Luolatakki

... eli Cavern Cardi (ohje Cosmicplutolta). Takki valmistui alkuviikosta ja tänään saatiin muutama kuvakin napatuksi. Tällä ohjeella neulottuja takkeja olen bongannut viimeaikoina ainakin Vilman, Lauran ja Uhoavan Gnun blogeissa. Uhoavan Gnun harmaasta 7 veljestä -langasta neuloma versio sai minutkin tarttumaan tähän ohjeeseen, sillä kaapissani oli kassillinen seiskaveikan vahvuista Jussi-lankaa odottamassa että neuloisin ne villatakiksi, ja Uhoavan Gnun raportoiman langanmenekin perusteella päättelin, että kyseinen kassillinen riittäisi hyvin Caverniksi. Takki valmistui oikeastaan yllättävän nopeasti ja ohje oli helppo ja selkeä. Takin neulominen ylösalaisinraglanina oli näppärää. Etuina mm. 1) ei saumoja! 2) neuletta voi sovittaa tehdessä ja 3) hihoista ja helmasta voi tehdä juuri sen mittaiset kuin tarvitaan (tai mihin lanka riittää). Olen tyytyväinen ja lisäksi ylpeä itsestäni, että jaksoin neuloa valmiiksi asti sentään näinkin ison neuletyön (ja näin paljon tylsää sileää neuletta!), monimutkaisempiin neulepuseroihin kärsivällisyyteni ei varmaan riittäisi.


Käyttämäni Jussi-langan väri on tuollainen suttuinen punavioletti ja mukana on pieniä erivärisiä pilkkuja. Neuloin takin suositeltua pienemmillä, 3,5 mm puikoilla (koska pidän tiiviimmästä neulepinnasta, vyötteen mukainen tiheys on minusta liian harva) ja tiheydeksi tuli 22 s/30 riviä, joten lisäilin samassa suhteessa silmukoita aloituksen eri osioihin ja kerroksia pituuteen. Muutaman muunkin muutoksen tein ohjeeseen: aloitin etukappaleiden levennykset aikaisemmin ja tein niitä harvemmin, joka 4. kerroksella. Helmaan ja hihoihin neuloin myös pituutta reippaasti. Kaikenkaikkiaan lankaa kului minulla 5 kerää (500 g Jussia) (eli reippaasti enemmän kuin Uhoavalla Gnulla, mutta olin siihen varautunutkin, 2 kerää lankaa jäi vielä silti yli).



Vielä yksi tekemäni muutos ohjeeseen oli se, että takin valmistuttua päätin, että käyttömukavuuden vuoksi haluankin etumuksesta kokonaan napitettavan yhden napin kiinnityssysteemin sijasta. Napinläpiä en ollut siis tehnyt neuleeseen enkä halunnut ruveta niitä jälkikäteenkään rustaamaan. Ainoa vaihtoehto napeiksi oli siis pienen pienet metallinapit (vanhat kierrätysnapit omasta nappilaatikosta) jotka sujahtavat silmukasta läpi vaikka napinläven aukkoa ei olekaan.

(Terveisiä myös nelijalkaiselta kuvausassistentilta.)

Lopuksi vielä pari vuodenaikaan liittyvää juttua. Pajunkissojen lisäksi on tosin jo parin viikon ajan näkynyt myöhäisemmänkin kevään merkkejä: leskenlehtiä, nokkosperhosia ja tänään pihalla ensimmäiset krookukset... Hui! Toivottavasti takatalvi ei ole liian ankara, vielä sekin varmaan tulee.


Ja vielä yksi keväinen juttu, josta tämä juliste vuodelta -52 muistuttelee. Ikkunat kieltämättä kaipaisivat pesua, sitä on vaikea tällaisella säällä olla huomaamatta.

Valmis pupu

Sain viimein valmiiksi yhden Apupupun. :) Värityskin sopii vielä sinivalkoharmaaseen Spectrum-jaksoon. Ehkä Spectrum-projekti kannustaisi viimeistelemään loputkin kolme keskeneräistä pupuani, jotka aloitin viime kesänä. Huomasin nimittäin, että puolivalmiit puput ovat tämän sinisävyisen lisäksi väreiltään vihreä-keltainen, vadelmanpuna-keltainen ja punamusta. Sattumalta Spectrumin väreissä siis. Sinisen sain nyt valmiiksi, muut kolme pupua ovat päättelyä, täyttämistä ja kasvojen kirjailua vaille valmiita. Ei enää iso homma... voi kuitenkin olla, että kuukausi yhden pupun viimeistelyyn on ihan realistinen tavoite. :) Toivottavasti SPR:n kampanja ei ehdi loppua ennenkuin minä vetkuttelija-pupuntekijä saan pupuni matkaan.

Aktiivisemmin kesken ovat tällä hetkellä seuraavat neuleet:

Kirjoneuleinen sukanvarsi, loppu sukka tulee tuosta harmaanruskeasta langasta.

Neuletakki Jussi-langasta. Olen jo hihoissa saakka! Näin tämän version Uhoavan gnun blogissa ja innostuin itsekin aloittamaan takkia varasto-Jusseista. Näyttäisi siltä, että takki jopa valmistuu (en olisi uskonut, että jaksan neuloa näin paljon tylsää sileää) ! Jee!

Kesäisiä aavistuksia

Maaliskuu toi SNY:ltäni toisen paketin:


Vuodenajan vaihtuminen oli punaisena lankana paketissa. Kesään ajatuksia johdatteli itse tehty taulu, mansikkainen Namihunaja ja söpö pieni talviuniltaan herännyt matelija, jonka Sny on itse huovuttanut. Matonen kiinnosti kovasti koiraani, joka olisi mielellään tutustunut ihanaan villaiseen söpöliiniin lähemmin. Taisi hieman harmittaa, kun en sitä hänelle luovuttanut leikkeihin. Talven jo sulaneista lumista muistuttivat valkoiset pörröiset lumipallot, jotka Sny on neulonut.


Kauniita!


Hunaja oli myös mukava juttu, se tuo ihanaa mansikanmakua kuumiin juomiini! Kiitos Sny!

Vihreä muna

Hauskaa kevätpäiväntasausta! Happy Spring Equinox!

Harmaata, valkoista, sinistä

Project Spectrumin ensimmäinen jakso (sininen, valkoinen ja harmaa helmi-maaliskuu) päättyy piakkoin. Arvelin heti alussa, että minun on aivan turha yrittää neuloa mitään jostakin sellaisesta väristä, joka ei juuri sillä hetkellä erityisesti houkuttele, niinpä en yrittänytkään keskittyä helmi-maaliskuussa ainoastaan mainitun värisiin käsitöihin. Päätin kuitenkin neuloa kirjoneulelapaset jakson väreissä ja sain ne myös valmiiksi.

Kirjoneulekuvio on jostakin kirjaston neulemallikirjasta sovellettu, taisin jo palauttaa kirjan...

.

Ajattelin myös pohtia Project Spectrumin merkeissä hieman värimieltymyksiäni ja omaa suhdettani eri väreihin. Kuvitusta jutulle saadakseni yritin myös miettiä, mikä olisi hauskin/ kaunein/ mielenkiintoisin/ eniten käytetty sininen, harmaa ja valkoinen esine kotonani.

Helmikuussa jakson värejä näkyi erilaisina yhdistelminä paljon myös luonnossa, mieleen jäivät sinivalkoharmaat illat, lumi, jää ja kirkas talvensininen taivas.

Valkoinen on ehkä tästä kolmikosta lumoavin väri, sillä miellän sen valoksi puhtaimmillaan. Lumi valaisee pimeintä vuodenaikaa ja rakastan kevättalven häikäisevän kirkkaita hankia aurinkoisina päivinä. Pidän valkoisista valonlähteistä kuten lampuista ja kynttilöistä. Valkeat kukat ovat kukista kauneimpia. Meillä Pohjolassa on myös valkoisia puita, koivut ovat kovin rakkaita. Vaatteissa, tekstiileissä ja esineissä valkoinen on myös minulle mieluinen väri. Ihailen lehdissä white on white –sisustuksia, vaikka en oman kotini haluaisi sellaiselta näyttävänkään. Olen myös niin epäkäytännöllinen, että pidän yli kaiken valkoisista matoista (ei kovin järkevä ratkaisu koirataloudessa, jossa ei rakasteta siivoamista).





Harmaa mielletään usein myös tylsäksi, mutta minusta se ei sitä suinkaan ole. Harmaassahan on lukematon määrä erilaisia sävyjä, kauniista rumiin. Luonnossa harmaata esiintyy äärettömän kauniina sävyinä: puunrungon, kaarnan ja jäkälien harmaanruskeat sävyt ovat ehdottomasti lempivärejäni. Myös kivessä harmaa on kauneimmillaan. ”Ihmisen tekemä” harmaa herättää ankeampia mielikuvia, kuten asfaltti tai harmaat kerrostalot. Toisaalta taas vanhat, ajan patinoimat rakennelmat, kuten lauta-aidat tai ladot, ovat hyvin kauniita. Vaalean harmaa on villan perinteinen väri ja harmaat pässinpökkimät villasukat lämmittävät parhaiten.



Sitten vielä sininen. Vielä joitain vuosia sitten pidin sinisestä väristä paljon, myös tummansinisestä (joskaan en vaatteissa, farkkuja lukuun ottamatta). Meillä on mm. siniharmaa sohva, tummansinisiä tekstiileitä ja sinisävysiä mattoja tuolta ajalta, vaikka nykyisin sininen tuntuu minusta jotenkin ankelta väriltä varsinkin suurina pintoina. Muistan myös tykänneeni koboltinsinisistä lasiesineistä, vaikka ne nyt näyttävät minusta kauheilta. Värimieltymykset siis muuttuvat vaikkakin aika hitaasti. Kymmenen vuotta sitten myös muistaakseni inhosin turkoosia yli kaiken, vaikka nykyisin pidän siitä. Vaatteissa turkoosi on kuitenkin osoittautunut jotenkin hankalaksi väriksi. On päiviä, jolloin oleminen sen värisissä vaatteissa tuntuu selittämättömästä syystä epämukavalta, kun taas toisinaan pystyn käyttämään väriä ja viihdyn siinä. Esineissä turkoosi on minusta nykyään kaunis väri, joskin epäilen, että tämä mieltymys saattaa olla nopeasti ohimenevän luonteinen (?).


Eniten käytetyt siniset esineet kotonani ovat varmaankin astioita. Kuvan sinikuvioisia lautasia minulla on useampiakin ja jostain syystä pidän niistä kovasti. Sinisiä Teema-astioita on myös kertynyt, varmaankin sen takia, että keräilyä aloittaessani ei ihanaa oliivinvihreää vielä ollut saatavilla (Teema-astioiden vanha vihreä väri on ehkä kauheimpia olemassaolevia vihreän sävyjä).






Hauskinta tai mielenkiintoisinta sinistä esinettä oli vaikea löytää, mutta päädyin tähän lieden ja kannun muotoiseen ”tuoksuhöyrylyhtyyn”.

"Liesi" lämpiää tuikkukynttilän avulla ja kuumentaa pienen teekannun, jonka nokasta nousee sitten höyryä.










Hauskin/mielenkiintoisin harmaa esine kotonani on ehkä tämä pieni kirpputorilta meille päätynyt taulu (5X20 cm kooltaan), kaiverrettu ja maalattu puulevylle.

Eniten käytetyt harmaat (?)

Harmaata, sinistä ja valkoista luonnossa.

Pöllöhavaintoja

Tänään on vuorossa valmistuneiden kädentuotteiden kippo-osuus. Keramiikkakurssilla on syntynyt seuraavaa:

Jos joku nyt miettii, että tässä vadissa on jotakin kovin tuttua, niin näin onkin: se on lähes identtinen aiemmin tekemäni vihreän vadin kanssa, vain savilaatu ja lasite ovat erilaiset. Pyöreät kuviot olen painanut saveen nappia leimasimena käyttäen.



Tässä ylläolevassa vadissa olen sentään koristeluiden suhteen ollut hieman innovatiivisempi, mutta muoto yhä sama. Kuviot olen painanut erilaisilla soljilla. Tuo lasitteen harmaanvaalea värinmuodostus oli täysi yllätys, luulin lasitteen olevan kirkasta. Onneksi olen alkanut jo hieman tottua siihen, että savitöissä lopputulos on lähes aina erilainen kuin olin suunnitellut ja tästäkin tuli siis mielestäni ihan hauskannäköinen vati. On silti vaikea asennoitua niin, etten voi tuosta vain purkaa tekelettäni kuten neulomusten kanssa, jos jokin menee pieleen... Neulominen on myös todella rentouttavaa toisin kuin savityöt, joihin joudun keskittymään täysillä koko ajan tehdessäni. Olen yleensä ihan poikki pari tuntia kurssilla aherrettuani.



Ylläoleva pöllövati oli myös positiivinen yllätys valmiina. Lasite on muodostanut vadin pintaan epätasaisen maalauksenomaisen värivaihtelun, joka muistuttaa öistä sumuista maisemaa. Aika osuvan aavemainen ympäristö pöllöparille. Hu-huu! Pöllöjä en ole muuten muovannut omin käsin, vaan kurssilla oli kipsimuotti jonka avulla ne tein. Nyt taitaisi muuten olla otollinen aika oikeidenkin pöllöjen havainnoimiseen.

Tässä vielä lähikuva pöllöistä:

Kevät tuli, lumi suli...

Aika suorastaan kiitää, en ollenkaan tajunnut että edellisestä blogipäivityksestä on jo yli kuukausi. Postin laadinta on ollut usein mielessäni, mutta en ole sitten kuitenkaan saanut aikaiseksi. Olen kuitenkin neulonut vimmatusti ja puikoilta on valmistunut kaikenlaista, mitä olisi mukava täälläkin esitellä, joten yritetään saada blogi ajan tasalle ainakin neulomusten osalta tänään.

Koska ulkona on ollut tänään ihan käsittämättömän kaunis, lämmin ja keväinen ilma, tässä kuitenkin ensin pari kuvaa lenkkireitin varrelta tältä iltapäivältä:

Nuuh, tuoksuu keväältä!!

Harmi, ettei toissaviikonloppuna ollut kameraa mukana, silloin oli yhtä upea auringonpaiste kuin tänään, mutta vielä hienot keväiset hanget. Olin käymässä vanhempieni luona Pohjanmaalla ja pääsin hiihtämään, potkukelkkailemaan ja muutenkin nauttimaan kevättalvesta ehtaan maalaistapaan. Kolmen viikon takaa taas on tämä kuva, jossa koiruus jännittää juuri avannosta nostettua haukea… :) Harmillista että jäät jo sulavat hyvää vauhtia, pilkkiminen taitaa jäädä vähille tänä talvena. Muuten keväisyys toki on kivaa.



Sitten ihana uusi huivini! Ulkokuvaukset eivät oikein onnistuneet, joten dokumentaatiota piti täydentää sisällä napatulla salamakuvalla.





Huivi on Zetor, ohje Jatalta, lankana tavallinen (ei-merino) Wool luumunvärisenä. Lankaa taisi mennä hieman neljättä kerää.

Tästä langasta piti oikeastaan tulla Sagittaria-huivi, mutta koska nappasin pitkää automatkaa varten mukaan kaikista tulostamistani huiviohjeista vahingossa Zetorin ohjeen Sagittarian sijasta, päätin että Wool käy siihenkin. Täytyy tehdä vielä Sagittaria sitten myöhemmin… Tästä tuli kyllä aivan ihana huivi, olen hyvin tyytyväinen.



Huiville piti tehdä samanvärinen pipo kaveriksi… Alaosassa luumunväristä Ainoa ja Woolia yhdessä, yläosassa Ainoa yksinään, palmikot ja silmukkämäärät sovelsin eri pipo-ohjeista.



Pipo-lapassettejä olen saanut valmiiksi useampiakin tässä alkuvuonna. Näitä talviasusteita ei (muka) voi olla ikinä liikaa... Joka säälle, mielialalle ja asulle omansa... Siispä tein ensinnäkin ruskean pipon ja huovutetut ruskeat lapaset (viimeinkin sopivat itselleni!). Lapaset tein Fritidsgarnista ja pipossa on Cool Flamme Tweediä ja jotakin ruskeaa ohutta lankaa. Alaosassa (joustinneuleosuudessa) langat yhdessä rinnakkain ja lakiosassa vuorokerroksin, lakiosa on siis ohuempi ja joustinosuus jämäkämpi ja lämpimämpi.



Sitten on vihreä pipo, samalla mallilla kuin ruskea, ja valkoiset lapaset. Kiemurat lapasiin kirjailin vihreällä mohairilla, josta viime keväänä tein huivin...



Sitten on vielä punainenkin pipo… Siihen sopivat punavalkokirjavat lapaset ovat olleet näin hyvällä alulla jo monta kuukautta. Pitäisköhän niitä kenties jatkaa vai tulisivatko ne itsestään valmiiksi? :)

Neulomussisältö oli siis näin talviasustepainotteinen tänään vallitsevasta säästä huolimatta. Kaapista kannattaa kyllä kaivaa jotakin hieman kevyempää päälleen ulos lähtiessä mikäli nämä lämpöasteet jatkuvat....