In need of a shrink

Ärrin murrin! Tekaisin taas yhdet miestenkoon lapaset. Ärrin murrin siksi, että niistä ei PITÄNYT tulla patakinnaskokoiset vaan pesukoneessa tiiviiksi huovutetut ihanan paksut ja lämpimät talvilapaset itselleni. Mutta yliarvioin TAAS tarvittavan kutistumisvaran - näin kävi jo kerran aiemminkin. Tavoittelen itselleni tiiviitä, räntäsohjon kestäviä, takuuvarmasti lämpimiä talvilapasia. Lunta ei ole täällä vielä näkynyt, joten ehkä ehdin vielä kolmannen kerran yrittää saada sopivankokoiset kintaat täksi talveksi. Miksi mulle käy aina näin? Luulin että tavallisempaa olisi se, että neuleet kutistuvat pesussa liikaakin.


Huovuttelusta tulee mieleen, että lapsena parhaat lumipallonpyörityslapaset olivat mummon omienlampaidenvillasta neulomat harmaat tumput, jotka käytössä vuoroin lumesta märkinä ja vuoroin kuuman patterin päällä kuivateltuina huopuivat itsestään tiiviiksi ja hyviksi.

Lohdutuksekseni kasasin kaikki lokakuun lankaostokseni samaan kuvaan. En siis ole yrittänyt olla minkäänlaisessa langanostolakossa.


Huomaisinkohan edes mitään, jos lankakaupoista katoaisi kaiken muun väriset langat paitsi ruskeat, vihreät, violetit ja valkoiset?

Voiko näin ihanan väristä lankaa edes olla?


Tunnelmallisia syysiltoja kaikille!