21.7.07

Kädelliskassi


On kivaa olla kädellinen eläin. Voi tehdä eturaajoillaan kaikenlaista, vaikkapa tällaisen kassin ja sitten kanniskella siinä tavaroita ympäriinsä, mikä on kätevää kun liikkuu pystyasennossa kahdella jalalla.
Ruskeaa pellavakangasta, valkoista kangasväriä, kuvio Stencilrystä, klikkaa Animals. Piti ommella valkoisella, koska ruskea ompelulanka loppui (taas) ja silloinhan mummolta peritty vanha Singer tietty takkuaa vielä tavallista enemmän, kun jälki varmasti näkyy ja kauas. Menee siis kategoriaan "Kas, ihan kuin olisin ite tän ommellut". Mutta näppärä kassi tuli ja gorillamaisen pitkät kädensijat ovat kätevät kassia olalla kuljettaessa.

20.7.07

Keskeneräisiä, valmista ja meemi


Omistan selvästikin ihan liian monia kaikenkokoisia sukkapuikkoja, koska minun ei ikinä tarvitse tehdä keskeneräisiä töitä loppuun, ennenkuin voin aloittaa uusia. Eli tässä eräänä unetonna yönä aloitin sitten ne Baudelaire-sukatkin... Ainoa sopivan punainen kerä, joka siihen hätään löytyi, oli 104 g kerä Nalle-lankaa. Nalle on aika paljon ohjeen lankaa paksumpaa, mutta tuumin, että jos teen S-koon silmukkamäärillä ja neulon 2,5 mm puikoilla, sukista voisi kuitenkin tulla omaan koon 39 jalkaani sopivat. Saa nähdä... Lankaa on hiukan täpärästi riittävä määrä, joten voi olla, etten saa sukkiin yhtä pitkiä varsia kuin ohjeessa. Onneksi sukat ovat kärjestä aloitettavat - ei käy ainakaan niin, että lanka loppuisi puolivälissä kärkikavennuksia.

Norwegian Stockingsitkin ovat edenneet, mutta tuo pohjavärinä käyttämäni vihreä lanka ei kyllä riitä, koska sitä on vain kaksi kerää. Joudun ehkä poikkeamaan Tapion kaupassa hakemassa lisää, kun seuraavan kerran käyn Pohjanmaalla päin. En vain tiedä, uskallanko enää astua sisään kyseiseen kauppaan, sillä viimeksi kun lähdin ostamaan sieltä kahta kerää lankaa, köyhdyin yli viisikymppiä, eikä se johtunut siitä, että nuo kaksi kerää olisivat maksaneet 25 euroa kappale. Itse asiassa aiotut kerät melkein unohtuivat kokonaan ostamatta, kun pää tyhjeni nähdessäni sellaisen määrän lankaa kerralla.




Valmiina työnä näytän tänään vaihteeksi jotain ristipisteltyä. Kuvio on ollut valmiiksi pisteltynä jo usean vuoden ajan, mutta tyynyksi ompeleminen on jäänyt. Tänä aamuna tuli sekin viimein tehtyä. En ole koskaan ollut mitenkään erityisen innostunut ristipistoista, ne yleisimmät nalle-, kukka-, ym. aiheet eivät oikein innosta minua, mutta tästä kansanomaisesta kirjontamallista pidän kovasti ja nyt houkuttaisi kyllä pistoilla toinen samanlainen tyynylle pariksi. Kuviosta on tullut pituussuunnassa hieman venytetty, koska kolmen langan yli pituussuunnassa ei ollutkaan sama asia kuin kolmen yli leveyssuunnassa... :) Ja tietenkään en myöskään tullut ajatelleeksi kastella ja kutistaa tuota pellavakangasta ennen pistelemään ryhtymistäni...


Yllä vielä lähikuvaa kirjontamallista.

Tämänpäiväisen nimipäiväni kunniaksi nappaan vielä blogiinikin nimiaiheisen meemin. Kukaan ei ole haastanut minua tähän, mutta haastan nyt itse itseni:

"Mistä bloginimesi on peräisin? Blogistania on täynnä mitä mielenkiintoisempia bloginimiä. Mistä ne ovat peräisin? Mikä on niiden tarina? Mikä on sinun tarinasi? Oliko sinulla vaikea löytää/keksiä blogillesi nimi? Kerro blogisi nimen ja/tai nimimerkkisi tarina ja haasta kolme muuta tekemään samoin."

Ruoholaukka päätyi blogini nimeksi, koska halusin sille jonkin kauniin, luontoaiheisen nimen, johon en ihan heti kyllästyisi. Ruohosipuli on yksi lempiyrteistäni ja kasvilla on vielä kaunis kukkakin. Pidän vanhahtavista nimityksistä kasveille (kuten kynsilaukka, ruoholaukka...) ja tämä nimi tuntui siksikin sopivalta.

Kun nyt meemeilemään lähdettiin, niin tehdään samantien vielä toinen. Eli seitsemän umpimähkäistä asiaa itsestäni, joita en ole blogissani aiemmin maininnut:

1. Tänään on nimipäiväni. :) Tämä tuli oikeastaan yllä jo sanottuakin, mutta jos et vielä huomannut, niin onnitteluja ja kukkalähetyksiä otetaan vastaan kommenttilaatikon puolella... ;)

2. Pelkään korkeita paikkoja ja kammoksun erilaisia toukkia. Muut hyönteiset ja ötökät eivät haittaa minua lainkaan, mutta toukat ovat jotain karmaisevaa.

3. Minun on vaikea pitää tavaroitani ja esim. työpöytääni siistinä ja järjestyksessä. Olen suureksi harmikseni melko sottainen ja epäjärjestelmällinen henkilö.

4. Olen viiden vuoden takaisessa unelma-ammatissani, mutta pahus: nykyään haaveilen lähinnä entisöijä-puusepän, taidekäsityöläisen tai alpakkafarmarin ammateista.

5. En pidä rivitalossa asumisesta, vaikka naapurimme ovat mukavia, asuntomme tilava ja takapiha kätevä. Haaveilen (myös) muutosta kesäpaikallemme pysyvästi.

6. Olen opiskellut elämäni varrella paljon erilaisia kieliä, kaikkiaan seitsemää eri kieltä tarkkaan ottaen: englantia, ruotsia, saksaa, latinaa, ranskaa, islantia ja venäjää. Kunnolla osaan kuitenkin mielestäni näistä vain yhtä...

7. Olin aikoinaan yli seitsemän vuotta kasvissyöjä (en enää).

Haastan meemeihin edellisen Sny-kierroksen molemmat parini, Kaisan ja Tiinan. Osallistukaapa jos ehditte ja jaksatte. :)

Sitten herättelemään koirua päiväunilta. :)

17.7.07

Mansikkapaikalla


Kesän parhaimpiin oleskelu- ja myös neulomispaikkoihin kuuluu ehdottomasti kesäpaikkamme kuisti iltapäivän auringossa. Kuistilla on ihanan kuuma pitkälle iltaan. Kuva kuistilta on juhannukselta; silloin pinkit pionitkin kukkivat upeasti. Parin päivän päästä sade kyllä kaatoi ne. Juhannuksen jälkeen ei ole ollut montaakaan sellaista päivää, jolloin ei kertaakaan päivän aikana taivaalta olisi ropissut vettä. Pidän eniten auringosta ja helteestä, mutta kyllä kesä on tällaisenakin ihana. Viime viikonloppuna löytyivät metsästä kesän ensimmäiset mustikat ja kanttarellit (sienet kylläkin jätin kasvamaan, olivat niin pieniä) ja metsämansikoitakin vielä riitti.


Kuistilla neuloutuva valkoinen mytty on tämä bolero (alla valmiina). Ohje löytyi Novitan syksy 2006 -numerosta. Lankana valkoinen Isoveli, jota kului muistaakseni hieman yli 3 kerää. En ole työni jälkeen ihan tyytyväinen (mm. reunukseen olisin saanut poimia kaarteen kohdalla paljon enemmän silmukoita) mutta olen kyllä käyttänyt neuletta. Se on pitkine hihoineen mukava kiskaista ylle kesäillan viiletessä. Hihat toteutin eri tavalla kuin ohjeessa: poimin silmukat hiha-aukkojen reunasta ja neuloin ylhäältä alaspäin pyörönä. Yritin olla nokkela ja säästää vaivaa välttämällä saumojen ompelua, mutta todellisuudessa sain kyllä pariin kertaan purkaa ensimmäisen hihan alun, ennen kuin yritys onnistui, ja silloinkin silmukoiden poimintareuna jäi mielestäni rumaksi... Mutta tekisin silti saman toistekin välttyäkseni saumoilta ja kappaleiden yhdistämiseltä.





Olen kesäpaikalla myös opetellut laittamaan ruokaa vanhassa puilla lämpiävässä leivinuunissa. Haastavaksi ruuanlaiton tekee se, että uunin kulloinenkin lämpötila pitää arvioida summittaisesti oman arvion ja kokemuksen perusteella. Alla todistusaineistoa siitä, että olen nyt onnistunut paistamaan leivinuunissa hyvällä menestyksellä ainakin 1 kpl nokkos-parsakaali-fetajuustopiiraita. :)

12.7.07

Kirjoja ja ideoita



Eilinen flunssaisen sadepäivän kirjastoretki tuotti saaliiksi monta ihanaa kirjaa. Nancy Bushin Folk Socksin olin varannut, mutta sen lisäksi mukaan tarttui mm. Helena Erkkilän Lahjoja kotipuutarhasta ja Claire Garlandin Toys to sew. Kaikissa noissa kirjoissa on paljon houkuttelevia ideoita. Omatekoisten lampunvarjostinten ym. valaistusratkaisujen tekeminen kuulostaa hieman palovaaralliselta, mutta saahan sitä ainakin haaveilla lamppujenkin tekemisestä.

Toys to sew -kirjasta haluaisin tehdä ainakin tämän pehmoisen kilpparin... Hieman harvinaisemmat ja erikoisemmat pehmolelueläimet viehättävät minua aina ja kilpikonna vetoaa kai hitauden symbolinakin, arvostan omassa arjessani niin paljon mahdollisuutta tehdä asiat rauhassa ja kiireettömästi.


Folk Socksin lainasin tietysti norjalaispolvisukkien takia. Pystyin vastustamaan varsin pitkään norjalaissukkien houkutusta kaikista ihanista eri blogeissa näkemistäni versioista huolimatta, mutta nyt tarvitsin lohdusta ja jonkin luksusprojektin ihan itselleni, joten aloitin sukat saman tien vihreävalkoisina. Maija-langalla tiheys tuntuu ainakin tässä vaiheessa olevan sopiva.

10.7.07

Punaista, punaista kaikki mikä kaunista on


Project Spectrumin kolmas jakso (punainen, musta ja metallivärit, kesä-heinäkuu) alkaa olla kohta jo lopuillaan (!!! MITEN aika voi kulua näin nopeasti????) ja ainoa punamusta väkerrys, jonka olen saanut aikaan, taitavat olla ylläolevan kuvan hiuspompulat. Nekin syntyivät oikeastaan sattumalta lomalla pakottavaan hiuspompuloiden puutteeseen kesäpaikalta löytyneistä aineksista, eli kuminauhasta ja puuhelmistä, jotka otin vanhasta rikkinäisestä joulukoristeesta. Punainen on kyllä hyvin inspiroiva väri ja mielessä olisi paljonkin houkuttelevia punaisia projekti-ideoita. Punaiset Baudelaire-sukatkin olen ollut aikeissa tehdä siitä saakka kun tuo ohje ilmestyi, mutta tekemättä ovat vieläkin. Hauskin omistamani punasävyinen esine on varmaankin pompuloiden alla näkyvä vanha 7o-luvun essu. Sitä en ole siis itse ommellut. Essu on vaan niin ihana, etten raaski juuri koskaan sitä käyttää.


Musta ja metallivärit eivät puolestaan inspiroi tällä hetkellä lainkaan. Punaisia projekteja olisi aikaa nitkutella vielä muutaman viikon ajan, jos panisi toimeksi, sillä kohta ovat vuorossa uudet Spectrum-värit. Nimittäin violetti, oranssi ja ruskea.

8.7.07

Lomalla


Pari lomaviikkoa vierähti vikkelästi poissa nettiyhteyksien ääreltä. Nyt Blogilista pursuaa luettavaa ja omakin kamera on täynnä kuvia, joista on määrä ehtiä jossain vaiheessa blogata. Loman ihaninta antia oli tietysti kesäpaikalla vietetty kiireetön aika ja ulkona puuhailu. Piipahdimme ainoastaan yhtenä päivänä Joensuussa ja toisena miehen vanhempien luona, missä pääsin taas uimaan lammessa. Uimavesi on tuntunut tänä kesänä epätavallisen kylmältä, vai onko minusta vaan tullut vanha arkajalka? Yleensä olemme kerran kesässä käyneet myös
Retretissä, jonne ei ole pitkä matka kesäpaikalta, mutta sinne emme vielä tämän loman puitteissa ehtineet. Eero Järnefelt -näyttely odottaa siis vielä tulevia viikonloppuja.

Sateisina päivinä tuli setvittyä kaappeja talolla ja löysin taas paljon hauskaa tavaraa, mm. vanhoja kassinkahvoja. Paikka on mieheni mummon lapsuudenkoti ja peritty irtaimistoineen. Kun saimme paikan haltuumme viisi vuotta sitten, ensimmäinen urakka oli käydä vanhaa roinaa tupaten täynnä olevat huoneet läpi ja heittää edes osa pois, että huoneissa mahtui liikkumaan ja siivoamaan. Entisaikoina on ilmeisesti jemmattu talteen aivan kaikki. Kaapit pursuivat rikkinäistä, loppuunkulunutta ja toimimatonta roinaa, jota kertyi kaikkiaan yli 70 jätesäkillistä jo ensimmäisenä kesänä. Säilyttämisen arvoiset tavarat laitoin myöhempää selvittelyä varten talteen ja niitä onkin nyt hauska käydä läpi vähän kerrallaan. Mitään järin arvokasta tai antiikkista ei talosta löydy, mutta paljon viehättävää vanhaa tavaraa eri vuosikymmeniltä. Yksi hauska yllätys oli tämän tyynyn herkkä kukkakirjailu, joka paljastui irrotettuani tyynyn ulomman päällisen pesua varten. Oi miten sievä. Osa kukkasista on jo lähes kulunut pois.



Koska kahvalliset kesäkassit ovat olleet suosiossa viime vuosina, nämäkin kahvat pääsivät käsityökoriin odottamaan inspiraatiota ja uutta käyttöä.

Pihan puolella on mm. pieni kivityömaa. Kesäpaikan takapihan pengerrys vaatii tuentaa. Kyhään pengerrykseen myös pieniä multa-altaita ruohosipulille ja muille yrteille. Pääsisipä pian jatkamaan!