Marras

Olen yhä hengissä, joskin voimat ovat todella vähissä ja blogipostauksen laatiminen on tuntunut aivan ylivoimaiselta tehtävältä. Juuri mitään käsitöihin liittyvää en ole toisaalta tehnytkään, riittää kun laahustan päivästä toiseen, käyn töissä, syön ja nukun.

Esiteltävänä on kuitenkin kaksi Sny-vaihtoon liittyvää pakettia. Toisen sain tänään ja toinen tuli jo viime kuussa. Sny:kseni paljastui Päivikki, jolla ei (vielä) ole omaa blogia, mutta joka lupaili lähiaikoina sellaisen perustaa. Paketista löytyi kauniin punaista Cool Flamme Tweediä (siitä voisin varmaan neuloa vaikka edellisen postauksen ohjelistassa olevan irtokauluksen!) ja Austermannin Step-sukkalankaa, jota en ole vielä kokeillutkaan. Tuota vaihtelevan väristä lankaa hoitavine öljyineen on varmasti mukava neuloa nyt, kun energiani ei riitä mihinkään monimutkaisiin pitsi- tai kirjoneuleisiin mutta yksiväriset perussukatkaan eivät oikein pidä mielenkiintoa yllä. Paketissa oli myös kolme frivoliteepitsistä lumihiutaletta, jotka Päivikki oli tärkännyt sokerilla. Lumihiutaleet ovat todella kauniita ja taidokkaita! Kiitos kovasti! Frivolitee eli käpyily on minulle aivan uusi tekniikka sekin.


Viime kuussa Sny:ni lähetti minulle huovutetun istuinalustan ja mukinlämmittimen eräretkiä varten - oikein kekseliäs ja mieluinen lahja sekin! Käytännössä en ole päässyt niitä vielä ulkoilun merkeissä testaamaan, mutta toimivilta ja lämpöisiltä vaikuttavat. Kaikki Päivikiltä saamani lahjat ovat olleet mieluisia ja minunnäköisiäni, olet ollut ihana Sny! Blogittomuudesta ei ole mitään haittaa, mutta huikkaathan täälläkin, jos saat vielä joskus oman blogin perustettua, niin että pääsen sitten siellä vierailemaan? Olisi mukava nähdä mitä kaikkea käsitöiden alalta harrastelet.

Lopuksi vielä kaksi lasityötä, jotka sain valmiiksi joitakin viikkoja (vai kuukausia? aikaa on niin vaikea hahmottaa nykyään...) sitten. Nämä ovat toistaiseksi ainoat ennen mieheni kuolemaa aloittamani kädentyöt, jotka olen kyennyt ottamaan esille ja tekemään valmiiksi. Korennot ovat pieniä, isommista töistä tähteiksi jääneitä lasinkappaleita hyödyntäen tehtyjä.

Ohjeita

Kokosin itselleni muistiin hauskoja netistä löytyviä neuleohjeita toteuttavaksi joskus myöhemmin:

- "Gauntlets" - kädenlämmittimet

- irtokaulus napeilla - savinapit käyttöön?

- mielenkiintoisen muotoinen huivi

- ihanat säärystimet

- erilainen tapa neuloa myssy

- prinsessatohvelit

Hallaöiden huurretta, villan lämpöä

Viime ajat ovat olleet vaikeita, sillä ystäväpiirissäni sattui vielä yksi uusi kuolemantapaus. Elämä koettelee kovakouraisesti nyt. On vaikeaa säilyttää optimistinen asenne, kun elämä tuntuu niin arvaamattoman lyhyeltä ja sekin häipyvä hetkinen on täynnä murhetta ja menetyksiä... Onneksi on asioita, jotka muistuttavat siitä, että elämä paitsi ottaa myös antaa. Ystävälle syntynyt syysvauva on yksi niitä parhaasta päästä. Olen kiitollinen ihanista ystävistäni ja myös uusista tuttavuuksista, joita elämä tuo eteen. Viime viikolla sain ihanan lahjan Neuleunia-blogin Särmältä: kauniin violetin ja vihreän sävyisen villaisen kaulahuivin... olen mykistynyt. Mukana oli myös ylimääräinen vyyhti samaa lankaa, jotta voisin halutessani neuloa siitä jotain yhteensopivaa. Lanka on kuulemma Sysimetsä designin käsinvärjättyä villaa, mietin mahtaako värjäri olla sama Kaisa, jolle lähettelin paketteja viime Sny-kierroksella. Oli tai ei, sävyt ovat kauniit ja Särmän neuloman huivin pitsimallikerta tuo värin vaihtelun hienosti esiin. Huiviin neulotut lämpimät ajatukset tuntuvat melkein käsinkosketeltavilta huivia käyttäessä...

Mukana tulleesta vyyhdistä päätin tehdä kämmekkäät, ja koska tarvitsin niitä pikaisesti (sormeni palelevat nykyään ihan jatkuvasti!) tartuin vaihteeksi virkkuukoukkuun. Eilisen istuskelin sohvannurkassa nelijalkainen lämpöpatterini sylissäni ja tänään minulla oli jo käsissä nämä. Langan sävynvaihtelut tekivät muuten niin monotonisesta kiinteiden silmukoiden virkkaamisesta hauskaa. Viileät vihreän ja violetin sävyt tuovat mieleen huurteiset hallayöt... ja villa lämmittää.

Tällä erää työn alla ovat jälleen uudet Baudelaire-sukat. Upean hehkuvan värisen Sisu-langan lähetti minulle taivaansinisen villatakin kutoja, Anne, kiitoksena siitä, kun kopioin hänelle erään ohjeen... Ylenpalttista! Mukana tuli myös ihana vihko tärkeille neulesuunnitelmille. Kannen värien näkeminen varmasti antaa tujauksen energiaa joka kerta vihkoon tarttuessa. Ihanat sävyt!

Näin ihanien lahjojen saaminen ihmisiltä, joita ei ole edes tavannut, vaan joihin tutustumisen välineenä ovat olleet blogit ja sähköposti, on lähinnä mykistyttävää. KIITOS!

Jotain muutakin olen neulonut, ja voimien mukaan neulon edelleen. Kenties jokuset villasukat (kunhan jalan koko ensin tästä hieman kasvaa!) tulee lähivuosina saamaan myös näiden pikku varpaiden omistaja:

Kaksi kuuta

Kuvattu 4.8. 2007

En tiedä, oletko jossain

en tiedä, oletko jossain
vaiko et,
me lahoamme kuin kasvit ja eläimet
ja kenties sielu
on hohtoa häviävää,
kuin Alchemilla
aamulla kimmeltää.

Ja sinulle kuitenkin puhun
kuin totuin puhelemaan,
yön tullessa luoksesi nousen
torniisi korkeaan
unen pitkät kierreportaat,
unen tikkaat silkkiset,
kaikille rakastaville
nousta kevyet.

Yli kirjan kumartuneena
on tuttu tumma pää,
ja ilma on sineä, kultaa
ja tuulta lempeää.
Sinä nostat kirjasta pääsi
ja hymyilet,
ja kuitenkaan en tiedä
oletko vaiko et.
-Aale Tynni

Eksyneen eränkulkijan saapassukat

Perussukat kärjestä aloittaen, lankana 7 veljestä Raita, vihreä (melkein koko 150 g kerä) ja joustinneuleessa yksivärinen ruskea.

Yhteisen luontoharrastuksemme jatkaminen yksin on samalla kertaa sekä lohdullinen että surullinen asia. Nämä sukat lämmittävät saappaissa, kun paleltaa, uuvuttaa, määränpää on kateissa ja taival tuntuu pitkältä.

Postin tuomaa lämpöä

Pinna kireällä, voimat vähissä ja vihaisena ei pysty neulomaan. Parhaiten silmukoiden siirtely puikolta toiselle onnistuu, jos olo on puhtaasti vain surullinen. Näitä hetkiä on kuitenkin iltaisin harvassa. Hyvin hitaasti syntyy sukkaa, vihreää, villaista.

Ennen onnettomuutta ehdin ilmoittautua syksyn SNY-kierrokselle. Päätin heti, että siitä en jättäydy pois, hoidan oman osani vaikka kuinka tiukkaa tekisi. Onneksi minulla kävi hyvä tuuri parien suhteen, sain sekä kohteen, jota on helppo ilahduttaa, että oman Salaisen, joka on todella herttainen ja nähnyt paljon vaivaa pakettieni eteen. Syyskuun paketissa oli teetä, teepannumyssy, pallo teen hauduttamiseen ja aivan ihania vanhoja lapasohjeita - näitä on mukava selailla ja suunnitella kirjoneulelapasia teetä siemaillen. Mukana oli myös Martta Wendelinin kirjainmalleja käsitöihin - ne ovat todella kauniita ja houkuttaisivat ryhtymään heti nimikoimaan pyyhkeitä ja lakanoita vanhan ajan malliin. Pidän kovasti Wendelinin kuvituksista ja tyylistä, kirjainmalleille löytyy varmasti vielä käyttöä.

Aiempi paketti oli myös mitä mieluisin, kauniin vihreän salomoninsolmuhuivin lisäksi sain ihanat ranskalaiset 3,5 mm neulepuikot (vihreät!), löylytuoksupusseja ja vihreitä karkkeja. Huivi on ihana ja juuri tuollainen siro pikkuhuivi minulta ennestään puuttuikin. Salomoninsolmujakaan en ole itse kokeillut. Löylytuoksupussit koivunlehtineen odottavat talvea ja ajan kulumista. Tällä hetkellä kesän muisteleminen tekee vielä liian kipeää.

En ole unohtanut myöskään tuoksuvia valkoisia ruusuja, jotka tuntematon, kultainen Sny:ni lähetti elokuussa. Toivon, ettet ole kovin harmissasi siitä, että sait näin hankalan parin - lähettämäsi lahjat lämmittävät kovasti mieltäni huolimatta kamalasta elämäntilanteestani ja siitä, että en jaksa päivittää blogiani tämän useammin. Toivottavasti kiitokset ja tieto pakettien perilletulosta ovat kuitenkin tavoittaneet sinut Sny-blogin ja emännän kautta.

Kiitos myös Tiinalle, joka oli parini edellisellä Sny-kierroksella. Sain postisi. Runo oli riipaiseva. Lämmin kiitos.

Syksyn kuulaudessa

Kiitos vielä kerran näin yhteisesti teille kaikille, ketkä lähestyitte minua sähköpostilla edellisen postauksen jälkeen! Olette mahtavia.

Saan voimia ystävistä, läheisistä, työstäni, luonnosta ja sen kauneudesta. Musiikki, taide ja kirjallisuus auttavat suremaan ja tuntemaan. Rakkaat harrastukseni ja pieni koirani tuovat lohtua. Puikoilla on parhaillaan mm. jotakin lämpimän oranssia.

Syysauringon paisteiset koirakuvat ovat viime viikonlopulta. Pieni mopsipoika kuuluu ystäväni perheeseen; koirien kaveruus on mieltä lämmittävää.

Kuulaita ja kirkkaita syyspäiviä kaikille!

Syy hiljaisuuteen

Suru ja ilo (Sorg och glädj ) J.L.Runeberg

Yhdessä suru ja ilo
asuivat sydämessäni,
suru yhdessä kammiossa
ja ilo toisessa.
Sovittamatta erotettuina,
toinen yksin toista puolta hallitsi
ja toinen yksin toista.
Kun sitten ainoani
astui sydämeeni,
hän varmaan oven avasi
ja surun iloon liitti,
nyt suruni on autuas
ja ilo on täynnä murhetta.
(suom. Risto Ahti)

Jotkut teistä ovat ehkä huomanneet, että normaalistikin harvakseltaan päivittyvä blogini on nyt viime viikkoina hiljennyt tyystin.

Minulla on alusta asti ollut periaate, etten huoliani ja murheitani täällä blogissa levittele. Blogi on harrastusblogi ja varattu asioille, jotka tuottavat minulle iloa (ja silloin tällöin toisillekin siinä ohella). Muusta elämästäni en ole tarkoituksella kirjoittanut, sillä niille asioille on omat paikkansa muualla. Nyt minulle on kuitenkin tapahtunut niin iso ja mullistava asia, etten voi bloginpitoa jatkaa, ellen siitä täälläkin mainitse.

Lyhyesti: elokuun alussa avomieheni, rakkaimpani ja valittuni, kallein aarteeni ja elämänkumppanini, kuoli liikenneonnettomuudessa, menehtyi välittömästi kolaripaikalla. Järkytys on suuri, suru syvältä kouraiseva. Meidän piti mennä naimisiin lähiaikoina, mutta häiden suunnittelun sijasta jouduinkin aivan yllättäen järjestelemään hautajaisia. Täytin äsken vasta 30 ja nyt löydän itseni elämäntilanteesta, jossa joudun totuttelemaan lesken rooliin. Näin arvaamatonta on elämä. Yhteisiä vuosia meillä mieheni kanssa ehti olla kahdeksan; kaikki tulevaisuudensuunnitelmat olivat yhteisiä ja pitkälle eteenpäin mietittyjä. Nyt jäin koiran kanssa kaksin. Menetykseni suuruutta ei voi sanoilla kuvata, en sitä edes yritä.

Seuraavat kuukaudet ja varmasti vuodetkin tulevat olemaan minulle vaikeita. Pimenevä syksy tuo oman sävynsä lähitulevaisuuteen. Tämä kädentaitoblogi on puolitoistavuotisen olemassaolonsa aikana muodostunut itselleni tärkeäksi harrastukseksi, ilon lähteeksi ja itseilmaisun välineeksi, yhdeksi monista. Myös kannustavat kommenttinne ovat tuottaneet minulle matkan varrella paljon iloa. Toivon, että kykenen jatkamaan blogin pitoa, sitten joskus kun siltä taas tuntuu. Niitä käsitöitä, jotka jäivät kesken ja jotka olin aloittanut ennen onnettomuutta, en ole vielä pystynyt ottamaan uudelleen esille. Ehkä joskus vielä kykenen. Olen kuitenkin aloittanut jotain muuta. Etupäässä yksinkertaisia ja lohduttavia töitä, tässä vaiheessa vain hyvin vähäistä keskittymiskykyä vaativia...

Tähän postaukseen en toivo kommentteja, pyydän, että mieluummin lähettäisitte minulle henkilökohtaista sähköpostia, jos haluatte tukea minua surussani. Osoitteeni löytyy sivupalkista. Tämä blogi ei jatkossakaan tule olemaan mikään julkinen päiväkirja vaan pysyy harrastusblogina. Suru kulkee mukana kaikessa mitä teen, mutta arkiset asiat jatkuvat. Käsillä tekeminen jatkuu muodossa tai toisessa.

Hopeapajullani on kahdeksan runkoa
Kuin kahdeksan nuoruutta
kahdeksan näköalaa,
Poutapäivinä se on avannut hallavan tukkansa
valloilleen.
Olen juonut sen varjossa kylmää teetä:
Minä tiedän,
että kuolemaa pelkäävät todella vain ne
jotka pelkäävät elää.

- Rakel Liehu (Ihmisen murhe on yhteinen, 1974)

Surukukat

Kiitos Sny

Shetland Triangle

Huivilinjalla jatketaan. Samoihin aikoihin keltaisen kukkakorin kanssa neuloin toistakin saman suunnittelijan, Evelyn A. Clarkin, pitsihuivia (Shetland Triangle, ohje löytyy Wrap Style -kirjasta - ei siis Scarf Style kuten aiemmin väitin!). Tämäkin menee lahjaksi, tällä kertaa äidilleni. Äidin syntymäpäivä tosin on vasta syyskuussa, mutta lahja on kerrankin ajoissa valmiina. Tämä huivi onkin ollut tekeillä vasta, hm, vuoden? :) Ei siis valmistunut pikaneulontana kuten Vilmalla!

Lanka oli Drops Alpaca ja sitä kului kaksi kerää (tarkkaan ottaen lankaa jäi 1 m 10 cm eli täpärälle meni). Päättelykerrosta aloitin ensin Flower Basket Shawlin ohjeen mukaisella tavalla, mutta se söi lankaa niin, että kerän pää jäi käteen 25 silmukkaa ennen kerroksen loppua. Ei auttanut muu kuin ensin hieman kiroilla, sitten purkaa päättelykerros ja päätellä uudelleen toisella menetelmällä.

Laskeskelin muuten neuloneeni nyt seitsemän pitsihuivia, neljä kolmiomallista ja kolme suorakaiteen muotoista. Flower Basketin, Zetorin, Pavoniksen, Omppu-huivin, Branching Outin, Lacy Stolen ja Kirin. Tähän tämä ei kyllä pääty, sillä lisää malleja on jonossa. :) Ehkäpä omakin neulontanopeuteni vielä kohenisi, kun silmukoita kertyy mittariin?

Keltainen kukkakori

Heinäkuussa ystäväni piti syntymäpäivänsä kunniaksi mukavat pienet juhlat ja koska halusin antaa lahjaksi jotakin päivänsankaria lämmittävää ja itse tekemääni, neuloin hänelle keltaisen huivin. Malli on Flower Basket Shawl(pdf) ja lanka Floricaa, jota kului 2,5 kerää.

Ystäväni odottaa myös syysvauvaa, joten neuloin jotain keltaista pientä masuasukkiakin varten. Huovutetut töppöset on neulottu Fritidsgarnista ja koska sopivaa ohjetta ei löytynyt, neuloin ihan omasta päästäni. En ymmärrä vauvanvaatteista mitään, joten jää nähtäväksi, tuliko pikku tossuista ylipäätään käyttökelpoiset... Mutta söpöt ne ainakin ovat!





Luontokin alkaa kellastua, kesä kypsyy. Mukavaa alkanutta elokuuta!