In need of a shrink

Ärrin murrin! Tekaisin taas yhdet miestenkoon lapaset. Ärrin murrin siksi, että niistä ei PITÄNYT tulla patakinnaskokoiset vaan pesukoneessa tiiviiksi huovutetut ihanan paksut ja lämpimät talvilapaset itselleni. Mutta yliarvioin TAAS tarvittavan kutistumisvaran - näin kävi jo kerran aiemminkin. Tavoittelen itselleni tiiviitä, räntäsohjon kestäviä, takuuvarmasti lämpimiä talvilapasia. Lunta ei ole täällä vielä näkynyt, joten ehkä ehdin vielä kolmannen kerran yrittää saada sopivankokoiset kintaat täksi talveksi. Miksi mulle käy aina näin? Luulin että tavallisempaa olisi se, että neuleet kutistuvat pesussa liikaakin.


Huovuttelusta tulee mieleen, että lapsena parhaat lumipallonpyörityslapaset olivat mummon omienlampaidenvillasta neulomat harmaat tumput, jotka käytössä vuoroin lumesta märkinä ja vuoroin kuuman patterin päällä kuivateltuina huopuivat itsestään tiiviiksi ja hyviksi.

Lohdutuksekseni kasasin kaikki lokakuun lankaostokseni samaan kuvaan. En siis ole yrittänyt olla minkäänlaisessa langanostolakossa.


Huomaisinkohan edes mitään, jos lankakaupoista katoaisi kaiken muun väriset langat paitsi ruskeat, vihreät, violetit ja valkoiset?

Voiko näin ihanan väristä lankaa edes olla?


Tunnelmallisia syysiltoja kaikille!

Lomailua

Lomaviikko alkaa olla loppusuoralla. Onneksi on vielä viikonloppu edessä... Suunnitelmieni mukaan olen ehtinyt ulkoilla, nukkua ja vähän neuloakin. Erityisen tyytyväinen olin viimelauantaiseen 4,5 tunnin reippailuun metsässä (lähes koko aika reipasta kävelyä). Määränpäänä oli tämä jättiläiskuusi (puun iäksi joku tiesi arvioida 250 vuotta).

Sienestämäänkin ehdin, saaliina oli pieni määrä suppilovahveroita.

Vanhempieni kotipaikkakunnan kirjastosta löysin myös läjäpäin hyviä kirjoja. Erityisen ihastuttava tuttavuus oli tämä Taivas kattona - al fresco asumisen tyylinä -niminen opus. Sisä- ja ulkotilojen yhdistämisestä asumisessa kertova kirja sisältää aivan ihania valokuvia. Terasseja, verantoja, patioita, paviljonkeja, aidattuja puutarhoja, näköalapaikkoja... Kirja on hyvää selailtavaa neulomisen oheen, työtä kääntäessä voi lehteillä kirjaa eteenpäin. Kaikkein tunnelmallisimpien näkymien kohdalla haluaa viipyillä useammankin kerroksen ajan.

Ylläolevat kuvat on otettu "uudella" kännykkäkamerallani. Yksi saavutus sekin tämän loman ajalta, että jaksoin vihdoin viimein selvittää, miten kuvia siirretään kännykältä tietokoneelle. Olin lykännyt puoli vuotta sitäkin. Sain kännykän muistia vapautumaan ja tuli mahdolliseksi ottaa uusiakin kuvia puhelimen avulla. Jee!

Tässä vielä al frescoa viime kesältä, tällaisella hobittimaisella nuotiopaikalla laiteltiin ruokaa iltaisin kesäpaikalla itä-Suomessa. Oli kivaa. Ikävä kesää...

Lampun henki

Haa, nyt minullakin on tällainen:

Kirkasvalolamppu... Ellei lamppu auta kaamosoireisiin, niin ainakin sen valossa on hyvä valokuvata neuleita pitkinä pimeinä talvi-iltoina... :)

Aikomisia

Sitten, kun on aikaa, aion näpertää seuraavaa:
- tehdä taas lisää käsintehtyä paperia (en ole tehnyt pitkään aikaan ja se on kivaa)
- askarrella itse sidottuja kirjoja (tarvitsisin mm. albumin valokuvia varten)
- ommella tilkkutäkin kierrätyskankaista (kankaita olen jemmannut jo kauan tätä varten, ja innoitteena on toiminut yhdessä näistä kesäkuvistakin näkyvä rakas, rakas ihanan värikäs vanha tilkkupeitto)
- tehdä kinnasneulatekniikalla lapaset (olen tehnyt sellaiset joskus aikoinaan vielä vanhempien luona asuessani, en muista mitä niille tapahtui, mutta ihan vain tuon ikivanhan menetelmän soveltamisen takia haluaisin tehdä toiset)
- neuloa yhä lisää ja lisää pitsihuiveja
- neuloa luvuttomat määrät sukkia, lapasia ja ainakin yhden kokonaisen villapaidan
- värjätä lankoja sienillä ja/tai kasveilla
- värjätä kankaita ja vaatteita ihan tavallisilla pesukoneväreillä
- miettiä mitä uudelleenkäyttöä voisin keksiä vanhoille lakanapitseille
- tehdä uusia kynttilöitä sulattamalla vanhojen kynttilöiden jämiä joita on tallessa (tämä on ollut joulunaluspuuhaa jo useana vuonna)
- tehdä yhden karjalaiskuvioisen ristipistotyynynpäällisen lopultakin valmiiksi
- tinata keskeneräisen, tiffanylasityötekniikalla tehdyn kynttilälyhdyn valmiiksi
- tehdä luonnonmateriaaleista kransseja.

Mitähän kaikkea muuta olinkaan aikonut? Eihän tuo lista niin pitkältä vielä näyttänytkään. Heh, viikon lomani ei kuitenkaan tule riittämään kaikkiin näihin aikomuksiin, kun tarkoitus on ehtiä tehdä muutakin, kun käsillätekemisjuttuja.

Lokaa ja kuita

Päivän lyheneminen alkaa jo tuntua ytimissä. Tekisi mieli vetäytyä talviunille pariksi kuukaudeksi, tai ainakin töissä käymisen voisi vähäksi aikaa unohtaa. Pidän kyllä syksystä (ja varsinkin sienistä) ja pimeissä, viilenevissä illoissakin on oma taikansa (kiiltävät valot, kahisevat lehdet, kynttilöiden polttelu...) mutta en pidä yhtään siitä mitä valon määrän väheneminen saa aikaan minussa. Ei vain huvita eikä jaksa... Ensi viikko tuo helpotusta, olen koko viikon lomalla. Aion käyttää ajan paitsi nukkumalla ja neulomalla myös lukemalla. En ole lukenut kunnollista kirjaa kesän jälkeen. Metsissäkin pääsen samoilemaan kun lähden oleilemaan vanhempieni luo "maalle". Ulkoilu ja reippailu tekisi hyvää. Mukaan lomalle lähtee ainakin vasta aloitettu huivi (ohje Tikrun); tämä on nyt SE neuletyö kaikista tekeillä olevista, johon tartun mieluiten. Lokakuun hämärässä pitää neuloa voimia antavaa punaista.

Tummaa

Tänään viipyilen musta-harmaa-teemassa. Säärystimet, ranteenlämmittimet ja huivi valmistuivat viikonloppuna, ja värimaailmansa yhtenäisyyden ansiosta neulomukset pääsevät esille kaikki yhdellä kertaa. Tässä yhteispotretissa:


Ja sitten huivi yksinään...


Huivi on Lacy Stole, ohje täältä. Lankana musta Florica, neuloin puikoilla 4mm, ja vajaat kolme kerää riitti noin 140 cm mittaiseen, 35 cm leveään huiviin. Lopputulos on mieleinen ja myös itse neulomisesta pidin todella paljon - huivi oli nopea neuloa, mallikuvion oppi helposti ulkoa, mutta mielenkiinto pysyi kuitenkin yllä. Yleensä kyllästyn aika helposti ja todella harvoin viitsin tehdä samalla mallilla mitään toista samanlaista käsityötä, mutta nyt aloin miettiä, miltähän huivi näyttäisi vaikkapa vihreänä? Alkuperäisohjeen huivi on myös musta, enkä ole blogeissakaan vielä törmännyt muunvärisiin toteutuksiin.

Lehtikuvio on yksinkertainen mutta silmää hivelevän kaunis.

Koska kuulun niihin ihmisiin, jotka palelevat todella helposti, erilaiset lisälämmikkeet ovat suuressa suosiossani. Hartiahuiveja, ranteenlämmittimiä ja villasukkia pitää olla aina käden ulottuvilla, että niihin voi kääriytyä heti vilun iskiessä. Säärystimet ovat kätevä vaatekappale, mutta niitä ei tule juuri koskaan tehtyä, koska suoran joustinneuleputken neulominen on niin tylsää...

Kuviolliset ranteenlämmittimet ovat lähes samanlaiset kuin aiemmin tekemäni violetti-vihreät sellaiset (löytyvät maaliskuun kohdalta arkistosta), malli omaa keksintöä. Mitään muotoiluja niissä ei ole, putki vain kiskaistaan ranteeseen ja pois. :) Langat ovat 7veljestä- ja Jussi-lankojen jämiä.

Nyt mustaharmaa kausi saa loppua ja siirryn kirkkaamman väristen neuleiden pariin...

Kiireetön viikonloppu

Viikonloppu oli siinä mielessä harvinainen, että kerrankin olimme koko viikonlopun perjantaista sunnuntaihin vain kotona, reissaamatta yhtään minnekään. Ihanan rauhallista. Aika tuntui kerrankin riittävän sellaisiinkin asioihin, joita olen lykännyt todella pitkään (kuten esimerkiksi siivoamiseen). Ehdin myös kokeilla yhtä askarteluideaa, joka on ollut mielessä alkukesästä saakka. Eli mitä syntyy kuivatuista kasveista, kaksipuoleisesta teipistä, koristehiekasta ja ohuesta korttipahvista?
No, hempeitä onnittelukortteja esimerkiksi. Korttien teko-ohje: 1) Kaksipuoleisesta leveästä teipistä leikataan suorakaiteen muotoinen kappale, joka liimataan korttipohjalle. 2) Suojapaperi poistetaan ja kuivatut kasvit asetellaan liimapinnalle. 3) Päälle ripotellaan hyvin hienoa koristehiekkaa, joka tarttuu teippiin, mutta ei kasvien päälle. Korttiin tulee hiekasta karhea kohoefekti.

Ideaa täytyy vielä hieman kehitellä lisää. Nämä kukka-aiheet ovat ehkä hieman turhankin hempeitä omaan makuuni, mutta vielä ehtisi kuivata vaikka pienikokoisia syksyisiä lehtiä ja kokeilla, minkälaisia kortteja niistä saisi aikaiseksi. Tuon koristehiekan täytyy olla todella hienojakoista, että lopputulos olisi onnistunut. Jos jostain löydän oikein hienoa luonnonhiekkaa, voisin kokeilla silläkin.

Ehdin myös pingottaa tämän mytyn:


...joten kuvia luvassa lähiaikoina. Huivista tuli aivan ihana! Pitsihuivien neulominen on varmaankin kaikkein palkitsevinta neulontaa. Selkeä muoto, ei liikaa langanpäitä, ei yhdisteltäviä kappaleita, silti sopivan haastavaa. Käsialan tiheydestä ei tarvitse juurikaan välittää, koska huivin ei tarvitse olla täsmälleen tietyn kokoinen ollakseen sopiva. Ja pingotuksen ihmeitätekevä vaikutus jaksaa aina hämmästyttää...