Kesä on uusi ja tuore

Tämä vuodenaika on vain niin ihana. Puut kukkivat, kaikkialla vihertää ja yölläkään ei ole ulkona kylmä. Autuutta.

Kuluneella viikolla posti toi toisenkin hauskan paketin Sny-postin lisäksi. Olen kuulunut usean vuoden ajan internet-paneeliin, jossa mielipidekyselyjä täyttämällä tienaa tililleen pisteitä, joilla voi sitten paneelin verkkokaupasta aikanaan ostaa pieniä palkintoja. Saatuani kasaan 3000 pistettä tilasin sitten tämän tuiki tarpeellisen kapineen, joka minulta vielä puuttui: keittiövaa'an. Tosiasiassa tarvitsen sitä enemmän lankojen kuin ruoka-ainesten punnitsemiseen. :) Aiemmin olen joutunut mm. käymään kaupan hedelmävaa'alla puntaroimassa, riittääkö lanka kahteen samankokoiseen sukkaan. Nyt helpottui sekin homma. :)

Aloitin myös askartelemaan kesäksi rannekoruja Sny:ni lähettämistä helmistä ja joustosiimasta. Väliin löytyi omista varastoista juuri sopivan värisiä ja kokoisia pyöreitä puuhelmiä. Koruista on tulossa kivannäköiset, joskin kuvassa ne ovat vielä hieman vaiheessa. Yritän keksiä, mikä olisi paras tapa solmia siima, että koru kestäisi hyvin käyttöä. Pitääkö joustosiimaa jotenkin polttaa/liimata, että solmu kestää? Sattuisiko kukaan tietämään?

Sny-postia jälleen!

Nyt sitten päivän toiseen aiheeseen… sain eilen Sny:ltäni muhkean postilähetyksen! Kyseessä oli yhdistetty huhti- ja toukokuun paketti, ja sisältä löytyikin vaikka mitä kivaa. Tykkäsin aivan kaikesta, mitä olit pakettiin keksinyt! Kiitos!

Ensimmäinen havainto paketista oli, että se tuoksuu ihanalta. Lähteeksi paljastuivat kanelintuoksuiset tuikkukynttilät ja santelipuinen tuoksupussi. Tykkään molemmista tosi paljon, erityisesti tuo santelipuun tuoksu on aivan ihana!

Seuraavaksi paketista löytyi herkkuja sekä itselleni että koirulille. Oliiviöjyllä ja italialaisilla yrteillä maustetut perunalastut olivat todella hyviä, mistä arvasit, että olen heikkona suolaiseen mutusteltavaan? Koiran suuhun ensimmäiset maistiaiset nameista katosivat myös ahnaasti.




Paketista löytyi myös hauska punainen pallo, kahdesta hieman erisävyisestä punaisesta (suorakaiteen muotoisesta?) palasta neulottu ja vanutäytteinen. Pallon rakenne on mielenkiintoinen. Koirun kanssa leikimme pallolla vain erityisen varovasti, koska en halua pallon kärsivän vahinkoja rajuissa leikeissä. Voisin ehkä yrittää neuloa näitä pari lisää itse (jos osaan) ja käyttää vaikka jonglöörauspalloina. Pienessä pussissa oli Sny:n muovailumassasta itse tekemiä nappeja sekä helmiä ja joustosiimaa, joista voin askarrella korun. Helmet ovat todella huolellisesti ja siististi tehtyjä ja värit ovat myös juuri sopivat. Toisessa pussissa oli ostohelmiä ja tarvikkeet yhteen korvakorupariin. Tosi kiva idea tämäkin, varmasti teen korut! Ajattelin noista massahelmistä rannekorua kesäksi.

Massasta oli muotoiltu myös upea lehti, joka toimii magneettina, siitäkin pidin kovasti (niin kuin kaikesta luontoaiheisesta) ja se pääsi heti jääkaapin oveen. Tyrkkäsin sen peittämään magneetti-Daavidini intiimialueita... Daavidille on olemassa myös garderoobillinen vaatteita, mutta näin kesällähän tarkenee jo vähemmissä pukeissa. :)

Eikä siinä vielä kaikki, paketissa oli myös pino kierrätyskankaita. Sny oli huomannut blogissani maininnan, että kerään retrokankaita tilkkutäkkiä varten, ja näistä varmasti ainakin osa päätyykin täkkiin aikanaan. Suosikkini on tuo päällimmäinen kangas. Hauska oli myös lukea, mistä mikin kangas oli peräisin. Tämäkin oli niin oma juttuni, kun olen innokas materiaalin uudelleenkäyttäjä.

Lisäksi mukana oli kolmisivuinen kiva kirje, ja yllätys yllätys – tämä ei ollutkaan vielä viimeinen paketti! Jotain siis on vielä tulossa! Jännää.

Kuvia viikonlopulta

Ihanaa, nyt se on täällä, kesä. Sadekin tuntuu jo kesäsateelta. Ja viikonloppuna oli suorastaan helle. Helatorstain ylimääräisen vapaan ansiosta pääsimme viettämään itä-Suomessa sijaitsevalla kesäpaikallamme pidennetyn viikonlopun, joka oli ihanan aurinkoinen (ja työntäyteinen, mutta ei liian). Onneksi viimekeväisiä metsätaloudellisia suururakoita taimenistutuksineen ei ole tälle vuodelle tehtävänä, vaan saa keskittyä muuhun yleiseen laitteluun.


Lämmittelimme uuneja saadaksemme huoneista lopunkin kosteuden pois (talo on talvet kylmillään) ja siivosimme paikat yöpymiskuntoon. Vanhassa talossa riittää loputtomasti paikkailtavaa ja korjailtavaa sekä sisällä että ulkona, mutta tällä kertaa upea sää innosti keskittymään ulkotöihin. Päivät kuluivat piharakennuksia maalatessa (sujuu mukavasti näin varhain kesällä, kun ei ole vielä paarmoja piinaamassa), tuulen katkomia oksia keräillessä, kompostia käännellessä ja rikkoutuneita kattotiiliä etsiskellessä. Uskaltauduimme myös talon kivijalassa sijaitsevaa kellaria tutkimaan, jota ei ilmeisesti ole käytetty sitten viime vuosisadan alun... Isoimpana vastoinkäymisenä havaittiin tällä kertaa vesivaraaja rikkoutuneeksi, ei siis lämmintä vettä käytössä tällä reissulla. Kokemus on osoittanut, että vuoron perään talolla hajoaa milloin mikäkin kohta, tällä kertaa se oli siis vesivaraajan venttiili. Kun yksi asia saadaan kuntoon, saa ryhtyä korjaamaan toista. Niin kai se vanhoissa taloissa on. Into saada rempallaan olevia asioita kuntoon on kova, mutta viikonloput eivät tahdo riittää kaikkeen mitä haluaisi. Ja totta kai keskikesällä pitää myös ehtiä nauttia ihanista kuumista päivistä, järvistä ja maaseutumiljööstä eikä vain paiskia töitä.

Kevät ja alkukesä ovatkin vuoden aikaansaavinta aikaa. Ja iltaisin on ihanan myöhälle valoisaa, tekee mieli vain kuljeskella ympäriinsä valokuvailemassa.

Yllä: Puilla on korvat.

Alla: Harmaan kauneutta.

Yllä: Valkorungot iltavalossa.

Alla: Uponnut laituri.

Yllä: Hetki, jolloin tulppaanit ovat ihanimmillaan.

Alla: Puruveden rannalla.

P. S. Sain eilen Sny-postia! Siitä lisää heti, kun saan kuvatkin räpsityksi. :)

Fuksiaa, magentaa, vadelmaa

"Kirjavan rojektin" (mainio käännös Pilvin) kakkoskausi on kohta lopuillaan ja pinkki-vihreä-keltainen kirjoneule yhä aloittamatta. Taitaa se jäädä myös tekemättä. Yksivärisiä neuleita olen kyllä neulonut kaikista näistä kolmesta väristä. Pinkin ja keltaisen neulominen on ollut erittäin piristävää vaihtelua normaaliin väriskaalaani, ja keväällä ja kesällä kirkkaat värit myös vetoavat ihan eri tavalla kuin syksypuolella vuotta. Tähän postaukseen keräsin pinkkejä kuvia - sen paremmin vaaleanpunainen kuin pinkkikään eivät sitten ala-asteaikojen ole olleet mitään lempivärejäni, mutta tänä keväänä olen omaksi hämmästyksekseni alkanut pitää jopa hohtavan räikeästä pinkistä (ostin hiljattain mm. sen värisiä pyyhkeitä). Ja kukat. Oih.






Olosuhteet tänään iltapäivällä olivat suotuisat myös pihallaneulontaan takapihan paahteessa... Neulemuistikirjassanikin on pinkkiä.

Vaaleanpunaisista valmistuneista neuleista pitää esitellä Kerttu-sukat. Halusin kokeilla Uhoavan Gnun ohjetta, mutta koska minulla oli Jussi-lankaa tässä sävyssä vain 100 g, tein sukat kärjestä aloittaen saadakseni langan riittämään molempiin sukkiin tasaisesti. Kovin pitkiin varsiin se ei sitten riittänytkään. Lisäksi keskipalmikot lipsahtivat eri päin kuin ohjeessa. Sukkamalli on kyllä kaunis ja nopea neuloa, joten Kerttuja neulon varmasti myöhemminkin lisää.

Huomatkaa myös kiven vaaleanpunainen sävy taustassa. :)

Nyt pitää ilmeisesti ruveta seuraamaan Euroviisuja. Kai samalla saa sentään neuloa?

Kevät

…aiheuttaa totuttuun tapaan neulomishimon asteittaista hiipumista. Kokeilin vaihtaa villan puuvillalankaan ja siten pitkittää kautta hieman. Neuloin vielä yhden pipon, sillä kevään viimat ovat puhaltaneet viime aikoinakin purevasti. Shedirin (ilmainen ohje löytyy Knittystä) olen tehnyt aikaisemminkin, mutta vielä toisellakin neulomiskerralla palmikkomallin nerokkuus jaksoi hämmästyttää. Lankana kaapista kaivamani ikivanha Tennessee, taitaa olla saman väristä kuin nytkin myytävä vihreä. Langan paksuuden vuoksi neuloin seitsemän mallikertaa kahdeksan sijasta siten, että päälaelle tuli yksi sakara vähemmän. Jätin lopussa myös kavennusten välikerroksia pois, koska ensimmäisessä tekemässäni Shedirissä päälaki oli mielestäni turhan suippo. Tästä tuli nyt hyvä.

Puuvillaa olikin vaihteeksi mukava neuloa, mutta voi olla, että puikot jäävät taas alkavan kesän myötä vähemmälle käytölle. Toivottavasti blogiin postaaminen ei kuitenkaan kokonaan jää, vaikka mieli tekeekin viettää yhä enenevässä määrin aikaa ulkona.

Shedirin neulomisen ohella oma viikonloppuni sisälsi mm. lukupiirin tapaamisen, yhdet pihatalkoot, vähän moottoripyörällä ajelua (kyydissä) sekä holtittomassa määrin Regina Spektorin huimaavan kauniiden laulujen kuuntelua.

Lukupiiristä on pakko kertoa hieman, koska idea on minusta niin hauska – lukupiiri on tosin turhan virallinen ja kuivakka nimi tälle rennolle pyrkimykselle ylläpitää/monipuolistaa kaunokirjallisuuden lukuharrastusta. Sovimme muutaman ystävän kanssa kuukauden-parin välein kirjan, joka luetaan, ja sitten tavatessamme ruodimme lukuelämystä ja laitamme ruokaa, mielellään sellaista jota kirjassakin syödään. Tälle kerralle valittiin kevyempää lukemista tyttökirjojen joukosta ja tehtiin 50-luvun kotiruokaa Seljan tyttöjen hengessä. Varsin hauskaa.

Kevät aiheuttaa myös vimmattua kaipuuta kesäpaikalle itä-Suomeen, kevät olisi parasta työaikaa ja remontit odottavat. Harmittavan monet toukokuun viikonloput menevät nyt kuitenkin muuhun.

(Ulkokuvat ovat Aulangolta Hämeenlinnasta sunnuntai-illalta.)

Koiranpäiviä

Mukavaa, sain koirulaiseni eilen takaisin kotiin sen oltua reilun viikon hoidossa vanhempieni luona. Maaseutuloma oli ilmeisesti käynyt voimille, sillä kotiuduttuaan hauveli on lähinnä vedellyt sikeitä nojatuolissaan. Vapunaattona haukku vietti myös synttäreitään "mummolassaan", neiti on nyt 2v.

Kiitokseksi koirankaitsennasta tein äidilleni mäyräkoira-aiheisen t-paidan ja samantien samanlaisen itsellenikin. Tarkemmin sanoen siis maalasin kangasvärillä valmiiseen t-paitaan pienen koiran koristeeksi.



Ilmeikäs koirapiirros ei ole valitettavasti ihan omaa käsialaani vaan olen plagioinut sen erään koiranäyttelyilmoituksen kuvituksesta, taiteilijasta ei tietoa. Kuva oli helppo toteuttaa kangasvärillä t-paitaan.



Kuvissa näkyvä kirja puolestaan on David Hockneyn 'Dog Days', jonka armaani toi viime viikolla Helsingin reissultaan tuliaiseksi ja minulle lohdutukseksi, kun kaipailin hoitoon jäänyttä pikkukoiraamme. Kuvat ovat hauskoja, Hockney on maalannut kahta mäyräkoiraansa niiden lähinnä loikoillessa ja nukkuessa. Kovin tutunoloisia lepäilyasentoja maalauksista löytyikin.