Kuvattu 4.8. 2007En tiedä, oletko jossain
en tiedä, oletko jossain
vaiko et,
me lahoamme kuin kasvit ja eläimet
ja kenties sielu
on hohtoa häviävää,
kuin Alchemilla
aamulla kimmeltää.
Ja sinulle kuitenkin puhun
kuin totuin puhelemaan,
yön tullessa luoksesi nousen
torniisi korkeaan
unen pitkät kierreportaat,
unen tikkaat silkkiset,
kaikille rakastaville
nousta kevyet.
Yli kirjan kumartuneena
on tuttu tumma pää,
ja ilma on sineä, kultaa
ja tuulta lempeää.
Sinä nostat kirjasta pääsi
ja hymyilet,
ja kuitenkaan en tiedä
oletko vaiko et.
-Aale Tynni
4 kommenttia:
Aale Tynni on lempirunoilijani. Hän olisi varmasti osannut sanoa jotain sinulle, minä en – silti, olet ajatuksissani.
Kaunis runo, jonka sanomaan on varmasti helppo tarttua kiinni. Kiitos postistasi ja voimia taas eteenpäin...
Riipaisevan kaunis runo ja valtavan hieno kuva.
Terhi: osasithan sinäkin.
Aale Tynnin runot ovat tosiaan hienoja - toki osa tuotannosta on vaikeaselkoisempaa eikä avaudu näin. Löysin hänet vasta nyt, kun ahmin kaikkea suomalaista lyriikkaa. luen ja etsin sanoitusta omille kokemuksilleni...
Jaana: kiitos ja myös sinulle lohtua ikävään.
Heidi: kiitos... Tämä oli viimeisiä ottamiani kuvia, jotka miehenikin ehti nähdä, ja siksi erityisen tärkeä.
Lähetä kommentti