Lisää nappeja!

Ulkona on ollut tänään ja eilen aivan ihana ilma, joskin hieman tuulinen. Eilisen pyöräretken varrella sykähdyttivät seuraavat näkymät: Siniset helmililjat vanhan käkkyräisen omenapuun rungon ympärillä jonkun puutarhassa tuoreen ruohon keskellä (aivan ihana sini-vihreä-harmaa-väriyhdistelmä). Valkovuokot valoisassa koivikossa. Taivasta vasten koivujen valkeat rungot ja oksien punavioletti sävy ennen lehtien puhkeamista, toisaalla oksaston hento viherrys suojaisimmissa kohdissa, joissa puut ovat jo hiirenkorvalla. Avarat pellot. Koko kevään ihanuus…

Keväisistä ulkoilmaelämyksistä huolimatta kuvitus koostuu tälläkin kertaa napeista... Toin kotiin loput savikurssilla tekemäni napit, joista tässä parhaimmat:



Alimpana sarjoja, yllä enimmäkseen yksittäisiä kokeilukappaleita. Kuvioita nappeihin olen painanut erilaisilla soljilla, napeilla ja koruilla, aivan riemastuttavaa puuhaa. Lammasnapin muotoilin käsin (tunnistaako lampaaksi?). Nyt pitäisi enää keksiä käyttöä kaikille näille napeille…

Näin jossain netissä tällaisen särkynyt sydän –napin ja tein itsellenikin... Hiukan teini, mutta en voinut vastustaa kiusausta! Kun nappi ommellaan, lanka muodostaa kolmannen tikin haavan peitoksi... Nokkelaa, vai mitä?

Tällainen vänkkyrä-känkkyräkulhokin valmistui. Väri on ihana, eikä epämääräinen muotokaan haittaa, kun kulho on täynnä hiekkaa ja tekemiäni savimunia (ai miten niin pääsiäinen meni jo??):

Oma suosikkini on tämä pikkuinen yksilö yllä. Munien koristelussa on käytetty sellakkatekniikkaa. Sekä nappien tekemiseen että sellakkakoristeluun jäin koukkuun, haluaisin kokeilla lisää, mutta savikurssi loppui tältä keväältä. Pahus!

Nyt taas pyöräretkelle ja sitten virittäytymään vapunviettoon! Koiruus on jonkin aikaa hoidossa äidilläni, joten voimme remuta vappuna missä haluamme ja lisäksi pääsen pitkille pyörälenkeille kävelylenkkien sijasta. Ikävä on kuitenkin pientä karvanenää. :)

Nappeja ja muuta tilpehööriä

Koska kaappini alkavat hiljalleen täyttyä keramiikkakurssilla tekemistäni kipoista, päätin siirtyä astetta pienempiin tuotteisiin. Kokeilin nappien tekoa savesta. Ensimmäinen erä onnistui ihan mukavasti, näitä noin 2 cm halkaisijaltaan kokoisia nappeja on parikymmentä.

Viivakuviot on painettu muotoiluvaiheessa kamman tapaisella työkalulla ja nappien etupuoli on lasitettu ruskealla lasitteella. En halunnut napeista täysin symmetrisiä, vaan käsintehdyn suurpiirteisen oloisia. Paksuuskin hieman vaihtelee. Näitä voisi varmaan käyttää vaikka jossakin käsinneulotussa villatakissa, jos semmoisen jaksaisi vielä tehdä. Konepesua napit eivät valitettavasti kestä, joten se rajoittaa hieman niiden käyttökelpoisuutta.

Kokeilin myös riipusten tekoa. Näitä kolmea ylläolevaa korua en ole lasittanut ollenkaan varsinaisella lasitteella, mutta painaumiin on laitettu pieniä lasinsirpaleita jotka poltossa ovat sulaneet. Joskus lasi jää kirkkaaksi, joskus se muodostaa tuollaista maitomaista vaaleaa sävyä (en tiedä mistä se johtuu). Näistä kolmesta ainakin tuo oikeanpuoleisin on ihan hauska, sitä tulen varmaan käyttämään koruna. Siinä vihreä kirkas lasi on muuttunut samean turkoosiksi. Nahkanauhaa tms. pitäisi vielä hankkia, että saisin korut käyttöön.

Allaolevassa kukkavadissa olen käyttänyt myös lasinsirpaleita, ruskean lasitteen päällä on kukan keskustassa sinistä lasia. Tässäkin maitomaista vaaleaa väriä on ilmaantunut keskustan reunoille, mutta muuten lasi on pysynyt kirkkaana. Ruskea, pohjavärinä oleva lasitus on harmillisen suttuinen, mutta muuten astia onnistui hyvin (kynä on kuvassa vain mittakaavan vuoksi).

Ei ole suloisempaa kuin on lämpö...

...kunpa saisi aina olla pienessä hiessä! (Veikko Huovinen: Hamsterit).




Kiitos vielä paria edellistä postausta kommentoineille ja villatakkia kehuneille! Arvaatte varmaan, miten kommentit lämmittävät aina mieltä. Pari viikkoa on taas edellisestä merkinnästä vierähtänyt ja kesä lähenee niin että heikompia huimaa. Ulkona alkaa jo vihertää ja viikonloppuna tuli sekin jo koettua, että kesätopissa auringonpaahteessa takapihalla alkoi olla liian kuuma neuloa...

.



Pääsiäispyhien (ja pääsiäiseen liittyvien pakollisten automatkojen) aikana valmistuneista kättentöistä ajattelin kuitenkin esitellä tässä postauksessa pari, jotka taatusti kiinnostavat kaikkia juuri tänään, kun on tälläinen helle (kevään toistaiseksi lämpimin päivä, Ilmatieteen laitoksen mukaan) - nimittäin pipon ja villasukat. :) Varret näihin kirjoneulesukkiin ovat olleet valmiina jo toissatalvesta, mutta nyt neuloin niihin teräosatkin. Haluan hehkuttaa erityisesti tuota kantapäätä, jonka tein Ullan sukkaektsran ohjeen pohjalta (walesilainen kantapää).
.

Muokkasin ohjetta vain jättämällä nurjan keskisilmukan pois ja neulomalla osan 2 yhteen -kavennuksista toiseen suuntaan kallistaviksi (nosta 1 s neulomatta niinkuin neuloisit sen, neulo seuraava s oikein, vedä nostettu silmukka neulotun yli) niin, että kavennuksista tulisi symmetriset kantapään molemmilla puolilla. Teen tällä mallilla kantapään varmasti toistekin, sillä näin kaunista ja istuvaa kantapäätä ei yksissäkään sukissani ole vielä ollut.

.

Paluumatkalla pääsiäisenvietosta neuloin alpakkapipon Garnstudion ohjeella. Piposta on nyt olemassa vain huonoja kuvia, tässä niistä pari:

.

Alpakkaisena pipo on ihanan pehmeä ja kevyt, juuri sopiva näin keväällä käytettäväksi kun paksummat pipot jo kutittavat. Samainen Ilmatieteen laitos ennustelee että viikon loppua kohden on taas pipolle tarvetta.

Joustinosuuden neuloin kaksinkertaisesta langasta ja numeroa pienemmillä puikoilla kuin muun pipon.


Lopuksi vielä pääsiäisriehakointia, kyllä maalla on mukavaa juosta pihalla vapaana.

P.S. SNY:ni muisti minua myös pääsiäistervehdyksellä eli nettikortilla, kiitos SNY!

Pinkkiä, keltaista ja vihreää

Tuo edellisen postauksen retrojulisteen energinen täti ei ole vieläkään käynyt meillä pesemässä ikkunoita. Sen sijaan on tutkailtu lankavarastoja näissä väreissä:

...ja ihailtu näitä:


Valoa, aurinkoa, värejä! Ihanaa.