Edellisen yrityksen lannistamana en ole kuitenkaan jaksanut aloittaa seuraavia lapasia ihan vielä. Sen sijaan aloitin "vain ihan pikkuisen kokeeksi" Vilman ihania Södera-sukkia. Huomasin niiden neulomisen kuitenkin varsin addiktoivaksi puuhaksi, koska se on kiilannut keskeneräisten joululahjojenkin tekemisen ohi. Eka sukka on kuvan ottamisen jälkeen vielä kasvanut lisää ja edennyt jo pohjelevennysten ohi. Sikäli neulomisella ei olisi kiirettä, että käyttömahdollisuuksia sukille on varmaan paremmin taas joskus ensi keväänä. Järkevä tonttu keskittyisi nyt niihin lahjakonttiin meneviin tuotteisiin...
Tällaiset ranteenlämmittimet kyllä lähtivät ihan ajoissa postissa isänpäivälahjaksi. Kuvaan lainasi siippa kätösiään malliksi.
4 kommenttia:
Oi mikä koiru! Muistuttaa sinä määrin appilan edesmennyttä Ransu-Fransmannia, että hymyilyttää ja ikkettää samaan aikaan.
Isäsi on saamassa lämpöisen ja pehmeän näköiset kämmekkäät.
Voi, nuo edesmenneet koirapersoonallisuudet! Jo ajatuskin haukun menettämisestä joskus vuosien päästä meinaa itkettää. Selma on meidän eka mäyräkoira ja on kyllä hurmannut täysin hassulla persoonallaan.
Toivottavasti kämmekkäät ovat myös saajan toiveiden mukaiset ja käteen sopivat.
kiitos vielä pipovinkistä joskus aiemmin, neuloin kaksi pipoa. niistä tuli tosi kivat ja lämpimät.
mukavalta näyttää koiran puuhat. meidän koiruus on sen verran laiskistunut, että ei juurikaan enää jaksa innostua lumesta
Sukissa on kaunis neulemalli. Ranteen lämmittimiä minäkin tarvitsisin.
Lähetä kommentti