16.6.07

Vehmasta kesää



Bloginpitäminen on ollut taas kituliasta erinäisten ikävien kiireiden takia. Koneella on "vanhentuneita", viikkojen takaisia, blogiin aiottuja kuvia - enäähän eivät omenapuut kuki noin upeasti. Kukinta-aika jäi tänä vuonna muuten varsin lyhyeksi ilmeisesti helteiden takia. Vielä eletään kuitenkin kasvukesää, sitä parempaa puoliskoa; kypsymiskesä, se jälkipuolisko, on vasta tulossa. Kesä saisi olla noin kolme kertaa pidempi kuin mitä se on, että ehtisi nauttia kaikista sen vaiheista kunnolla. Tällä hetkellä ei voi kuin hämmästellä millä voimalla joka paikasta puskee vihreää vehmautta; kasvu on ihan älyttömän nopeaa.

Olette ehkä jo lopen kyllästyneitä Sny-aiheisiin postauksiin, mutta nämä vielä ja sitten aihe on poissa päiväjärjestyksestä. :) (Hetkeksi. En lupaa, ettenkö osallistuisi vaihtoon uudestaan taas syksyllä.) Lähettelin kevään mittaan paketteja Kaisalle; tässäpä ne kuvina. Teemoittelin paketteja vähän värien mukaan. Parini lempivärit olivat ihanan räiskyviä ja rohkeita, Kaisa ei toivonut mitään pastelleja, ei ruskeaa eikä murrettuja sävyjä. Siitä tykkäsin, olisi ollut tylsää, jos kohdeystävän lempivärit olisivat olleet ihan samat, kuin mitä itsellä. Ruskea ja murretut sävythän kun ovat nimenomaan omia lempivärejäni! Haastavinta oli tuo pieni budjetti, osallistuin 5 euron kuukausisummalla enkä olisi millään malttanut siinä pysyä. Toinen iso haaste oli se, että parini on itse niin taitava käsityöläinen. Mitä semmoiselle keksii lähettää? Neulomisesta Kaisa ei kuitenkaan itse tykännyt, joten aika moneen pakettiin laitoin sitten jotain itse neulomaani. Helmikuussa paketissa oli mm. limenvihreää ja paloauton punaista:


Maaliskuussa Kaisalle lähti oranssi kirje ja poikkeuksena muista värikkäistä lähetyksistä, yksi mustavalkoinen paketti:



Huhtikuun paketissa oli keltaista...



...ja viimeiseen pakettiin laitoin paljon Kaisan lempiväriä pinkkiä ja vähän omaa lempiväriäni vihreää. Yksi omalta Sny:ltäni Tinttimiltä saamistani napeista sopi tuohon Kaisalle neulomaani Calorimetryyn kuin nenä päähän!


Oli mukavaa sekä saada että lähettää paketteja ja vaihdosta jäi kokonaisuudessaan oikein hyvä mieli.

Project Spectrumin kakkosvaihe eli pinkki-vihreä-keltainen-jakso ehti myös jo päättyä, keltaisia ja vihreitä töitä jäi kesken. Keltaista ja pinkkiä oli tosin myös noissa Sny:lleni neulomissani sukissa ja Calorimetryssä. Päätin, että alan itsekin käyttää räiskyvämpiä värejä jatkossa, koska keltaisen ja pinkin neulominen oikeasti piristi, mutta kuinka ollakaan, tähän taas päädyttiin:



Ostin keväällä Liidelistä halpaa Colorado-puuvillalankaa, tuollaista kellanvihreänkirjavaa. Jotenkin se kerällä näytti hauskalta. Neulepaidan valmistuttua kuitenkin totesin, etten kykene senväristä vaatetta käyttämään, väri on liian hailakka. Erityisesti tökki tuo vaalean keltainen sävy. Vaaleankeltaisesta en ole tainnut ikinä tykätä. Voimakas auringonkeltainen on ihana väri, sinapinkeltainen samoin, mutta hailakka vauvelinvaatekeltainen ei vaan miellytä.

Ei auttanut kuin värjätä pusero Nitorin oliivinvihreällä; väristä tuli tasaisen harmaanvihreä ei-minkäänvärinen eli ihan hyvä. Tätä voin käyttää. :)

Väripesussa lanka jonkinverran kutistui ja nukkaantui ja neulepinnasta tuli kovahko ja jäykähkö, mutta toivottavasti toinen pesu ja huuhteluaineen käyttö auttaa.


Ai niin, meinasi unohtua, mistä ohje paitaan on peräisin. Silmukkamääriä laskeskelin aiemmin neulomani Cavern-mukaelman pohjalta ja vyötärökavennuksia sovelsin tämän mallin pohjalta. Ihan perus-ylösalaisinraglanina neuloin siis, ei viheliäistä saumojen yhdistämistä! Nyt olen lyhyen ajan sisällä neulonut jo kaksi kokonaista neulepaitaa, joihin molempiin olen ollut jopa kohtalaisen tyytyväinen. Alan uskoa, että ehkä sittenkin kannattaa tehdä myös näitä isompia töitä sukkien ja lapasten ohella. Aiemmin ajattelin, että ei maksa vaivaa, kun melkeinpä lankojen hinnalla saa valmiitakin neuleita kaupasta ja niitä voi sovittaa, ennenkuin sijoittaa. Mutta esimerkiksi riittävän pitkät hihat ovat kyllä itse neulottujen vaatteiden ylellisyys.

3 kommenttia:

särmä kirjoitti...

Kivannäköinen lopputulos:) Olen muuten kanssasi aivan samaa mieltä vaaleankeltaisesta. En osaa selittää, miksi en voi sitä sietää. En vain voi. Vahvat, tummat keltaiset sen sijaan miellyttävät minua paljon. Nyt kun oikein ajattelen, en pidä juuri muistakaan pastellisävyistä. Olisikohan siinä syy vierastamiseen:)

Maarit kirjoitti...

Niinpä, mikähän siinä on? Joistakin pastellisävyistä olen itse alkanut pitää, esimerkiksi vaaleanpunainen ja vaaleansininen tummaan ruskeaan yhdistettynä. Mutta vaaleankeltainen vain pysyy epämieluisana. :)

piua kirjoitti...

Huokutteleva tuo sun paitasi, melkein itsekin aloitin cavernin tuon paidan innostamana. Mutta onnekseni tekeillä oleva huivini on vienyt juuri ne puikot, jota paitaan tarvitsisin, joten joudun odottamaan intoni kanssa vielä jonkun aikaa. Joskus osaan pidättäytyä houkutuksesta. Hyvää harjoitusta itsehillinnälle. :D