31.8.07

Syy hiljaisuuteen

Suru ja ilo (Sorg och glädj ) J.L.Runeberg

Yhdessä suru ja ilo
asuivat sydämessäni,
suru yhdessä kammiossa
ja ilo toisessa.
Sovittamatta erotettuina,
toinen yksin toista puolta hallitsi
ja toinen yksin toista.
Kun sitten ainoani
astui sydämeeni,
hän varmaan oven avasi
ja surun iloon liitti,
nyt suruni on autuas
ja ilo on täynnä murhetta.
(suom. Risto Ahti)


Jotkut teistä ovat ehkä huomanneet, että normaalistikin harvakseltaan päivittyvä blogini on nyt viime viikkoina hiljennyt tyystin.

Minulla on alusta asti ollut periaate, etten huoliani ja murheitani täällä blogissa levittele. Blogi on harrastusblogi ja varattu asioille, jotka tuottavat minulle iloa (ja silloin tällöin toisillekin siinä ohella). Muusta elämästäni en ole tarkoituksella kirjoittanut, sillä niille asioille on omat paikkansa muualla. Nyt minulle on kuitenkin tapahtunut niin iso ja mullistava asia, etten voi bloginpitoa jatkaa, ellen siitä täälläkin mainitse.

Lyhyesti: elokuun alussa avomieheni, rakkaimpani ja valittuni, kallein aarteeni ja elämänkumppanini, kuoli liikenneonnettomuudessa, menehtyi välittömästi kolaripaikalla. Järkytys on suuri, suru syvältä kouraiseva. Meidän piti mennä naimisiin lähiaikoina, mutta häiden suunnittelun sijasta jouduinkin aivan yllättäen järjestelemään hautajaisia. Täytin äsken vasta 30 ja nyt löydän itseni elämäntilanteesta, jossa joudun totuttelemaan lesken rooliin. Näin arvaamatonta on elämä. Yhteisiä vuosia meillä mieheni kanssa ehti olla kahdeksan; kaikki tulevaisuudensuunnitelmat olivat yhteisiä ja pitkälle eteenpäin mietittyjä. Nyt jäin koiran kanssa kaksin. Menetykseni suuruutta ei voi sanoilla kuvata, en sitä edes yritä.

Seuraavat kuukaudet ja varmasti vuodetkin tulevat olemaan minulle vaikeita. Pimenevä syksy tuo oman sävynsä lähitulevaisuuteen. Tämä kädentaitoblogi on puolitoistavuotisen olemassaolonsa aikana muodostunut itselleni tärkeäksi harrastukseksi, ilon lähteeksi ja itseilmaisun välineeksi, yhdeksi monista. Myös kannustavat kommenttinne ovat tuottaneet minulle matkan varrella paljon iloa. Toivon, että kykenen jatkamaan blogin pitoa, sitten joskus kun siltä taas tuntuu. Niitä käsitöitä, jotka jäivät kesken ja jotka olin aloittanut ennen onnettomuutta, en ole vielä pystynyt ottamaan uudelleen esille. Ehkä joskus vielä kykenen. Olen kuitenkin aloittanut jotain muuta. Etupäässä yksinkertaisia ja lohduttavia töitä, tässä vaiheessa vain hyvin vähäistä keskittymiskykyä vaativia...

Tähän postaukseen en toivo kommentteja, pyydän, että mieluummin lähettäisitte minulle henkilökohtaista sähköpostia, jos haluatte tukea minua surussani. Osoitteeni löytyy sivupalkista. Tämä blogi ei jatkossakaan tule olemaan mikään julkinen päiväkirja vaan pysyy harrastusblogina. Suru kulkee mukana kaikessa mitä teen, mutta arkiset asiat jatkuvat. Käsillä tekeminen jatkuu muodossa tai toisessa.


Hopeapajullani on kahdeksan runkoa
Kuin kahdeksan nuoruutta
kahdeksan näköalaa,
Poutapäivinä se on avannut hallavan tukkansa
valloilleen.
Olen juonut sen varjossa kylmää teetä:
Minä tiedän,
että kuolemaa pelkäävät todella vain ne
jotka pelkäävät elää.

- Rakel Liehu (Ihmisen murhe on yhteinen, 1974)

Surukukat


Kiitos Sny

3.8.07

Shetland Triangle


Huivilinjalla jatketaan. Samoihin aikoihin keltaisen kukkakorin kanssa neuloin toistakin saman suunnittelijan, Evelyn A. Clarkin, pitsihuivia (Shetland Triangle, ohje löytyy Wrap Style -kirjasta - ei siis Scarf Style kuten aiemmin väitin!). Tämäkin menee lahjaksi, tällä kertaa äidilleni. Äidin syntymäpäivä tosin on vasta syyskuussa, mutta lahja on kerrankin ajoissa valmiina. Tämä huivi onkin ollut tekeillä vasta, hm, vuoden? :) Ei siis valmistunut pikaneulontana kuten Vilmalla!

Lanka oli Drops Alpaca ja sitä kului kaksi kerää (tarkkaan ottaen lankaa jäi 1 m 10 cm eli täpärälle meni). Päättelykerrosta aloitin ensin Flower Basket Shawlin ohjeen mukaisella tavalla, mutta se söi lankaa niin, että kerän pää jäi käteen 25 silmukkaa ennen kerroksen loppua. Ei auttanut muu kuin ensin hieman kiroilla, sitten purkaa päättelykerros ja päätellä uudelleen toisella menetelmällä.

Laskeskelin muuten neuloneeni nyt seitsemän pitsihuivia, neljä kolmiomallista ja kolme suorakaiteen muotoista. Flower Basketin, Zetorin, Pavoniksen, Omppu-huivin, Branching Outin, Lacy Stolen ja Kirin. Tähän tämä ei kyllä pääty, sillä lisää malleja on jonossa. :) Ehkäpä omakin neulontanopeuteni vielä kohenisi, kun silmukoita kertyy mittariin?

2.8.07

Keltainen kukkakori



Heinäkuussa ystäväni piti syntymäpäivänsä kunniaksi mukavat pienet juhlat ja koska halusin antaa lahjaksi jotakin päivänsankaria lämmittävää ja itse tekemääni, neuloin hänelle keltaisen huivin. Malli on Flower Basket Shawl(pdf) ja lanka Floricaa, jota kului 2,5 kerää.

Ystäväni odottaa myös syysvauvaa, joten neuloin jotain keltaista pientä masuasukkiakin varten. Huovutetut töppöset on neulottu Fritidsgarnista ja koska sopivaa ohjetta ei löytynyt, neuloin ihan omasta päästäni. En ymmärrä vauvanvaatteista mitään, joten jää nähtäväksi, tuliko pikku tossuista ylipäätään käyttökelpoiset... Mutta söpöt ne ainakin ovat!





Luontokin alkaa kellastua, kesä kypsyy. Mukavaa alkanutta elokuuta!