Pitsihuivit ovat vieneet minut mennessään. Osasyynä on epäilemättä ahkera neuleblogien selaaminen, sillä toinen toistaan ihanampia huiveja on esillä kaikkialla. Pavoniksen valmistuttua (sen suuritöisyydestä ja aikarajan aiheuttamasta niskaa ja hermoja kiristäneestä loppukiireestä huolimatta) ei innostus huiveihin suinkaan ole vähentynyt vaan lisääntynyt. Tekeillä on mm. Lacy Stole mustasta Floricasta Lionbrandin ohjeella...
...ja välissä tekaisin myös pienen huivin kerästä Novitan Pop-lankaa. Löysin pitsimallin joka sopii mielestäni hienosti myös paksulle langalle (Neulojan käsikirja s. 91) ja neuloin tämän pikkuhuivin. Tykkään kovasti lehtikuviosta, sen neulominen paksulla langalla oli todellista rentoutumisneulontaa, mutta pituutta huiville olisi saanut tulla hieman enemmän - puolitoista kerää olisi ollut sopivampi määrä lankaa tähän.
Kiva, mutta näin lyhykäinen siitä tuli...
Mitäpä näistä sitten on aloitettu?
Niinpä niin, pitsihuiveiksi haluavat hekin tulla... Tietenkään naisella ei koskaan voi olla liikaa huiveja, mutta ehkä nämä vaihteeksi päätyisivät lahjaksi, eikä itselle. Onneksi joulu lähestyy ja näille kahdelle on jo mielessä mahdolliset vastaanottajatkin.
Lopuksi vielä äidin tekemiä lapasia (eivätkö olekin ihania?):
8 kommenttia:
Tosi kauniita huiveja olet tehnyt! Tuo lyhyt huivikin on kiva, ei kaikkien tarvitse olla pitkiä. Lyhyt on helppo laittaa takin alle, eipähän huivinpäät ole tiellä.
Ihana tuo Pavonis, minun ällini ei taipunut sen kaavioon (vielä), mutta kyllä minä sen selätän...kauniita ovat myös nuo lapaset, ja tietysti muutkin huivit!
Kiva tuo lehtihuivi malli. Aivan ihania äitisi tekemät lapaset!
Kauniita huiveja täällä (ja ihania lampaita)! Tuo Pavonis on UPEA. Tykkäsin kovasti muuten niistä ihan ekan postisi kirjoneulesukkien varsista. Niiden värit on niin hyvät yhdessä.
Kiitos kaikille kommentoijille! Saa nähdä millaiselta lyhyt huivi alkaa tuntua käytössä, sehän voi olla käteväkin tietynlaisten takkien kanssa. Yleensä kyllä tykkään että huivi saa olla iso, sellainen johon voi kunnolla kääriytyä...
Ekan postini kirjoneulesukat ovat muuten YHÄ kesken... Hankin puuttuvaa ruskeaa lankaa teräosia varten, mutta sitten kävi ilmi, että toinen varsi on jossain kateissa. Eikä löydy millään! Haluaisin kokeilla sukkiin jotain erikoiskantapäätä, mutta täytyy ensin löytää tuo toinenkin varsi että voin neuloa molemmat samanaikaisesti. Toivottavasti vielä joskus voin esitellä sukat valmiinakin...
Voi miten paljon kaikkea kaunista!
Tuosta valkoisen pitsihuivin lehtimallista tulee mieleen joku Craftoholicin sukkamalleista. Täytynee kaivella ne taas ja katsoa josko mallin voisi muokata huiviin (kun ei tuota kirjaa ole käsillä).
Minäkin ajattelin lahjoa lähipiirin pitsihuiveilla jouluna, kun niitä on niin mukava tehdä.
Huivit ovat tosi kivoja. Mutta tarkka silmäni huomasi ihanan pikku pöydän vaalean huivin alustana. Onko se vanhakin?
Kiitos Uhoava gnu ja Juuli! Vaalea lehtihuivi on itseasiassa siniharmaa väriltään. Pikku pöytä on minunkin mielestäni sympaattinen! En tiedä miten vanha se on, löysin sen kierrätyshuoneelta joitain vuosia sitten. Pöytä olisi kaivannut asiantuntevaa kunnostusta (on kiikkerä ja oli kärsinyt kosteusvaurioita) mutta en osannut sille tehdä oikein muuta kuin vähän liimailla ja lakata tummalla petsilakalla. Edelleen se on kiikkerä mutta toimii hyvin pikkupöytänä eteisessä, sille voi laskea avaimet sisään tullessa. Huonekalujen kunnostus on muuten sellainen kädentaito mitä pitäisi tässä joskus opiskella paremmin...
Lähetä kommentti