Luolatakki

... eli Cavern Cardi (ohje Cosmicplutolta). Takki valmistui alkuviikosta ja tänään saatiin muutama kuvakin napatuksi. Tällä ohjeella neulottuja takkeja olen bongannut viimeaikoina ainakin Vilman, Lauran ja Uhoavan Gnun blogeissa. Uhoavan Gnun harmaasta 7 veljestä -langasta neuloma versio sai minutkin tarttumaan tähän ohjeeseen, sillä kaapissani oli kassillinen seiskaveikan vahvuista Jussi-lankaa odottamassa että neuloisin ne villatakiksi, ja Uhoavan Gnun raportoiman langanmenekin perusteella päättelin, että kyseinen kassillinen riittäisi hyvin Caverniksi. Takki valmistui oikeastaan yllättävän nopeasti ja ohje oli helppo ja selkeä. Takin neulominen ylösalaisinraglanina oli näppärää. Etuina mm. 1) ei saumoja! 2) neuletta voi sovittaa tehdessä ja 3) hihoista ja helmasta voi tehdä juuri sen mittaiset kuin tarvitaan (tai mihin lanka riittää). Olen tyytyväinen ja lisäksi ylpeä itsestäni, että jaksoin neuloa valmiiksi asti sentään näinkin ison neuletyön (ja näin paljon tylsää sileää neuletta!), monimutkaisempiin neulepuseroihin kärsivällisyyteni ei varmaan riittäisi.


Käyttämäni Jussi-langan väri on tuollainen suttuinen punavioletti ja mukana on pieniä erivärisiä pilkkuja. Neuloin takin suositeltua pienemmillä, 3,5 mm puikoilla (koska pidän tiiviimmästä neulepinnasta, vyötteen mukainen tiheys on minusta liian harva) ja tiheydeksi tuli 22 s/30 riviä, joten lisäilin samassa suhteessa silmukoita aloituksen eri osioihin ja kerroksia pituuteen. Muutaman muunkin muutoksen tein ohjeeseen: aloitin etukappaleiden levennykset aikaisemmin ja tein niitä harvemmin, joka 4. kerroksella. Helmaan ja hihoihin neuloin myös pituutta reippaasti. Kaikenkaikkiaan lankaa kului minulla 5 kerää (500 g Jussia) (eli reippaasti enemmän kuin Uhoavalla Gnulla, mutta olin siihen varautunutkin, 2 kerää lankaa jäi vielä silti yli).



Vielä yksi tekemäni muutos ohjeeseen oli se, että takin valmistuttua päätin, että käyttömukavuuden vuoksi haluankin etumuksesta kokonaan napitettavan yhden napin kiinnityssysteemin sijasta. Napinläpiä en ollut siis tehnyt neuleeseen enkä halunnut ruveta niitä jälkikäteenkään rustaamaan. Ainoa vaihtoehto napeiksi oli siis pienen pienet metallinapit (vanhat kierrätysnapit omasta nappilaatikosta) jotka sujahtavat silmukasta läpi vaikka napinläven aukkoa ei olekaan.

(Terveisiä myös nelijalkaiselta kuvausassistentilta.)

Lopuksi vielä pari vuodenaikaan liittyvää juttua. Pajunkissojen lisäksi on tosin jo parin viikon ajan näkynyt myöhäisemmänkin kevään merkkejä: leskenlehtiä, nokkosperhosia ja tänään pihalla ensimmäiset krookukset... Hui! Toivottavasti takatalvi ei ole liian ankara, vielä sekin varmaan tulee.


Ja vielä yksi keväinen juttu, josta tämä juliste vuodelta -52 muistuttelee. Ikkunat kieltämättä kaipaisivat pesua, sitä on vaikea tällaisella säällä olla huomaamatta.