14.10.07

Hallaöiden huurretta, villan lämpöä


Viime ajat ovat olleet vaikeita, sillä ystäväpiirissäni sattui vielä yksi uusi kuolemantapaus. Elämä koettelee kovakouraisesti nyt. On vaikeaa säilyttää optimistinen asenne, kun elämä tuntuu niin arvaamattoman lyhyeltä ja sekin häipyvä hetkinen on täynnä murhetta ja menetyksiä... Onneksi on asioita, jotka muistuttavat siitä, että elämä paitsi ottaa myös antaa. Ystävälle syntynyt syysvauva on yksi niitä parhaasta päästä. Olen kiitollinen ihanista ystävistäni ja myös uusista tuttavuuksista, joita elämä tuo eteen. Viime viikolla sain ihanan lahjan Neuleunia-blogin Särmältä: kauniin violetin ja vihreän sävyisen villaisen kaulahuivin... olen mykistynyt. Mukana oli myös ylimääräinen vyyhti samaa lankaa, jotta voisin halutessani neuloa siitä jotain yhteensopivaa. Lanka on kuulemma Sysimetsä designin käsinvärjättyä villaa, mietin mahtaako värjäri olla sama Kaisa, jolle lähettelin paketteja viime Sny-kierroksella. Oli tai ei, sävyt ovat kauniit ja Särmän neuloman huivin pitsimallikerta tuo värin vaihtelun hienosti esiin. Huiviin neulotut lämpimät ajatukset tuntuvat melkein käsinkosketeltavilta huivia käyttäessä...

Mukana tulleesta vyyhdistä päätin tehdä kämmekkäät, ja koska tarvitsin niitä pikaisesti (sormeni palelevat nykyään ihan jatkuvasti!) tartuin vaihteeksi virkkuukoukkuun. Eilisen istuskelin sohvannurkassa nelijalkainen lämpöpatterini sylissäni ja tänään minulla oli jo käsissä nämä. Langan sävynvaihtelut tekivät muuten niin monotonisesta kiinteiden silmukoiden virkkaamisesta hauskaa. Viileät vihreän ja violetin sävyt tuovat mieleen huurteiset hallayöt... ja villa lämmittää.

Tällä erää työn alla ovat jälleen uudet Baudelaire-sukat. Upean hehkuvan värisen Sisu-langan lähetti minulle taivaansinisen villatakin kutoja, Anne, kiitoksena siitä, kun kopioin hänelle erään ohjeen... Ylenpalttista! Mukana tuli myös ihana vihko tärkeille neulesuunnitelmille. Kannen värien näkeminen varmasti antaa tujauksen energiaa joka kerta vihkoon tarttuessa. Ihanat sävyt!


Näin ihanien lahjojen saaminen ihmisiltä, joita ei ole edes tavannut, vaan joihin tutustumisen välineenä ovat olleet blogit ja sähköposti, on lähinnä mykistyttävää. KIITOS!

Jotain muutakin olen neulonut, ja voimien mukaan neulon edelleen. Kenties jokuset villasukat (kunhan jalan koko ensin tästä hieman kasvaa!) tulee lähivuosina saamaan myös näiden pikku varpaiden omistaja:

3 kommenttia:

Sahrami kirjoitti...

Minä muistan sen palelun - poikien kuoleman jälkeen palelin koko ajan. Lämmitin jatkuvasti saunaa, vaikka lautellakin olin kananlihalla. Vasta kesällä pääsin siitä sielua hyytävästä kylmyydestä eroon, mutta edelleen sen muistan. Kaikkea se sureva kroppa tekee.

Voimia sinulle.

amma kirjoitti...

Voimia Sinulle! Blogistania on ihmeellinen paikka.
Todellakin ihanan väristä lankaa! ja ihanaisia neuleita

Maarit kirjoitti...

Kiitos teille Sahrami ja Amma!