Keskeneräisistä käsitöistä

Sunnuntai-ilta päättyi oikein mukavasti. Mies ja koiruus palasivat viikonloppureissultaan ja toivat mukanaan hauen, jonka mies oli saanut järvestä saaliikseen iskukoukulla. Paistoimme hauen ja söimme perunoiden kera, ja palanpainikkeeksi joimme omista kesäpaikan omenoista tehtyä omppumehua. Kyllä oli hyvää. Kunpa ruoka voisi aina olla itse luonnon antimista ammennetua ja omin käsin huolella valmistettua, mutta ei, valmisruokiin tuli tälläkin viikolla useamman kerran turvauduttua. Omavaraistalous jää kauniiksi haaveeksi, kun ei asu vakituisesti maalla ja pitää käydä välillä töissäkin.

Mutta sitten itse otsikon asiaan. Neulojat usein kauhistelevat blogeissaan keskeneräisten töidensä eli UFOjen määrää. Minullakin on taipumusta aina innostua ja aloittaa jotain uutta, vaikka vanhaakin on kesken. Kaapin kätköissä on varmasti kymmeniä ja taas kymmeniä kesken olevia/kesken ikuisiksi ajoiksi jääneitä töitä, tarkkaa määrää en tiedäkään. Eniten on ehkä juuri neuleiden alkuja. Koska aika usein jotain sentään valmistuukin, ei minua oikeastaan harmita, että toisinaan töitä jää kesken, lapasia parittomiksi tai projekteja hyllyille epämääräisiksi ajoiksi. Neulominen on kuitenkin minulle ennen muuta huvia, rentoutumista, leikkiä ja kokeilua, ei kurinalaista pakkopullaa. Eilen kuitenkin viimeistelin lapaset, jotka ovat lojuneet keskeneräisyyden välitilassa karkeasti arvioituna ainakin 7-8 vuotta (olen nyt 29-vuotias ja muistan tehneeni näitä joululomalla joskus ensimmäisinä opiskeluvuosinani, siispä siitä täytyy vähintään tuon verran olla aikaa). Toisesta puuttui peukalo ja langat olivat päättelemättä.

Neulomistaidonnäytteeksi nämä ovat aivan kamalat (tietenkin koetin asemoida tekeleet kuvaan niin, etteivät pahimmat virheet ja kömpelyydet näy – toinen lapanen on pari kokoa toista isompi, ja peukalokiila, joka on tämän mallin keskeinen juju, ei ole onnistunut lapasten istuvuuden kannalta ollenkaan sillä tavalla kuin olisi pitänyt) mutta malli on mielestäni ihana, vanha lapasmalli. Pienenä kulutin puhki useammat mummoni tällä mallilla neulomat lapaset. Yksi niistä mummon tekemistä on ollut mallikappaleena näille. Lapasia päätellessä oli mukava huomata, että taitoni neulojana kuitenkin ovat vuosien varrella selvästi karttuneet ja työn jälki jonkin verran parantunut. Pidän yhä tästä geometrisesta punatulkkuja langoilla -mallista niin paljon, että suunnitelmissa on tehdä näistä lapasista paranneltu versio ohuemmasta langasta vielä lähiaikoina.