24.9.07

Eksyneen eränkulkijan saapassukat


Perussukat kärjestä aloittaen, lankana 7 veljestä Raita, vihreä (melkein koko 150 g kerä) ja joustinneuleessa yksivärinen ruskea.


Yhteisen luontoharrastuksemme jatkaminen yksin on samalla kertaa sekä lohdullinen että surullinen asia. Nämä sukat lämmittävät saappaissa, kun paleltaa, uuvuttaa, määränpää on kateissa ja taival tuntuu pitkältä.

8 kommenttia:

Heli kirjoitti...

Ihanat sukat! Voimia eteen päin!

Terhi kirjoitti...

Kauniit sukat, sointuvat mukavasti kiviin, maahan ja sammaleeseen. Aurinkoa päiviisi!

kirsi kirjoitti...

Ompa ihanan harmoniset sukat!

Jaana kirjoitti...

Kauniit sukat! Voimia matkaan, upeasti olet jaksanut taivaltaa...

heidi kirjoitti...

Onpa sukissa kaunis raidoitus.

Lämpöä ja valonsäteitä päiviisi! Olet usein ajatuksissani.

Mewril kirjoitti...

Yksinkertaisen kauniit sukat, aivan metsäiset!

(Kirjoittaisin tähän jotain piristää, jos osaisin.)

musta lammas kirjoitti...

Todella kauniit!

Sähköpostistani unohtui muuten, että muistin joskus kuukausi sitten tarkistaa sen valkoisen narsissin nimen, mistä joskus oli puhetta. Satuin vielä löytämään sen penkin, jossa se kasvaa, vaikka eihän narsissista loppukesällä ollut mitään jäljellä... Kesäpaikkanne mukana tullut yllätys on siis valkonarsissi, narcissus poeticus.

Maarit kirjoitti...

Lämmin kiitos Heli, Terhi, Kirsi, Jaana, Heidi, Mewril ja Musta lammas! <3

Mewril, ei tarvitse osata sanoa mitään ihmeellistä, nämä sanat ovat aivan riittävät!

Musta Lammas: Surullista. Onpa runoilijan narsissilla kaunis nimi. Kylläpä kukkiin liittyy nyt erilaisia ajatuksia kuin keväällä; nyt kun talon uusikin isäntä on poissa. Ihmisen elämä on riipaisevan lyhyt.