20.12.06

Hyvää Joulua!


Huomenna perjantaina on talvipäivän seisaus, eli hetki, jolloin Aurinko on pohjoisella pallonpuoliskolla katsottuna alimmillaan taivaalla etelässä ollessaan. Huomenna on siis vuoden pimein päivä, päivä jolloin auringonvalo on lyhimmillään, ja sen jälkeen päivä alkaa taas pitenemään, kaamos taittumaan ja aamut olemaan valoisampia.

Huomenna matkustan joulunviettoon sukulaisten luo heti töiden päätyttyä, joten blogi hiljenee loman ajaksi. Palailen viimeistään alkuvuodesta! Edellisvuosien varastoista (tänä vuonna en ehtinyt postittaa joulukortteja ollenkaan... ) löysin pari itsetehtyä korttia ja niiden kera toivottelen kaikille blogini vakilukijoille ja satunnaisille kävijöille oikein tunnelmallista, kiireetöntä ja rauhallista valon ja perheen yhdessäolon juhlaa!


19.12.06

Vaihteeksi jotakin neulottua

Mainio Mullan alla -sarja lähenee vääjäämättömästi kohti loppuaan mtv3:lla. Viimeinen jakso nähdään viikon kuluttua... Kyseinen sarja on niitä harvoja, joita katsoessa en tee samalla käsitöitä. Myös viimeinen joulunalusviikko hupenee käsiin, lahjoja on vielä viimeistelemättä ja pipareita leipomatta. Joulu on tietenkin sitä hauskempi, mitä enemmän siihen liittyy kaikenlaista itsetehtyä, niin lahjojen, koristeiden kuin syömistenkin osalta ja senpä takia ideoita on aina enemmän kuin aikaa. Kaikkea ei millään ehdi tehdä. Miksi marraskuu on aina niin pitkä, ja joulukuu niin lyhyt?

Itsellenikin olen ehtinyt neuloa jotain ihanaa, nimittäin nämä sukat jotka jalassa voin vaikka sitten aattona hiippailla. Södera-sukkien ohje löytyy Sisäinen villapaita -blogista. Ohjeesta suuri kiitos siis Vilmalle! Tämä oli pitkästä aikaa koukuttavin neuletyö jonka olen tehnyt, en neulonut varmaan juurikaan mitään muita juttuja niin kauan kun näiden neulominen oli kesken. Värjääminen jäi sitten kyllä myöhemmäksi mutta nyt sekin on tehty.




Sukat ovat ihanat pitää. Neuloin ne siis luonnonvalkoisesta puuvillalangasta ja värjäsin valmiina tekstiilivärillä ruskeiksi. Väristä ei huolellisesta yrityksestäni huolimatta tullut ihan tasainen, ilmeisesti sukkia olisi kannattanut värjäyksen aikana venytellä varsinkin leveyssuunnassa vielä enemmän, että väri olisi päässyt kaikkialle pitsineuloksen uumeniin paremmin. No, tietääpä sitten ensi kerralla... Tällaiset voisi nimittäin neuloa vaikka vielä toisetkin. Satiininauhoja hommasin kahdet, ruskeat ja luumunpunaiset... Kuvat on otettu taas kirkasvalolampun häikäisevässä loisteessa, joten värit näyttävät hieman oudoilta.




13.12.06

Valkeata joulua...

...mielessäin ootan, ainakin näistä ostamistani ja tekemistäni joulukoristeista päätellen. Kun ei lunta näy, pitää ympärille saada valkoista jossakin muussa muodossa. Lankesin näiden helmenvalkoisten kuusenpallojen kohdalla...

...jotka ovat ihan samannäköisiä, mutta vain isompia, kuin pikkukuuseeni rikkinäisestä helminauhasta askartelemani koristeet.

Taannoin ompelutehtaani suolsi samettisydämiä (yllä), ja innostuksen vallassa väsäsin vielä langasta valkoisia "lumipalloja" (alla).

Pallot on tehty kiertämällä lankaa pienen täyteen puhalletun ilmapallon (vesi-ilmapallon) ympärille ristiin rastiin ja sivelemällä kerros vedellä ohennetulla puuliimalla. Liiman kuivuttua lanka on kovettunut pallon muotoon ja ilmapallo voidaan puhkaista ja poistaa lankapallon sisältä.

(Edit: värit vaihtuivat vielä kerran. Nyt yritän tyytyä näihin!)

12.12.06

Betaan II


Voisin leikkiä näillä väriyhdistelmillä varmaan loputtomasti. Pahoittelen itseni etsinnästä johtuvia turhia päivityksiä blogilistalla!

Betaan

Vaihdoin blogini Betaan ja yritän samalla säätää ulkoasua hieman omanvärisemmäksi. Saa ilmoittaa, jos ihan törkeältä näyttää, tekstiä ei näe lukea tms...

10.12.06

Kaksi viikkoa jouluun

Viikonloppu oli hauska ja tuottelias. Kokoonnuimme muun hauskan yhdessäolon ohella askartelemaan joululahjoja kahden ystäväni kanssa ja kangasvärien avulla syntyi taas kaikkea kivaa. Olen ihan varma, että ystäväni vanhemmat ilahtuvat, kun saavat 27-vuotiaalta tyttäreltään nämä aivan mahtavan ihanat tyynyliinat (tekijä antoi jalomielisesti luvan laittaa tyynyliinoistaan kuvan blogiin):


Aivan huippuhienot! Muutkin tuotoksemme onnistuivat nappiin, mutta niistä en harmillisesti voi laittaa kuvia ennen aattoa, etteivät saajat vain saa lahjoistaan vihiä ennen aikojaan.

Perjantaina sain valmiiksi myös Omppu-pitsineulehuivin punaisesta Kitten Mohairista, todistusaineistoa alla:



Kuvassa ei oikeastaan näy kuin epämääräinen möhkäle. Totesin, että punaisesta neulepinnasta on lähes mahdotonta ottaa minkäänlaista valokuvaa varsinkaan pimeällä. Parempaa kuvausvaloa en kuitenkaan ehtinyt odottaa, sillä huivi päätyi perjantaina pingotuksesta suoraan pakettiin ja pukinkonttiin ja on jo saajansa luona odottamassa aattoa. Tämäkin huivi olisi tehnyt mieli pitää itse, mutta lahjaksi antaminen on melkein yhtä mukavaa. Ohje huiviin löytyy täältä (kiitos Tikru).

Hedelmäkakku pitäisi vielä ehtiä leipoa joulua varten tänään. Aattoon on enää kaksi viikkoa...

6.12.06

Hyvää itsenäisyyspäivää!


Näinä päivinä kun mietin sinua tavallista enemmän,
isäni ja äitini maa,
hirven ja ketun maa,
särjen, norpan, tilhen ja tiiran maa,
on tahto kohota,
maan merestä mielen maasta,
ja mäntyjen,
on tahto kohota ja ylistää graniittista vartaloasi,
kuun nousseen valossa jäätyviä järviä,
ja laulaa, vaieta,
välkehtiä kuin veden peiliin unohtunut aurinko.

runo löytyi täältä

5.12.06

Samettisydämiä ja vanhoja nappeja

Valkoisesta joulusta ei ehkä ole takeita tänä vuonna, mutta ainakin joulukoristeissa valkoinen vetoaa tällä hetkellä minuun kovasti. Innostuin tehtailemaan pieniä pehmeitä sydämiä valkoisesta vakosametista. Alunperin mielessäni oli antaa näitä joululahjoiksi, mutta en tiedä maltanko sittenkään itse luopua näistä:


Sydänten tekeminen oli todella mukavaa puuhaa ja erityisen mukavaa oli se, että kaikki materiaalit täytevanua lukuunottamatta ovat kierrätystavaraa. Vakosametti on vanhoista samettihousuista, napit vanhoja sekalaisia (kirpparilta ja mummon kokoelmista), nauhat ja pitsit myös jotain vanhoja. Täytevanun kohdalla mieleeni tuli, että olen varmaan hiljattain heittänyt pois vanhoja pehmoleluja, joiden täytteen olisi hyvinkin voinut ottaa talteen uutta käyttöä varten, jos se olisi tullut mieleen. Silloin sydämet olisivat voineet olla alusta loppuun vanhan uudelleenkäyttöä.

Hauskinta oli ehdottomasti sopivien nappien valinta ja kiinni ompeleminen!


Myös Södera-sukat ovat valmiit ja vielä tässä vaiheessa nekin valkoiset. Tarkoitus olisi kuitenkin kylvettää ne väriliemessä ruskeiksi.

2.12.06

Viihdykettä

Vielä lauantai-illan viihdykkeeksi aivan huippu pikku peli:

http://www.samorost.net/samorost2/

Pelasta mäyris! Muista laittaa äänet päälle koneeseen.

Lasitähtiä

Päivällä onnistuin ottamaan muutaman kuvan tekemistäni lasitöistä, kun valoa vaihteeksi oli. Olen päässyt kokeilemaan tiffany-lasitöiden tekoa anopin luona. Hän on harrastanut pitempään tuota tekniikkaa ja hallussa on paitsi taito myös tarvittavat laitteet ja välineet, joita olen saanut lainailla kyläillessämme. Lasitöiden teko ei ole kovin halpa harrastus, mm. itse lasi on aika kallista. Isompia töitä tehdessä ja kappaleita lasista leikatessa jää kuitenkin tähteeksi paljon pientä "silppua" ja hukkapaloja, jota olen yrittänyt hyötykäyttää erilaisia pikkutöitä tehdessä. Mm. näissä tähdissä olen käyttänyt satunnaisen muotoisia jämäpaloja sakaroina yhdessä lasihelmien kanssa. Jostain syystä minusta on hauskaa saada aikaan "jämistä" jotain käyttökelpoista...

Samalla tiffany-tekniikalla olen tehnyt myös lasihelmistä riipuksia. Kierrereuna syntyy kiertämällä metallilankaa itsensä ympäri ennen kiinnitystä.
..
Tässä tuikkulyhdyssäkin olen yrittänyt hyödyntää pikkupaloja, yhdistämällä suorakaiteen muotoisia erivärisiä paloja.
..
Valo houkutteli kuvaamaan kotona muutakin. Marraskuunkaktus jaksaa kukkia pimeän keskellä, ihana kasvi! Koiruus ei tällä kertaa viihtynyt kuvattavana kuin hetken.

Nyt glögi lämpiämään... Seuraavassa postauksessa sitten jotain jouluisempaa luvassa. Mukavaa viikonloppua!

Lääkettä valon puutteeseen...

Toissapäiväinen valitus säästä ehkä kannatti, sillä tänään aurinko näyttäytyi. Ulkoilulenkki saatiin tehdä kirkkaassa mutta lämpimässä syyssäässä. Järin joulukuiselta tunnelma ei tänään ulkona tuntunut! Lisäksi lääkitsin kaamosalakuloani selailemalla koneelta kuvia viime kesältä.
Luonnonkukkakimppuja tuli kesän mittaan keräiltyä monta ja mukavaa oli, että olin niitä myös valokuvaillut. Ihanaa katseltavaa nyt. Jos joku lukija tänne kovin jouluisissa tunnelmissa eksyy, niin pahoittelen vuodenaikaan sopimatonta kuvitusta. :)

Juhannuskukkia...

Heinäkuisia ruiskukkia...

Puna-apiloita...

Omenankukkia toukokuussa...

Helteisen heinäkuun kukkia...

30.11.06

Synkkyys ja ankeus...

Ei saisi valittaa säästä eikä vuodenajasta. Se on tyhmää, koska ne ovat asioita, jotka kuuluvat ehdottomasti luokkaan ”this too will pass”. Se menee ohi. Toisaalta niinhän kaikille asioille lopulta käy. On vain ihan pakko sanoa, että on kyllä kuukausi tämä marraskuu! Onneksi se on kohta ohi. Kuun alkupuolta helpotti ja valaisi yllättävä lumentulo mutta loppukuu on tuntunut sitäkin pimeämmältä. Kun marrasaika on joka vuosi miltei nitistää minut, en voi olla miettimättä, kenen esi-isän älynväläys aikoinaan oli päätyä tähän maailmankolkkaan asumaan. Epäilenpä että äänestystä asiasta ei tehty loka-marraskuun tienoilla… Jos minulla olisi Tuulian Louhin kaltainen takki, voisin edes kiskaista sen ylleni ja hymistä ”taivahalla tummina pilvet käy, minä vain en taivu koskaan” (taannoisen Polar-juustomainoksen tapaan) ja kuvitella, että minusta löytyy Pohjolan esiäitien voimaa ja sitkeyttä selvitä karun ja pimeän maan oloissa. Kun ei ole tuollaista takkia, täytyy tyytyä kyhjöttämään kirkasvalolampun ääressä muistellen kaiholla juhannuksen tienoon vehreyttä ja valoisuutta. Tosiasiassa en suomalaisuuttani pois vaihtaisi. Ja huomisesta aletaan jo laskea joulukuun päiviä… ehkä tämä väsymyskin lähtee helpottamaan tästä...

Taukoamattoman pimeyden takia on vaikea saada hyviä kuvia blogiin. Tässä nyt kuitenkin ensimmäisiä valmiita tekeleitä tämän syksyn savikurssilta.


En ole varma onko keramiikka oikein minun lajini. Lasittaminen on todella vaikeaa ja sen pitäisi onnistua kerrasta, ei ole mahdollisuutta korjailuun jälkikäteen. Minua harmittaa, kun aloittelijana tekeleistä onnistuu käytännössä ehkä muutama ja loput ovat ongelmajätettä. Kauhistuttaa ajatellakin muinaisia ruukunsirpaleita ja sitä, että teoriassa minunkin surkeimmat kipponi voivat pahimmassa tapauksessa säilyä tuhansia vuosia jälkipolvien riesana. Mahtavaa. No, on kurssilla toki ollut kivaa ja kuvaan päässeisiin tuikkuvateihin olen kyllä ihan tyytyväinen.

Olen viimeaikoina väsäillyt myös joulukoristeita... Niistä lisää ensi kuun puolella. :)

7.11.06

Talvivaloa

Viime aikoina olisi tiiviitä ja oikeankokoisia huovutettuja lapasia tarvittu. Lunta on kaikissa olomuodoissaan piisannut. Koira tykkää.

Edellisen yrityksen lannistamana en ole kuitenkaan jaksanut aloittaa seuraavia lapasia ihan vielä. Sen sijaan aloitin "vain ihan pikkuisen kokeeksi" Vilman ihania Södera-sukkia. Huomasin niiden neulomisen kuitenkin varsin addiktoivaksi puuhaksi, koska se on kiilannut keskeneräisten joululahjojenkin tekemisen ohi. Eka sukka on kuvan ottamisen jälkeen vielä kasvanut lisää ja edennyt jo pohjelevennysten ohi. Sikäli neulomisella ei olisi kiirettä, että käyttömahdollisuuksia sukille on varmaan paremmin taas joskus ensi keväänä. Järkevä tonttu keskittyisi nyt niihin lahjakonttiin meneviin tuotteisiin...

Tällaiset ranteenlämmittimet kyllä lähtivät ihan ajoissa postissa isänpäivälahjaksi. Kuvaan lainasi siippa kätösiään malliksi.

24.10.06

In need of a shrink

Ärrin murrin! Tekaisin taas yhdet miestenkoon lapaset. Ärrin murrin siksi, että niistä ei PITÄNYT tulla patakinnaskokoiset vaan pesukoneessa tiiviiksi huovutetut ihanan paksut ja lämpimät talvilapaset itselleni. Mutta yliarvioin TAAS tarvittavan kutistumisvaran - näin kävi jo kerran aiemminkin. Tavoittelen itselleni tiiviitä, räntäsohjon kestäviä, takuuvarmasti lämpimiä talvilapasia. Lunta ei ole täällä vielä näkynyt, joten ehkä ehdin vielä kolmannen kerran yrittää saada sopivankokoiset kintaat täksi talveksi. Miksi mulle käy aina näin? Luulin että tavallisempaa olisi se, että neuleet kutistuvat pesussa liikaakin.


Huovuttelusta tulee mieleen, että lapsena parhaat lumipallonpyörityslapaset olivat mummon omienlampaidenvillasta neulomat harmaat tumput, jotka käytössä vuoroin lumesta märkinä ja vuoroin kuuman patterin päällä kuivateltuina huopuivat itsestään tiiviiksi ja hyviksi.

Lohdutuksekseni kasasin kaikki lokakuun lankaostokseni samaan kuvaan. En siis ole yrittänyt olla minkäänlaisessa langanostolakossa.


Huomaisinkohan edes mitään, jos lankakaupoista katoaisi kaiken muun väriset langat paitsi ruskeat, vihreät, violetit ja valkoiset?

Voiko näin ihanan väristä lankaa edes olla?


Tunnelmallisia syysiltoja kaikille!

20.10.06

Lomailua

Lomaviikko alkaa olla loppusuoralla. Onneksi on vielä viikonloppu edessä... Suunnitelmieni mukaan olen ehtinyt ulkoilla, nukkua ja vähän neuloakin. Erityisen tyytyväinen olin viimelauantaiseen 4,5 tunnin reippailuun metsässä (lähes koko aika reipasta kävelyä). Määränpäänä oli tämä jättiläiskuusi (puun iäksi joku tiesi arvioida 250 vuotta).

Sienestämäänkin ehdin, saaliina oli pieni määrä suppilovahveroita.

Vanhempieni kotipaikkakunnan kirjastosta löysin myös läjäpäin hyviä kirjoja. Erityisen ihastuttava tuttavuus oli tämä Taivas kattona - al fresco asumisen tyylinä -niminen opus. Sisä- ja ulkotilojen yhdistämisestä asumisessa kertova kirja sisältää aivan ihania valokuvia. Terasseja, verantoja, patioita, paviljonkeja, aidattuja puutarhoja, näköalapaikkoja... Kirja on hyvää selailtavaa neulomisen oheen, työtä kääntäessä voi lehteillä kirjaa eteenpäin. Kaikkein tunnelmallisimpien näkymien kohdalla haluaa viipyillä useammankin kerroksen ajan.

Ylläolevat kuvat on otettu "uudella" kännykkäkamerallani. Yksi saavutus sekin tämän loman ajalta, että jaksoin vihdoin viimein selvittää, miten kuvia siirretään kännykältä tietokoneelle. Olin lykännyt puoli vuotta sitäkin. Sain kännykän muistia vapautumaan ja tuli mahdolliseksi ottaa uusiakin kuvia puhelimen avulla. Jee!

Tässä vielä al frescoa viime kesältä, tällaisella hobittimaisella nuotiopaikalla laiteltiin ruokaa iltaisin kesäpaikalla itä-Suomessa. Oli kivaa. Ikävä kesää...

Lampun henki

Haa, nyt minullakin on tällainen:

Kirkasvalolamppu... Ellei lamppu auta kaamosoireisiin, niin ainakin sen valossa on hyvä valokuvata neuleita pitkinä pimeinä talvi-iltoina... :)