20.6.07

Hyvää juhannusta!


Kohta kaikki on juhannusta varten pakattu, huomenna lähdetään. Jos ei itse pääse järven ääreen ja hyttysten ininän keskelle keskikesän juhlana, voi kesäisen luonnon ääniä kuunnella esim. täällä. Hyvää ja rentoa juhannusta kaikille!

Lopuksi vielä säilöntä-aiheinen vinkki, joka ei liity juhannuksen juhlintaan mitenkään, vaikka kuvassa pulloja onkin. Lidlin porkkanamehu myydään ruskeissa lasipulloissa, jotka ovat aivan loistavia käytettäessä uudelleen itse tehdyn marja- tai omppumehun pullotukseen. Etiketin saa helposti pois ja jopa kierrekorkki on yksinkertainen, valkoinen, ja mikä tärkeintä, siinä ei lue mitään!! (onkohan kukaan muu yhtä outo kuin minä, joka saan kiksejä siitä, että säilönnässä käytettävät pullot ja purkit ovat kaikessa käytännöllisyydessään VIRHEETTÖMÄN KAUNIITA... :) Korkki myös toimii yhä uudelleen käytettynä ja umpioi mehun tiiviisti. Nyt on viimeiset pakastemarjat keitetty mehuksi (tästä on kiittäminen ihanaa äitiäni ja Mehumaijaa) ja kohtahan puutarhamarjoja tulee jo uusia!



(Ei ole muuten tarkoitus mitenkään erityisesti mainostaa edellämainittua kauppaketjua vaikka olenkin lyhyen ajan sisällä maininnut sen blogissani jo kaksi kertaa...)

19.6.07

Aurinkotöppöset


Jos ei aurinko paista lomalla, niin keltaisissa töppösissä pysyvät ainakin varpaat lämpiminä. Idea jämälangoista virkatuista tossuista on lähtöisin Mielityltä. Itse virkkasin tossut seiskaveikan (2-kertasena) ja nallen (3-kertaisena) jämistä, joten töppösistä tuli erittäinkin jämäkät. Paksut pohjat ovat itse asiassa aika hauskat, näillä voisi kävellä vaikka kivimurskan päällä. Eikä kylmyyskään lattioista ihan heti tule läpi... Jämälankavirkkaus on addiktoivaa puuhaa, varokaa vaan. "Vieläköhän tämä lanka riittää kerroksen loppuun..." ! Siinä on jännitys huipussaan. ;)


Suttuiset kuvat ovat kännykkäkameran otoksia olosuhteiden pakosta.

17.6.07

Vakosamettiprojekti



Rakastan vakosamettia. Kun olin tosi pieni, en varmaan vielä neljänkään vuoden ikäinen, minulla oli pieniä vakosametista tehtyjä pehmoleluja, ainakin norsu ja hevonen. Ne ovat jääneet elävästi mieleen. Ehkä joku muukin 70-luvun lopulla syntynyt muistaa leikkineensä sellaisilla? Harmi, etteivät lelut ole säilyneet nykypäivään, mutta niiden näkeminen vanhoissa diakuvissakin ilahduttaa.

Kuvan kankaat ovat vanhoja kirppareilta ja kierrätyshuoneilta keräämiäni vakosamettifarkkuja. Suunnittelen ompelevani kankaista viltin, sellaisen jonka päällä istutaan ja loikoillaan pihalla tai puistossa. Useimmat housuista ovat polven kohdalta hiuki kuluneita, mutta ainakin lahkeiden takaosissa on vielä paljon käyttökelpoista materiaalia.

Kankaita alkaisi olla jo riittävä määrä pieneen vilttiin, mutta koossa oleva väriskaala tuntuu vielä kaipaavan jotain. Ehkä kirkkaahkoa vihreää? Täytyy ehkä harkita vaikkapa yhden uuden kangaspalan ostoa kierrätettyjen ohelle. Vai voikohan vakosamettia värjätä? Puuvillaa se taitaa olla, mutta ei ehkä kestä kovin kuumaa käsittelyä.

16.6.07

Vehmasta kesää



Bloginpitäminen on ollut taas kituliasta erinäisten ikävien kiireiden takia. Koneella on "vanhentuneita", viikkojen takaisia, blogiin aiottuja kuvia - enäähän eivät omenapuut kuki noin upeasti. Kukinta-aika jäi tänä vuonna muuten varsin lyhyeksi ilmeisesti helteiden takia. Vielä eletään kuitenkin kasvukesää, sitä parempaa puoliskoa; kypsymiskesä, se jälkipuolisko, on vasta tulossa. Kesä saisi olla noin kolme kertaa pidempi kuin mitä se on, että ehtisi nauttia kaikista sen vaiheista kunnolla. Tällä hetkellä ei voi kuin hämmästellä millä voimalla joka paikasta puskee vihreää vehmautta; kasvu on ihan älyttömän nopeaa.

Olette ehkä jo lopen kyllästyneitä Sny-aiheisiin postauksiin, mutta nämä vielä ja sitten aihe on poissa päiväjärjestyksestä. :) (Hetkeksi. En lupaa, ettenkö osallistuisi vaihtoon uudestaan taas syksyllä.) Lähettelin kevään mittaan paketteja Kaisalle; tässäpä ne kuvina. Teemoittelin paketteja vähän värien mukaan. Parini lempivärit olivat ihanan räiskyviä ja rohkeita, Kaisa ei toivonut mitään pastelleja, ei ruskeaa eikä murrettuja sävyjä. Siitä tykkäsin, olisi ollut tylsää, jos kohdeystävän lempivärit olisivat olleet ihan samat, kuin mitä itsellä. Ruskea ja murretut sävythän kun ovat nimenomaan omia lempivärejäni! Haastavinta oli tuo pieni budjetti, osallistuin 5 euron kuukausisummalla enkä olisi millään malttanut siinä pysyä. Toinen iso haaste oli se, että parini on itse niin taitava käsityöläinen. Mitä semmoiselle keksii lähettää? Neulomisesta Kaisa ei kuitenkaan itse tykännyt, joten aika moneen pakettiin laitoin sitten jotain itse neulomaani. Helmikuussa paketissa oli mm. limenvihreää ja paloauton punaista:


Maaliskuussa Kaisalle lähti oranssi kirje ja poikkeuksena muista värikkäistä lähetyksistä, yksi mustavalkoinen paketti:



Huhtikuun paketissa oli keltaista...



...ja viimeiseen pakettiin laitoin paljon Kaisan lempiväriä pinkkiä ja vähän omaa lempiväriäni vihreää. Yksi omalta Sny:ltäni Tinttimiltä saamistani napeista sopi tuohon Kaisalle neulomaani Calorimetryyn kuin nenä päähän!


Oli mukavaa sekä saada että lähettää paketteja ja vaihdosta jäi kokonaisuudessaan oikein hyvä mieli.

Project Spectrumin kakkosvaihe eli pinkki-vihreä-keltainen-jakso ehti myös jo päättyä, keltaisia ja vihreitä töitä jäi kesken. Keltaista ja pinkkiä oli tosin myös noissa Sny:lleni neulomissani sukissa ja Calorimetryssä. Päätin, että alan itsekin käyttää räiskyvämpiä värejä jatkossa, koska keltaisen ja pinkin neulominen oikeasti piristi, mutta kuinka ollakaan, tähän taas päädyttiin:



Ostin keväällä Liidelistä halpaa Colorado-puuvillalankaa, tuollaista kellanvihreänkirjavaa. Jotenkin se kerällä näytti hauskalta. Neulepaidan valmistuttua kuitenkin totesin, etten kykene senväristä vaatetta käyttämään, väri on liian hailakka. Erityisesti tökki tuo vaalean keltainen sävy. Vaaleankeltaisesta en ole tainnut ikinä tykätä. Voimakas auringonkeltainen on ihana väri, sinapinkeltainen samoin, mutta hailakka vauvelinvaatekeltainen ei vaan miellytä.

Ei auttanut kuin värjätä pusero Nitorin oliivinvihreällä; väristä tuli tasaisen harmaanvihreä ei-minkäänvärinen eli ihan hyvä. Tätä voin käyttää. :)

Väripesussa lanka jonkinverran kutistui ja nukkaantui ja neulepinnasta tuli kovahko ja jäykähkö, mutta toivottavasti toinen pesu ja huuhteluaineen käyttö auttaa.


Ai niin, meinasi unohtua, mistä ohje paitaan on peräisin. Silmukkamääriä laskeskelin aiemmin neulomani Cavern-mukaelman pohjalta ja vyötärökavennuksia sovelsin tämän mallin pohjalta. Ihan perus-ylösalaisinraglanina neuloin siis, ei viheliäistä saumojen yhdistämistä! Nyt olen lyhyen ajan sisällä neulonut jo kaksi kokonaista neulepaitaa, joihin molempiin olen ollut jopa kohtalaisen tyytyväinen. Alan uskoa, että ehkä sittenkin kannattaa tehdä myös näitä isompia töitä sukkien ja lapasten ohella. Aiemmin ajattelin, että ei maksa vaivaa, kun melkeinpä lankojen hinnalla saa valmiitakin neuleita kaupasta ja niitä voi sovittaa, ennenkuin sijoittaa. Mutta esimerkiksi riittävän pitkät hihat ovat kyllä itse neulottujen vaatteiden ylellisyys.

5.6.07

Huh hellettä


Ensin jääkylmää mehua virvokkeeksi ja sitten asiaan. Viimeinen Sny-paketti saapui torstaina, mutta sain sen avattavakseni vasta perjantaina, koska olin välillä poissa kotoa. Raportointi on jäänyt näin myöhäiseksi, koska viikonlopun olimme taas poissa nettiyhteyksien ääreltä ja nyt alkuviikosta hellekin on vienyt voimat! Paketti tuli kuitenkin turvallisesti perille ja se sisälsi lankaa, koivunlehdillä painokuvioitua kangasta ja ohjeen mäyräkoiran talvitakkiin :) - sekä tietenkin paljastuskirjeen! Ystäväkseni paljastui Tinttimi Tikkuterapiaa-blogista, minkä aivan viime metreillä ennen paljastusta arvasinkin Sny-osallistujien blogeja surffatessani! Kirjeessä arvaukseni sitten vahvistui oikeaksi. Kiitos Tinttimi! Pakettisi ja kirjeesi ovat olleet hauska piriste kevääseen. Vaihdosta jäi kokonaisuudessaan hyvä mieli, sillä sekä pakettien vastaanottaminen että niiden kasaaminen ja lähettäminen on ollut jännittävää puuhaa. Tällaiseen vaihtoon voisi ehdottomasti osallistua toistekin. Aiemmista saamistani paketeista kirjoittelin näissä postauksissa.


Viimeisessä paketissa oli siis tosiaan lankaa - Snyni lupailemat kovia kokeneet Uuden Seelannin tuliaiset ehtivät sittenkin mukaan (kuvassa) ja osoittautuivat pehmeän oransseiksi mohairkeriksi (nämä kerät eivät ainakaan minusta vaikuta kärsineen vesivahingosta lainkaan). Kiitos, lanka on aina mieluisaa ja etenkin eksoottinen tuliaislanka toiselta puolen maailmaa! Väristäkin pidän, se on hieman hempeämmän sävyistä kuin mitä ehkä itse hoksaisin ostaa, mutta oikein kaunista (mukavaa, että väri oli jotain muuta, kuin iänikuista vihreääni ja ruskeaani!) ja neulon siitä mielelläni jotain - en ole vielä päättänyt, mitä, mutta idea tulee varmasti aikanaan! Muillekin tavaroille (kuvasta puuttuvat kaksi pikkukerää lankaa, koivukangas ja kirje) löytyy varmasti käyttöä ja mäyräkoiran talvitakin ohjetta aion myös kokeilla.

Oma kohdeystäväni Sny-ringissä oli Kaisa, joka pitää Sysimetsän syysmarkkinat -blogia. Käykää katsomassa erityisesti näitä ihanan värikkäitä huopakukkia! Kaisakaan ei ollut minulle entuudestaan tuttu edes blogimaailmasta, mutta hänelle oli todella helppoa ja hauskaa keksiä postitettavaa ja tuo Kaisan suosima värimaailma on ihanan pirteä. Laitan myöhemmin vielä kuvat lähettämistäni paketeista!