31.3.06

Kesämieli



Aina talvella ottaessani pakastimesta sinne tallettamiani itse keräämiäni nokkosia, villivadelmia, koivunkantosieniä, mitä milloinkin, tuntuu hetken aikaa ihan siltä, kuin olisi kesä tai syksy ja olisin taas siinä hetkessä siellä, mistä ne löysin. Muistan ihan elävästi värit ja valon ja tuoksun ja lämpötilan ja tunnelman. Ruuan laittaminen näistä itse kerätyistä tuottaa aivan eri lailla mielihyvää kuin kaupan tuotteista kokkaaminen. Noin ravintopoliittisesti kyseessä on siis monen sadan kilometrin päästä henkilöautolla kuljetettu ja pakastimeen jemmattu ”lähiruoka”, eli mistään ekologisesti järin kestävästä toiminnasta ei varsinaisesti voi puhua. Omaa elämänlaatuani se kuitenkin kohentaa. On vain jotenkin niin ihanaa tietää, mitä syö ja mistä ruoka on tullut. Ja olivat appelsiinit ja banaanit tai soijapavut sitten kuinka reiluja hyvänsä, aina ne on tuotu kuitenkin kauempaa.


Ajatukset alkavat muutenkin kääntyä jo varovaisen toiveikkaasti kohti kesää. Ei ole enää kestämättömän pitkä aika siihen, kun menemme taas kesäpaikalle ja saamme päästää kevään sisään vanhan talon talven suljettuina olleisiin huoneisiin. Toivottavasti kaikki on kunnossa ja ennallaan. Tulevalle kesälle on taas paljonkin hankkeita ja suunnitelmia. Ensimmäiseksi tänä keväänä pitäisi kesäpaikkaan hommata ihan oikea virallinen kompostori. Olen jo mietiskellyt malleja ja vaihtoehtoja. Viime vuoden investointi oli erotteleva käyskä, joka on mahtava ja toimii loistavasti. Kompostorille olisi tarvetta keittiö- ja puutarhajätteen käsittelyn lisäksi siis myös käyskäjätteen jälkikompostoinnissa.

Ruuhka-Suomen takapihallamme lämpö on jo sulattanut esiin pienen palan multaista kukkapenkkiä seinän vierustalta. Koira aloitti ensi töikseen siellä kaivaukset.

25.3.06

Lelut


Viikon kierrätysvinkkinä leluja koiralle. Vanhoista (trikoo)vaatteista suikaleita leikkaamalla ja palmikoimalla saa hauvelille halpaa hupia. Molemmat lelut on tehty palmikoimalla kolmesta suikaleesta pötkö, joka sitten on solmittu tiukasti joko päistään tai keskeltä kahteen kertaan, jolloin tuloksena on pallomainen lelu. Ylimääräiset lerpakkeet on leikattu lyhyiksi. Pitkä solmulelu on sopivan lötkö keskeltä, sitä on hauvan hauska heilutella. Käytössä nämä eivät kauaa kestä, mutta eipä kestä meidän hauvan hampaissa kaupan lelutkaan sen paremmin, ja aikansa palveltuaan nämä voi surutta heittää roskiin ja tehdä uudet.

Lyhythihaisten aika...

...ei ole ihan vielä, mutta T-paitojen painaminen on kevättä odotellessa kivaa! Tein nyt itsellenikin muutaman, ennen joulua paitoja tuli tehtyä joululahjoiksi, mutta niistä ei ole kuvia...
Kuvat paitoihin olen löytänyt joskus netistä. Kaksi ensimmäistä on tehty tuputtelemalla kangasväriä sabluunan läpi (tein sabluunan kontaktimuovista, pysyy hyvin paikoillaan vaikka onkin sitten kertakäyttöinen). Kolmannen paidan kuva on tulostettu erityiselle siirtopaperille ja silitetty paitaan. Sinisen paidan lopputulokseen olen tosi tyytyväinen, jäljestä tuli siistiä. Toisin kuin voisi ehkä luulla, siirtokuvan avulla toteutettu paita oli ainakin minusta vaikeampi tehdä kuin sabluunoiden avulla tehdyt, silittämisen kanssa piti olla tuskastuttavan tarkkana. Silitetty kuva ei myöskään vaikuta kovin kulutusta kestävältä, saa nähdä miten paidalle käy pesussa.




Hyvä tutorial t-paitojen tekoon löytyy osoitteesta http://koti.netplaza.fi/~avuoltee/t_se_itse/t-tutorial.html

19.3.06

Keskeneräisistä käsitöistä

Sunnuntai-ilta päättyi oikein mukavasti. Mies ja koiruus palasivat viikonloppureissultaan ja toivat mukanaan hauen, jonka mies oli saanut järvestä saaliikseen iskukoukulla. Paistoimme hauen ja söimme perunoiden kera, ja palanpainikkeeksi joimme omista kesäpaikan omenoista tehtyä omppumehua. Kyllä oli hyvää. Kunpa ruoka voisi aina olla itse luonnon antimista ammennetua ja omin käsin huolella valmistettua, mutta ei, valmisruokiin tuli tälläkin viikolla useamman kerran turvauduttua. Omavaraistalous jää kauniiksi haaveeksi, kun ei asu vakituisesti maalla ja pitää käydä välillä töissäkin.

Mutta sitten itse otsikon asiaan. Neulojat usein kauhistelevat blogeissaan keskeneräisten töidensä eli UFOjen määrää. Minullakin on taipumusta aina innostua ja aloittaa jotain uutta, vaikka vanhaakin on kesken. Kaapin kätköissä on varmasti kymmeniä ja taas kymmeniä kesken olevia/kesken ikuisiksi ajoiksi jääneitä töitä, tarkkaa määrää en tiedäkään. Eniten on ehkä juuri neuleiden alkuja. Koska aika usein jotain sentään valmistuukin, ei minua oikeastaan harmita, että toisinaan töitä jää kesken, lapasia parittomiksi tai projekteja hyllyille epämääräisiksi ajoiksi. Neulominen on kuitenkin minulle ennen muuta huvia, rentoutumista, leikkiä ja kokeilua, ei kurinalaista pakkopullaa. Eilen kuitenkin viimeistelin lapaset, jotka ovat lojuneet keskeneräisyyden välitilassa karkeasti arvioituna ainakin 7-8 vuotta (olen nyt 29-vuotias ja muistan tehneeni näitä joululomalla joskus ensimmäisinä opiskeluvuosinani, siispä siitä täytyy vähintään tuon verran olla aikaa). Toisesta puuttui peukalo ja langat olivat päättelemättä.



Neulomistaidonnäytteeksi nämä ovat aivan kamalat (tietenkin koetin asemoida tekeleet kuvaan niin, etteivät pahimmat virheet ja kömpelyydet näy – toinen lapanen on pari kokoa toista isompi, ja peukalokiila, joka on tämän mallin keskeinen juju, ei ole onnistunut lapasten istuvuuden kannalta ollenkaan sillä tavalla kuin olisi pitänyt) mutta malli on mielestäni ihana, vanha lapasmalli. Pienenä kulutin puhki useammat mummoni tällä mallilla neulomat lapaset. Yksi niistä mummon tekemistä on ollut mallikappaleena näille. Lapasia päätellessä oli mukava huomata, että taitoni neulojana kuitenkin ovat vuosien varrella selvästi karttuneet ja työn jälki jonkin verran parantunut. Pidän yhä tästä geometrisesta punatulkkuja langoilla -mallista niin paljon, että suunnitelmissa on tehdä näistä lapasista paranneltu versio ohuemmasta langasta vielä lähiaikoina.

18.3.06

Kassitehtaan tuotoksia

Pieni kassikavalkadi:
Violetti kassi kokoa A4, materiaalina vanha hamekangas kaapin kätköistä


Ruskea pikkulaukku. Vuori on tehty kahdesta vanhasta tabletista, joissa painokuvana 70-luvulla suositut Rakkautta on... -piirroshahmot. Ruskea kangas on toisesta ompelutyöstä ylijäänyt pala pellavaa.


Vihreä-valkoinen kassi on tehty Suuren Käsityölehden kaavan mukaan, kaava sarjasta "Kuukauden kassi". Kangas löytyi kirpparilta ja on ollut aiemmassa elämässään verho.

Ostoskassi, materiaalina vanha kangas (lienee palvellut pöytäliinana tai verhona). Sukulaisten poistoja.

Kassien ompelu on vanhasta uutta -periaatetta noudattavalle ompelijalle verrattoman hauskaa puuhaa. Kaikenlaisia materiaaleja on helppo hyödyntää: vanhoja vaatteita, verhoja, kangaspaloja. Kassin suunnittelun ja ideoinnin lähtökohtana voi olla käsillä oleva kangas: minkänäköisen, minkäkokoisen, minkämuotoisen kassin siitä saisi kyhättyä. Perusohjeita voi soveltaa helposti tarpeen mukaan. Kun on kerran tehnyt kassin valmiiden kaavojen ja ohjeiden mukaan, oppii hahmottamaan kassin rakenteen, jonka jälkeen on helppo suunnitella ja toteuttaa omia kasseja. Kannattaa hyödyntää esim. vaatteissa mahdollisesti valmiiina olevat taskut siten, että niistä tulee esimerkiksi kassin vuoriin sisätasku kätevästi. Peruskassin ommella hurauttaa muutamassa tunnissa, monimutkaisempiin vuorillisiin kasseihin menee vähän enemmän aikaa, mutta nekin valmistuvat nopeasti. Todella hauskaa ja kasseja on myös kiva antaa lahjaksi!

17.3.06

Lisää kuvitusta

Neulon harvoin isoja töitä kuten neulepaitoja, pidän enemmän sukkien, lapasten, huivien ja pipojen neulomisesta. En välttämättä aina noudata minkäänlaisia ohjeita vaan keksin mallit itse tai sovellan, ja pienemmissä töissä kokeilujen epäonnistuminen ei ole niin harmillista. Pienissä töissä myös lopputulos on helpompi hahmottaa jo alussa ja voi tarpeen mukaan purkaa ja korjailla. Viimeaikaisista valmistuneista töistä ranteenlämmittimet ovat olleet lähes jatkuvassa käytössä koko talven. Nykyinen asuntomme lämpiää sähköllä ja pihiys- sekä ekologisuussyistä pyrimme pitämään huonelämpötilan niin alhaisena kuin suinkin kärsimme. Ranteenlämmittimet tuntuvat aidosti toimivan ja hyppyset pysyvät lämpiminä. Miten edes tulin toimeen ennen niitä?

Olohuoneesta löytyy myös tällä hetkellä kukkiva kaktus ja sohvalta nelijalkainen loikoilija.























Ensimmäinen merkintä

En ole koskaan aiemmin pitänyt minkäänlaista blogia...
Jos pyrkimystäni nyt pitäisi jotenkin luonnehtia, niin tämä voisi olla jonkinlainen harrastus-, vapaa-aika- ja elämäntapa-aiheinen blogi. Työhöni ja ammattiini liittyvät asiat rajautuvat sen ulkopuolelle, päiväkirjamaiset vuodatukset samoin. Haluan omistaa tämän blogitilani vaatimattomasti kaikille niille pienille asioille, jotka tuottavat minulle iloa, joista nautin ja jotka saavat minut innostumaan. Käsillä tekeminen on näistä tärkein. Neulon kuitenkin sen verran vähän, että pelkäksi neuleblogiksi ei materiaalia riittäisi. Neulomisen ohella on kymmeniä muita käsillä tekemisen muotoja, joita harrastan silloin tällöin. Lisäksi puuhailen vaihtelevan aktiivisesti erilaisten mielenkiinnonkohteiden parissa: kierrätys, luonto, kasvit, viljely, sienestys ja keräily, remontointi ja puutarhanhoito (erityisesti kesäpaikkamme, vanhan puutalon kunnostusprojekti), kirjat, elokuvat, valokuvaus ja niin edelleen. Ennen muuta haluan esitellä täällä yllämainittuja itselleni tärkeitä asioita valokuvin. Omaksi huvikseni, mutta jos blogin seuraaminen innostaa ja ilahduttaa jotakuta muutakin, hyvä niin.

Aivan alkajaisiksi kurkistus lankakoriini ja tekeillä oleva "kevättalvineule", kirjoneulesukat. Kevätvalo hemmottelee kameran käyttäjää tähän vuodenaikaan ylenpalttisesti pitkän pimeän jälkeen.