteiset hallayöt... ja villa lämmittää.

Tällä erää työn alla ovat jälleen uudet Baudelaire-sukat. Upean hehkuvan värisen Sisu-langan lähetti minulle taivaansinisen villatakin kutoja, Anne, kiitoksena siitä, kun kopioin hänelle erään ohjeen... Ylenpalttista! Mukana tuli myös ihana vihko tärkeille neulesuunnitelmille. Kannen värien näkeminen varmasti antaa tujauksen energiaa joka kerta vihkoon tarttuessa. Ihanat sävyt!

Näin ihanien lahjojen saaminen ihmisiltä, joita ei ole edes tavannut, vaan joihin tutustumisen välineenä ovat olleet blogit ja sähköposti, on lähinnä mykistyttävää. KIITOS!

Jotain muutakin olen neulonut, ja voimien mukaan neulon edelleen. Kenties jokuset villasukat (kunhan jalan koko ensin tästä hieman kasvaa!) tulee lähivuosina saamaan myös näiden pikku varpaiden omistaja:

Kaksi kuuta

Kuvattu 4.8. 2007

En tiedä, oletko jossain

en tiedä, oletko jossain
vaiko et,
me lahoamme kuin kasvit ja eläimet
ja kenties sielu
on hohtoa häviävää,
kuin Alchemilla
aamulla kimmeltää.

Ja sinulle kuitenkin puhun
kuin totuin puhelemaan,
yön tullessa luoksesi nousen
torniisi korkeaan
unen pitkät kierreportaat,
unen tikkaat silkkiset,
kaikille rakastaville
nousta kevyet.

Yli kirjan kumartuneena
on tuttu tumma pää,
ja ilma on sineä, kultaa
ja tuulta lempeää.
Sinä nostat kirjasta pääsi
ja hymyilet,
ja kuitenkaan en tiedä
oletko vaiko et.
-Aale Tynni

Eksyneen eränkulkijan saapassukat

Perussukat kärjestä aloittaen, lankana 7 veljestä Raita, vihreä (melkein koko 150 g kerä) ja joustinneuleessa yksivärinen ruskea.

Yhteisen luontoharrastuksemme jatkaminen yksin on samalla kertaa sekä lohdullinen että surullinen asia. Nämä sukat lämmittävät saappaissa, kun paleltaa, uuvuttaa, määränpää on kateissa ja taival tuntuu pitkältä.

Postin tuomaa lämpöä

Pinna kireällä, voimat vähissä ja vihaisena ei pysty neulomaan. Parhaiten silmukoiden siirtely puikolta toiselle onnistuu, jos olo on puhtaasti vain surullinen. Näitä hetkiä on kuitenkin iltaisin harvassa. Hyvin hitaasti syntyy sukkaa, vihreää, villaista.

Ennen onnettomuutta ehdin ilmoittautua syksyn SNY-kierrokselle. Päätin heti, että siitä en jättäydy pois, hoidan oman osani vaikka kuinka tiukkaa tekisi. Onneksi minulla kävi hyvä tuuri parien suhteen, sain sekä kohteen, jota on helppo ilahduttaa, että oman Salaisen, joka on todella herttainen ja nähnyt paljon vaivaa pakettieni eteen. Syyskuun paketissa oli teetä, teepannumyssy, pallo teen hauduttamiseen ja aivan ihania vanhoja lapasohjeita - näitä on mukava selailla ja suunnitella kirjoneulelapasia teetä siemaillen. Mukana oli myös Martta Wendelinin kirjainmalleja käsitöihin - ne ovat todella kauniita ja houkuttaisivat ryhtymään heti nimikoimaan pyyhkeitä ja lakanoita vanhan ajan malliin. Pidän kovasti Wendelinin kuvituksista ja tyylistä, kirjainmalleille löytyy varmasti vielä käyttöä.

Aiempi paketti oli myös mitä mieluisin, kauniin vihreän salomoninsolmuhuivin lisäksi sain ihanat ranskalaiset 3,5 mm neulepuikot (vihreät!), löylytuoksupusseja ja vihreitä karkkeja. Huivi on ihana ja juuri tuollainen siro pikkuhuivi minulta ennestään puuttuikin. Salomoninsolmujakaan en ole itse kokeillut. Löylytuoksupussit koivunlehtineen odottavat talvea ja ajan kulumista. Tällä hetkellä kesän muisteleminen tekee vielä liian kipeää.

En ole unohtanut myöskään tuoksuvia valkoisia ruusuja, jotka tuntematon, kultainen Sny:ni lähetti elokuussa. Toivon, ettet ole kovin harmissasi siitä, että sait näin hankalan parin - lähettämäsi lahjat lämmittävät kovasti mieltäni huolimatta kamalasta elämäntilanteestani ja siitä, että en jaksa päivittää blogiani tämän useammin. Toivottavasti kiitokset ja tieto pakettien perilletulosta ovat kuitenkin tavoittaneet sinut Sny-blogin ja emännän kautta.

Kiitos myös Tiinalle, joka oli parini edellisellä Sny-kierroksella. Sain postisi. Runo oli riipaiseva. Lämmin kiitos.

Syksyn kuulaudessa

Kiitos vielä kerran näin yhteisesti teille kaikille, ketkä lähestyitte minua sähköpostilla edellisen postauksen jälkeen! Olette mahtavia.

Saan voimia ystävistä, läheisistä, työstäni, luonnosta ja sen kauneudesta. Musiikki, taide ja kirjallisuus auttavat suremaan ja tuntemaan. Rakkaat harrastukseni ja pieni koirani tuovat lohtua. Puikoilla on parhaillaan mm. jotakin lämpimän oranssia.

Syysauringon paisteiset koirakuvat ovat viime viikonlopulta. Pieni mopsipoika kuuluu ystäväni perheeseen; koirien kaveruus on mieltä lämmittävää.

Kuulaita ja kirkkaita syyspäiviä kaikille!

Syy hiljaisuuteen

Suru ja ilo (Sorg och glädj ) J.L.Runeberg

Yhdessä suru ja ilo
asuivat sydämessäni,
suru yhdessä kammiossa
ja ilo toisessa.
Sovittamatta erotettuina,
toinen yksin toista puolta hallitsi
ja toinen yksin toista.
Kun sitten ainoani
astui sydämeeni,
hän varmaan oven avasi
ja surun iloon liitti,
nyt suruni on autuas
ja ilo on täynnä murhetta.
(suom. Risto Ahti)

Jotkut teistä ovat ehkä huomanneet, että normaalistikin harvakseltaan päivittyvä blogini on nyt viime viikkoina hiljennyt tyystin.

Minulla on alusta asti ollut periaate, etten huoliani ja murheitani täällä blogissa levittele. Blogi on harrastusblogi ja varattu asioille, jotka tuottavat minulle iloa (ja silloin tällöin toisillekin siinä ohella). Muusta elämästäni en ole tarkoituksella kirjoittanut, sillä niille asioille on omat paikkansa muualla. Nyt minulle on kuitenkin tapahtunut niin iso ja mullistava asia, etten voi bloginpitoa jatkaa, ellen siitä täälläkin mainitse.

Lyhyesti: elokuun alussa avomieheni, rakkaimpani ja valittuni, kallein aarteeni ja elämänkumppanini, kuoli liikenneonnettomuudessa, menehtyi välittömästi kolaripaikalla. Järkytys on suuri, suru syvältä kouraiseva. Meidän piti mennä naimisiin lähiaikoina, mutta häiden suunnittelun sijasta jouduinkin aivan yllättäen järjestelemään hautajaisia. Täytin äsken vasta 30 ja nyt löydän itseni elämäntilanteesta, jossa joudun totuttelemaan lesken rooliin. Näin arvaamatonta on elämä. Yhteisiä vuosia meillä mieheni kanssa ehti olla kahdeksan; kaikki tulevaisuudensuunnitelmat olivat yhteisiä ja pitkälle eteenpäin mietittyjä. Nyt jäin koiran kanssa kaksin. Menetykseni suuruutta ei voi sanoilla kuvata, en sitä edes yritä.

Seuraavat kuukaudet ja varmasti vuodetkin tulevat olemaan minulle vaikeita. Pimenevä syksy tuo oman sävynsä lähitulevaisuuteen. Tämä kädentaitoblogi on puolitoistavuotisen olemassaolonsa aikana muodostunut itselleni tärkeäksi harrastukseksi, ilon lähteeksi ja itseilmaisun välineeksi, yhdeksi monista. Myös kannustavat kommenttinne ovat tuottaneet minulle matkan varrella paljon iloa. Toivon, että kykenen jatkamaan blogin pitoa, sitten joskus kun siltä taas tuntuu. Niitä käsitöitä, jotka jäivät kesken ja jotka olin aloittanut ennen onnettomuutta, en ole vielä pystynyt ottamaan uudelleen esille. Ehkä joskus vielä kykenen. Olen kuitenkin aloittanut jotain muuta. Etupäässä yksinkertaisia ja lohduttavia töitä, tässä vaiheessa vain hyvin vähäistä keskittymiskykyä vaativia...

Tähän postaukseen en toivo kommentteja, pyydän, että mieluummin lähettäisitte minulle henkilökohtaista sähköpostia, jos haluatte tukea minua surussani. Osoitteeni löytyy sivupalkista. Tämä blogi ei jatkossakaan tule olemaan mikään julkinen päiväkirja vaan pysyy harrastusblogina. Suru kulkee mukana kaikessa mitä teen, mutta arkiset asiat jatkuvat. Käsillä tekeminen jatkuu muodossa tai toisessa.

Hopeapajullani on kahdeksan runkoa
Kuin kahdeksan nuoruutta
kahdeksan näköalaa,
Poutapäivinä se on avannut hallavan tukkansa
valloilleen.
Olen juonut sen varjossa kylmää teetä:
Minä tiedän,
että kuolemaa pelkäävät todella vain ne
jotka pelkäävät elää.

- Rakel Liehu (Ihmisen murhe on yhteinen, 1974)

Surukukat

Kiitos Sny

Shetland Triangle

Huivilinjalla jatketaan. Samoihin aikoihin keltaisen kukkakorin kanssa neuloin toistakin saman suunnittelijan, Evelyn A. Clarkin, pitsihuivia (Shetland Triangle, ohje löytyy Wrap Style -kirjasta - ei siis Scarf Style kuten aiemmin väitin!). Tämäkin menee lahjaksi, tällä kertaa äidilleni. Äidin syntymäpäivä tosin on vasta syyskuussa, mutta lahja on kerrankin ajoissa valmiina. Tämä huivi onkin ollut tekeillä vasta, hm, vuoden? :) Ei siis valmistunut pikaneulontana kuten Vilmalla!

Lanka oli Drops Alpaca ja sitä kului kaksi kerää (tarkkaan ottaen lankaa jäi 1 m 10 cm eli täpärälle meni). Päättelykerrosta aloitin ensin Flower Basket Shawlin ohjeen mukaisella tavalla, mutta se söi lankaa niin, että kerän pää jäi käteen 25 silmukkaa ennen kerroksen loppua. Ei auttanut muu kuin ensin hieman kiroilla, sitten purkaa päättelykerros ja päätellä uudelleen toisella menetelmällä.

Laskeskelin muuten neuloneeni nyt seitsemän pitsihuivia, neljä kolmiomallista ja kolme suorakaiteen muotoista. Flower Basketin, Zetorin, Pavoniksen, Omppu-huivin, Branching Outin, Lacy Stolen ja Kirin. Tähän tämä ei kyllä pääty, sillä lisää malleja on jonossa. :) Ehkäpä omakin neulontanopeuteni vielä kohenisi, kun silmukoita kertyy mittariin?

Keltainen kukkakori

Heinäkuussa ystäväni piti syntymäpäivänsä kunniaksi mukavat pienet juhlat ja koska halusin antaa lahjaksi jotakin päivänsankaria lämmittävää ja itse tekemääni, neuloin hänelle keltaisen huivin. Malli on Flower Basket Shawl(pdf) ja lanka Floricaa, jota kului 2,5 kerää.

Ystäväni odottaa myös syysvauvaa, joten neuloin jotain keltaista pientä masuasukkiakin varten. Huovutetut töppöset on neulottu Fritidsgarnista ja koska sopivaa ohjetta ei löytynyt, neuloin ihan omasta päästäni. En ymmärrä vauvanvaatteista mitään, joten jää nähtäväksi, tuliko pikku tossuista ylipäätään käyttökelpoiset... Mutta söpöt ne ainakin ovat!





Luontokin alkaa kellastua, kesä kypsyy. Mukavaa alkanutta elokuuta!

Kädelliskassi

On kivaa olla kädellinen eläin. Voi tehdä eturaajoillaan kaikenlaista, vaikkapa tällaisen kassin ja sitten kanniskella siinä tavaroita ympäriinsä, mikä on kätevää kun liikkuu pystyasennossa kahdella jalalla.

Ruskeaa pellavakangasta, valkoista kangasväriä, kuvio Stencilrystä, klikkaa Animals. Piti ommella valkoisella, koska ruskea ompelulanka loppui (taas) ja silloinhan mummolta peritty vanha Singer tietty takkuaa vielä tavallista enemmän, kun jälki varmasti näkyy ja kauas. Menee siis kategoriaan "Kas, ihan kuin olisin ite tän ommellut". Mutta näppärä kassi tuli ja gorillamaisen pitkät kädensijat ovat kätevät kassia olalla kuljettaessa.

Keskeneräisiä, valmista ja meemi

Omistan selvästikin ihan liian monia kaikenkokoisia sukkapuikkoja, koska minun ei ikinä tarvitse tehdä keskeneräisiä töitä loppuun, ennenkuin voin aloittaa uusia. Eli tässä eräänä unetonna yönä aloitin sitten ne Baudelaire-sukatkin... Ainoa sopivan punainen kerä, joka siihen hätään löytyi, oli 104 g kerä Nalle-lankaa. Nalle on aika paljon ohjeen lankaa paksumpaa, mutta tuumin, että jos teen S-koon silmukkamäärillä ja neulon 2,5 mm puikoilla, sukista voisi kuitenkin tulla omaan koon 39 jalkaani sopivat. Saa nähdä... Lankaa on hiukan täpärästi riittävä määrä, joten voi olla, etten saa sukkiin yhtä pitkiä varsia kuin ohjeessa. Onneksi sukat ovat kärjestä aloitettavat - ei käy ainakaan niin, että lanka loppuisi puolivälissä kärkikavennuksia.

Norwegian Stockingsitkin ovat edenneet, mutta tuo pohjavärinä käyttämäni vihreä lanka ei kyllä riitä, koska sitä on vain kaksi kerää. Joudun ehkä poikkeamaan Tapion kaupassa hakemassa lisää, kun seuraavan kerran käyn Pohjanmaalla päin. En vain tiedä, uskallanko enää astua sisään kyseiseen kauppaan, sillä viimeksi kun lähdin ostamaan sieltä kahta kerää lankaa, köyhdyin yli viisikymppiä, eikä se johtunut siitä, että nuo kaksi kerää olisivat maksaneet 25 euroa kappale. Itse asiassa aiotut kerät melkein unohtuivat kokonaan ostamatta, kun pää tyhjeni nähdessäni sellaisen määrän lankaa kerralla.




Valmiina työnä näytän tänään vaihteeksi jotain ristipisteltyä. Kuvio on ollut valmiiksi pisteltynä jo usean vuoden ajan, mutta tyynyksi ompeleminen on jäänyt. Tänä aamuna tuli sekin viimein tehtyä. En ole koskaan ollut mitenkään erityisen innostunut ristipistoista, ne yleisimmät nalle-, kukka-, ym. aiheet eivät oikein innosta minua, mutta tästä kansanomaisesta kirjontamallista pidän kovasti ja nyt houkuttaisi kyllä pistoilla toinen samanlainen tyynylle pariksi. Kuviosta on tullut pituussuunnassa hieman venytetty, koska kolmen langan yli pituussuunnassa ei ollutkaan sama asia kuin kolmen yli leveyssuunnassa... :) Ja tietenkään en myöskään tullut ajatelleeksi kastella ja kutistaa tuota pellavakangasta ennen pistelemään ryhtymistäni...

Yllä vielä lähikuvaa kirjontamallista.

Tämänpäiväisen nimipäiväni kunniaksi nappaan vielä blogiinikin nimiaiheisen meemin. Kukaan ei ole haastanut minua tähän, mutta haastan nyt itse itseni:

"Mistä bloginimesi on peräisin? Blogistania on täynnä mitä mielenkiintoisempia bloginimiä. Mistä ne ovat peräisin? Mikä on niiden tarina? Mikä on sinun tarinasi? Oliko sinulla vaikea löytää/keksiä blogillesi nimi? Kerro blogisi nimen ja/tai nimimerkkisi tarina ja haasta kolme muuta tekemään samoin."

Ruoholaukka päätyi blogini nimeksi, koska halusin sille jonkin kauniin, luontoaiheisen nimen, johon en ihan heti kyllästyisi. Ruohosipuli on yksi lempiyrteistäni ja kasvilla on vielä kaunis kukkakin. Pidän vanhahtavista nimityksistä kasveille (kuten kynsilaukka, ruoholaukka...) ja tämä nimi tuntui siksikin sopivalta.

Kun nyt meemeilemään lähdettiin, niin tehdään samantien vielä toinen. Eli seitsemän umpimähkäistä asiaa itsestäni, joita en ole blogissani aiemmin maininnut:

1. Tänään on nimipäiväni. :) Tämä tuli oikeastaan yllä jo sanottuakin, mutta jos et vielä huomannut, niin onnitteluja ja kukkalähetyksiä otetaan vastaan kommenttilaatikon puolella... ;)

2. Pelkään korkeita paikkoja ja kammoksun erilaisia toukkia. Muut hyönteiset ja ötökät eivät haittaa minua lainkaan, mutta toukat ovat jotain karmaisevaa.

3. Minun on vaikea pitää tavaroitani ja esim. työpöytääni siistinä ja järjestyksessä. Olen suureksi harmikseni melko sottainen ja epäjärjestelmällinen henkilö.

4. Olen viiden vuoden takaisessa unelma-ammatissani, mutta pahus: nykyään haaveilen lähinnä entisöijä-puusepän, taidekäsityöläisen tai alpakkafarmarin ammateista.

5. En pidä rivitalossa asumisesta, vaikka naapurimme ovat mukavia, asuntomme tilava ja takapiha kätevä. Haaveilen (myös) muutosta kesäpaikallemme pysyvästi.

6. Olen opiskellut elämäni varrella paljon erilaisia kieliä, kaikkiaan seitsemää eri kieltä tarkkaan ottaen: englantia, ruotsia, saksaa, latinaa, ranskaa, islantia ja venäjää. Kunnolla osaan kuitenkin mielestäni näistä vain yhtä...

7. Olin aikoinaan yli seitsemän vuotta kasvissyöjä (en enää).

Haastan meemeihin edellisen Sny-kierroksen molemmat parini, Kaisan ja Tiinan. Osallistukaapa jos ehditte ja jaksatte. :)

Sitten herättelemään koirua päiväunilta. :)

Mansikkapaikalla

Kesän parhaimpiin oleskelu- ja myös neulomispaikkoihin kuuluu ehdottomasti kesäpaikkamme kuisti iltapäivän auringossa. Kuistilla on ihanan kuuma pitkälle iltaan. Kuva kuistilta on juhannukselta; silloin pinkit pionitkin kukkivat upeasti. Parin päivän päästä sade kyllä kaatoi ne. Juhannuksen jälkeen ei ole ollut montaakaan sellaista päivää, jolloin ei kertaakaan päivän aikana taivaalta olisi ropissut vettä. Pidän eniten auringosta ja helteestä, mutta kyllä kesä on tällaisenakin ihana. Viime viikonloppuna löytyivät metsästä kesän ensimmäiset mustikat ja kanttarellit (sienet kylläkin jätin kasvamaan, olivat niin pieniä) ja metsämansikoitakin vielä riitti.

Kuistilla neuloutuva valkoinen mytty on tämä bolero (alla valmiina). Ohje löytyi Novitan syksy 2006 -numerosta. Lankana valkoinen Isoveli, jota kului muistaakseni hieman yli 3 kerää. En ole työni jälkeen ihan tyytyväinen (mm. reunukseen olisin saanut poimia kaarteen kohdalla paljon enemmän silmukoita) mutta olen kyllä käyttänyt neuletta. Se on pitkine hihoineen mukava kiskaista ylle kesäillan viiletessä. Hihat toteutin eri tavalla kuin ohjeessa: poimin silmukat hiha-aukkojen reunasta ja neuloin ylhäältä alaspäin pyörönä. Yritin olla nokkela ja säästää vaivaa välttämällä saumojen ompelua, mutta todellisuudessa sain kyllä pariin kertaan purkaa ensimmäisen hihan alun, ennen kuin yritys onnistui, ja silloinkin silmukoiden poimintareuna jäi mielestäni rumaksi... Mutta tekisin silti saman toistekin välttyäkseni saumoilta ja kappaleiden yhdistämiseltä.

Olen kesäpaikalla myös opetellut laittamaan ruokaa vanhassa puilla lämpiävässä leivinuunissa. Haastavaksi ruuanlaiton tekee se, että uunin kulloinenkin lämpötila pitää arvioida summittaisesti oman arvion ja kokemuksen perusteella. Alla todistusaineistoa siitä, että olen nyt onnistunut paistamaan leivinuunissa hyvällä menestyksellä ainakin 1 kpl nokkos-parsakaali-fetajuustopiiraita. :)

Kirjoja ja ideoita

Eilinen flunssaisen sadepäivän kirjastoretki tuotti saaliiksi monta ihanaa kirjaa. Nancy Bushin Folk Socksin olin varannut, mutta sen lisäksi mukaan tarttui mm. Helena Erkkilän Lahjoja kotipuutarhasta ja Claire Garlandin Toys to sew. Kaikissa noissa kirjoissa on paljon houkuttelevia ideoita. Omatekoisten lampunvarjostinten ym. valaistusratkaisujen tekeminen kuulostaa hieman palovaaralliselta, mutta saahan sitä ainakin haaveilla lamppujenkin tekemisestä.

Toys to sew -kirjasta haluaisin tehdä ainakin tämän pehmoisen kilpparin... Hieman harvinaisemmat ja erikoisemmat pehmolelueläimet viehättävät minua aina ja kilpikonna vetoaa kai hitauden symbolinakin, arvostan omassa arjessani niin paljon mahdollisuutta tehdä asiat rauhassa ja kiireettömästi.

Folk Socksin lainasin tietysti norjalaispolvisukkien takia. Pystyin vastustamaan varsin pitkään norjalaissukkien houkutusta kaikista ihanista eri blogeissa näkemistäni versioista huolimatta, mutta nyt tarvitsin lohdusta ja jonkin luksusprojektin ihan itselleni, joten aloitin sukat saman tien vihreävalkoisina. Maija-langalla tiheys tuntuu ainakin tässä vaiheessa olevan sopiva.

Punaista, punaista kaikki mikä kaunista on

Project Spectrumin kolmas jakso (punainen, musta ja metallivärit, kesä-heinäkuu) alkaa olla kohta jo lopuillaan (!!! MITEN aika voi kulua näin nopeasti????) ja ainoa punamusta väkerrys, jonka olen saanut aikaan, taitavat olla ylläolevan kuvan hiuspompulat. Nekin syntyivät oikeastaan sattumalta lomalla pakottavaan hiuspompuloiden puutteeseen kesäpaikalta löytyneistä aineksista, eli kuminauhasta ja puuhelmistä, jotka otin vanhasta rikkinäisestä joulukoristeesta. Punainen on kyllä hyvin inspiroiva väri ja mielessä olisi paljonkin houkuttelevia punaisia projekti-ideoita. Punaiset Baudelaire-sukatkin olen ollut aikeissa tehdä siitä saakka kun tuo ohje ilmestyi, mutta tekemättä ovat vieläkin. Hauskin omistamani punasävyinen esine on varmaankin pompuloiden alla näkyvä vanha 7o-luvun essu. Sitä en ole siis itse ommellut. Essu on vaan niin ihana, etten raaski juuri koskaan sitä käyttää.

Musta ja metallivärit eivät puolestaan inspiroi tällä hetkellä lainkaan. Punaisia projekteja olisi aikaa nitkutella vielä muutaman viikon ajan, jos panisi toimeksi, sillä kohta ovat vuorossa uudet Spectrum-värit. Nimittäin violetti, oranssi ja ruskea.

Lomalla

Pari lomaviikkoa vierähti vikkelästi poissa nettiyhteyksien ääreltä. Nyt Blogilista pursuaa luettavaa ja omakin kamera on täynnä kuvia, joista on määrä ehtiä jossain vaiheessa blogata. Loman ihaninta antia oli tietysti kesäpaikalla vietetty kiireetön aika ja ulkona puuhailu. Piipahdimme ainoastaan yhtenä päivänä Joensuussa ja toisena miehen vanhempien luona, missä pääsin taas uimaan lammessa. Uimavesi on tuntunut tänä kesänä epätavallisen kylmältä, vai onko minusta vaan tullut vanha arkajalka? Yleensä olemme kerran kesässä käyneet myös
Retretissä, jonne ei ole pitkä matka kesäpaikalta, mutta sinne emme vielä tämän loman puitteissa ehtineet. Eero Järnefelt -näyttely odottaa siis vielä tulevia viikonloppuja.

Sateisina päivinä tuli setvittyä kaappeja talolla ja löysin taas paljon hauskaa tavaraa, mm. vanhoja kassinkahvoja. Paikka on mieheni mummon lapsuudenkoti ja peritty irtaimistoineen. Kun saimme paikan haltuumme viisi vuotta sitten, ensimmäinen urakka oli käydä vanhaa roinaa tupaten täynnä olevat huoneet läpi ja heittää edes osa pois, että huoneissa mahtui liikkumaan ja siivoamaan. Entisaikoina on ilmeisesti jemmattu talteen aivan kaikki. Kaapit pursuivat rikkinäistä, loppuunkulunutta ja toimimatonta roinaa, jota kertyi kaikkiaan yli 70 jätesäkillistä jo ensimmäisenä kesänä. Säilyttämisen arvoiset tavarat laitoin myöhempää selvittelyä varten talteen ja niitä onkin nyt hauska käydä läpi vähän kerrallaan. Mitään järin arvokasta tai antiikkista ei talosta löydy, mutta paljon viehättävää vanhaa tavaraa eri vuosikymmeniltä. Yksi hauska yllätys oli tämän tyynyn herkkä kukkakirjailu, joka paljastui irrotettuani tyynyn ulomman päällisen pesua varten. Oi miten sievä. Osa kukkasista on jo lähes kulunut pois.

Koska kahvalliset kesäkassit ovat olleet suosiossa viime vuosina, nämäkin kahvat pääsivät käsityökoriin odottamaan inspiraatiota ja uutta käyttöä.

Pihan puolella on mm. pieni kivityömaa. Kesäpaikan takapihan pengerrys vaatii tuentaa. Kyhään pengerrykseen myös pieniä multa-altaita ruohosipulille ja muille yrteille. Pääsisipä pian jatkamaan!

Hyvää juhannusta!

Kohta kaikki on juhannusta varten pakattu, huomenna lähdetään. Jos ei itse pääse järven ääreen ja hyttysten ininän keskelle keskikesän juhlana, voi kesäisen luonnon ääniä kuunnella esim. täällä. Hyvää ja rentoa juhannusta kaikille!

Lopuksi vielä säilöntä-aiheinen vinkki, joka ei liity juhannuksen juhlintaan mitenkään, vaikka kuvassa pulloja onkin. Lidlin porkkanamehu myydään ruskeissa lasipulloissa, jotka ovat aivan loistavia käytettäessä uudelleen itse tehdyn marja- tai omppumehun pullotukseen. Etiketin saa helposti pois ja jopa kierrekorkki on yksinkertainen, valkoinen, ja mikä tärkeintä, siinä ei lue mitään!! (onkohan kukaan muu yhtä outo kuin minä, joka saan kiksejä siitä, että säilönnässä käytettävät pullot ja purkit ovat kaikessa käytännöllisyydessään VIRHEETTÖMÄN KAUNIITA... :) Korkki myös toimii yhä uudelleen käytettynä ja umpioi mehun tiiviisti. Nyt on viimeiset pakastemarjat keitetty mehuksi (tästä on kiittäminen ihanaa äitiäni ja Mehumaijaa) ja kohtahan puutarhamarjoja tulee jo uusia!

(Ei ole muuten tarkoitus mitenkään erityisesti mainostaa edellämainittua kauppaketjua vaikka olenkin lyhyen ajan sisällä maininnut sen blogissani jo kaksi kertaa...)

Aurinkotöppöset

Jos ei aurinko paista lomalla, niin keltaisissa töppösissä pysyvät ainakin varpaat lämpiminä. Idea jämälangoista virkatuista tossuista on lähtöisin Mielityltä. Itse virkkasin tossut seiskaveikan (2-kertasena) ja nallen (3-kertaisena) jämistä, joten töppösistä tuli erittäinkin jämäkät. Paksut pohjat ovat itse asiassa aika hauskat, näillä voisi kävellä vaikka kivimurskan päällä. Eikä kylmyyskään lattioista ihan heti tule läpi... Jämälankavirkkaus on addiktoivaa puuhaa, varokaa vaan. "Vieläköhän tämä lanka riittää kerroksen loppuun..." ! Siinä on jännitys huipussaan. ;)

Suttuiset kuvat ovat kännykkäkameran otoksia olosuhteiden pakosta.

Vakosamettiprojekti

Rakastan vakosamettia. Kun olin tosi pieni, en varmaan vielä neljänkään vuoden ikäinen, minulla oli pieniä vakosametista tehtyjä pehmoleluja, ainakin norsu ja hevonen. Ne ovat jääneet elävästi mieleen. Ehkä joku muukin 70-luvun lopulla syntynyt muistaa leikkineensä sellaisilla? Harmi, etteivät lelut ole säilyneet nykypäivään, mutta niiden näkeminen vanhoissa diakuvissakin ilahduttaa.

Kuvan kankaat ovat vanhoja kirppareilta ja kierrätyshuoneilta keräämiäni vakosamettifarkkuja. Suunnittelen ompelevani kankaista viltin, sellaisen jonka päällä istutaan ja loikoillaan pihalla tai puistossa. Useimmat housuista ovat polven kohdalta hiuki kuluneita, mutta ainakin lahkeiden takaosissa on vielä paljon käyttökelpoista materiaalia.

Kankaita alkaisi olla jo riittävä määrä pieneen vilttiin, mutta koossa oleva väriskaala tuntuu vielä kaipaavan jotain. Ehkä kirkkaahkoa vihreää? Täytyy ehkä harkita vaikkapa yhden uuden kangaspalan ostoa kierrätettyjen ohelle. Vai voikohan vakosamettia värjätä? Puuvillaa se taitaa olla, mutta ei ehkä kestä kovin kuumaa käsittelyä.

Vehmasta kesää

Bloginpitäminen on ollut taas kituliasta erinäisten ikävien kiireiden takia. Koneella on "vanhentuneita", viikkojen takaisia, blogiin aiottuja kuvia - enäähän eivät omenapuut kuki noin upeasti. Kukinta-aika jäi tänä vuonna muuten varsin lyhyeksi ilmeisesti helteiden takia. Vielä eletään kuitenkin kasvukesää, sitä parempaa puoliskoa; kypsymiskesä, se jälkipuolisko, on vasta tulossa. Kesä saisi olla noin kolme kertaa pidempi kuin mitä se on, että ehtisi nauttia kaikista sen vaiheista kunnolla. Tällä hetkellä ei voi kuin hämmästellä millä voimalla joka paikasta puskee vihreää vehmautta; kasvu on ihan älyttömän nopeaa.

Olette ehkä jo lopen kyllästyneitä Sny-aiheisiin postauksiin, mutta nämä vielä ja sitten aihe on poissa päiväjärjestyksestä. :) (Hetkeksi. En lupaa, ettenkö osallistuisi vaihtoon uudestaan taas syksyllä.) Lähettelin kevään mittaan paketteja Kaisalle; tässäpä ne kuvina. Teemoittelin paketteja vähän värien mukaan. Parini lempivärit olivat ihanan räiskyviä ja rohkeita, Kaisa ei toivonut mitään pastelleja, ei ruskeaa eikä murrettuja sävyjä. Siitä tykkäsin, olisi ollut tylsää, jos kohdeystävän lempivärit olisivat olleet ihan samat, kuin mitä itsellä. Ruskea ja murretut sävythän kun ovat nimenomaan omia lempivärejäni! Haastavinta oli tuo pieni budjetti, osallistuin 5 euron kuukausisummalla enkä olisi millään malttanut siinä pysyä. Toinen iso haaste oli se, että parini on itse niin taitava käsityöläinen. Mitä semmoiselle keksii lähettää? Neulomisesta Kaisa ei kuitenkaan itse tykännyt, joten aika moneen pakettiin laitoin sitten jotain itse neulomaani. Helmikuussa paketissa oli mm. limenvihreää ja paloauton punaista:


Maaliskuussa Kaisalle lähti oranssi kirje ja poikkeuksena muista värikkäistä lähetyksistä, yksi mustavalkoinen paketti:



Huhtikuun paketissa oli keltaista...



...ja viimeiseen pakettiin laitoin paljon Kaisan lempiväriä pinkkiä ja vähän omaa lempiväriäni vihreää. Yksi omalta Sny:ltäni Tinttimiltä saamistani napeista sopi tuohon Kaisalle neulomaani Calorimetryyn kuin nenä päähän!


Oli mukavaa sekä saada että lähettää paketteja ja vaihdosta jäi kokonaisuudessaan oikein hyvä mieli.

Project Spectrumin kakkosvaihe eli pinkki-vihreä-keltainen-jakso ehti myös jo päättyä, keltaisia ja vihreitä töitä jäi kesken. Keltaista ja pinkkiä oli tosin myös noissa Sny:lleni neulomissani sukissa ja Calorimetryssä. Päätin, että alan itsekin käyttää räiskyvämpiä värejä jatkossa, koska keltaisen ja pinkin neulominen oikeasti piristi, mutta kuinka ollakaan, tähän taas päädyttiin:



Ostin keväällä Liidelistä halpaa Colorado-puuvillalankaa, tuollaista kellanvihreänkirjavaa. Jotenkin se kerällä näytti hauskalta. Neulepaidan valmistuttua kuitenkin totesin, etten kykene senväristä vaatetta käyttämään, väri on liian hailakka. Erityisesti tökki tuo vaalean keltainen sävy. Vaaleankeltaisesta en ole tainnut ikinä tykätä. Voimakas auringonkeltainen on ihana väri, sinapinkeltainen samoin, mutta hailakka vauvelinvaatekeltainen ei vaan miellytä.

Ei auttanut kuin värjätä pusero Nitorin oliivinvihreällä; väristä tuli tasaisen harmaanvihreä ei-minkäänvärinen eli ihan hyvä. Tätä voin käyttää. :)

Väripesussa lanka jonkinverran kutistui ja nukkaantui ja neulepinnasta tuli kovahko ja jäykähkö, mutta toivottavasti toinen pesu ja huuhteluaineen käyttö auttaa.

Ai niin, meinasi unohtua, mistä ohje paitaan on peräisin. Silmukkamääriä laskeskelin aiemmin neulomani Cavern-mukaelman pohjalta ja vyötärökavennuksia sovelsin tämän mallin pohjalta. Ihan perus-ylösalaisinraglanina neuloin siis, ei viheliäistä saumojen yhdistämistä! Nyt olen lyhyen ajan sisällä neulonut jo kaksi kokonaista neulepaitaa, joihin molempiin olen ollut jopa kohtalaisen tyytyväinen. Alan uskoa, että ehkä sittenkin kannattaa tehdä myös näitä isompia töitä sukkien ja lapasten ohella. Aiemmin ajattelin, että ei maksa vaivaa, kun melkeinpä lankojen hinnalla saa valmiitakin neuleita kaupasta ja niitä voi sovittaa, ennenkuin sijoittaa. Mutta esimerkiksi riittävän pitkät hihat ovat kyllä itse neulottujen vaatteiden ylellisyys.