Ruoholaukka

Marras

2007-11-28T17:51:00.000+02:00

Olen yhä hengissä, joskin voimat ovat todella vähissä ja blogipostauksen laatiminen on tuntunut aivan ylivoimaiselta tehtävältä. Juuri mitään käsitöihin liittyvää en ole toisaalta tehnytkään, riittää kun laahustan päivästä toiseen, käyn töissä, syön ja nukun.

Esiteltävänä on kuitenkin kaksi Sny-vaihtoon liittyvää pakettia. Toisen sain tänään ja toinen tuli jo viime kuussa. Sny:kseni paljastui Päivikki, jolla ei (vielä) ole omaa blogia, mutta joka lupaili lähiaikoina sellaisen perustaa. Paketista löytyi kauniin punaista Cool Flamme Tweediä (siitä voisin varmaan neuloa vaikka edellisen postauksen ohjelistassa olevan irtokauluksen!) ja Austermannin Step-sukkalankaa, jota en ole vielä kokeillutkaan. Tuota vaihtelevan väristä lankaa hoitavine öljyineen on varmasti mukava neuloa nyt, kun energiani ei riitä mihinkään monimutkaisiin pitsi- tai kirjoneuleisiin mutta yksiväriset perussukatkaan eivät oikein pidä mielenkiintoa yllä. Paketissa oli myös kolme frivoliteepitsistä lumihiutaletta, jotka Päivikki oli tärkännyt sokerilla. Lumihiutaleet ovat todella kauniita ja taidokkaita! Kiitos kovasti! Frivolitee eli käpyily on minulle aivan uusi tekniikka sekin.

Viime kuussa Sny:ni lähetti minulle huovutetun istuinalustan ja mukinlämmittimen eräretkiä varten - oikein kekseliäs ja mieluinen lahja sekin! Käytännössä en ole päässyt niitä vielä ulkoilun merkeissä testaamaan, mutta toimivilta ja lämpöisiltä vaikuttavat. Kaikki Päivikiltä saamani lahjat ovat olleet mieluisia ja minunnäköisiäni, olet ollut ihana Sny! Blogittomuudesta ei ole mitään haittaa, mutta huikkaathan täälläkin, jos saat vielä joskus oman blogin perustettua, niin että pääsen sitten siellä vierailemaan? Olisi mukava nähdä mitä kaikkea käsitöiden alalta harrastelet.

Lopuksi vielä kaksi lasityötä, jotka sain valmiiksi joitakin viikkoja (vai kuukausia? aikaa on niin vaikea hahmottaa nykyään...) sitten. Nämä ovat toistaiseksi ainoat ennen mieheni kuolemaa aloittamani kädentyöt, jotka olen kyennyt ottamaan esille ja tekemään valmiiksi. Korennot ovat pieniä, isommista töistä tähteiksi jääneitä lasinkappaleita hyödyntäen tehtyjä.

Ohjeita

2007-10-14T20:10:00.000+03:00

Kokosin itselleni muistiin hauskoja netistä löytyviä neuleohjeita toteuttavaksi joskus myöhemmin:

- "Gauntlets" - kädenlämmittimet

- irtokaulus napeilla - savinapit käyttöön?

- mielenkiintoisen muotoinen huivi

- ihanat säärystimet

- erilainen tapa neuloa myssy

- prinsessatohvelit

Hallaöiden huurretta, villan lämpöä

2007-10-14T17:42:00.000+03:00

Viime ajat ovat olleet vaikeita, sillä ystäväpiirissäni sattui vielä yksi uusi kuolemantapaus. Elämä koettelee kovakouraisesti nyt. On vaikeaa säilyttää optimistinen asenne, kun elämä tuntuu niin arvaamattoman lyhyeltä ja sekin häipyvä hetkinen on täynnä murhetta ja menetyksiä... Onneksi on asioita, jotka muistuttavat siitä, että elämä paitsi ottaa myös antaa. Ystävälle syntynyt syysvauva on yksi niitä parhaasta päästä. Olen kiitollinen ihanista ystävistäni ja myös uusista tuttavuuksista, joita elämä tuo eteen. Viime viikolla sain ihanan lahjan Neuleunia-blogin Särmältä: kauniin violetin ja vihreän sävyisen villaisen kaulahuivin... olen mykistynyt. Mukana oli myös ylimääräinen vyyhti samaa lankaa, jotta voisin halutessani neuloa siitä jotain yhteensopivaa. Lanka on kuulemma Sysimetsä designin käsinvärjättyä villaa, mietin mahtaako värjäri olla sama Kaisa, jolle lähettelin paketteja viime Sny-kierroksella. Oli tai ei, sävyt ovat kauniit ja Särmän neuloman huivin pitsimallikerta tuo värin vaihtelun hienosti esiin. Huiviin neulotut lämpimät ajatukset tuntuvat melkein käsinkosketeltavilta huivia käyttäessä...

Mukana tulleesta vyyhdistä päätin tehdä kämmekkäät, ja koska tarvitsin niitä pikaisesti (sormeni palelevat nykyään ihan jatkuvasti!) tartuin vaihteeksi virkkuukoukkuun. Eilisen istuskelin sohvannurkassa nelijalkainen lämpöpatterini sylissäni ja tänään minulla oli jo käsissä nämä. Langan sävynvaihtelut tekivät muuten niin monotonisesta kiinteiden silmukoiden virkkaamisesta hauskaa. Viileät vihreän ja violetin sävyt tuovat mieleen huurteiset hallayöt... ja villa lämmittää.

Tällä erää työn alla ovat jälleen uudet Baudelaire-sukat. Upean hehkuvan värisen Sisu-langan lähetti minulle taivaansinisen villatakin kutoja, Anne, kiitoksena siitä, kun kopioin hänelle erään ohjeen... Ylenpalttista! Mukana tuli myös ihana vihko tärkeille neulesuunnitelmille. Kannen värien näkeminen varmasti antaa tujauksen energiaa joka kerta vihkoon tarttuessa. Ihanat sävyt!

Näin ihanien lahjojen saaminen ihmisiltä, joita ei ole edes tavannut, vaan joihin tutustumisen välineenä ovat olleet blogit ja sähköposti, on lähinnä mykistyttävää. KIITOS!

Jotain muutakin olen neulonut, ja voimien mukaan neulon edelleen. Kenties jokuset villasukat (kunhan jalan koko ensin tästä hieman kasvaa!) tulee lähivuosina saamaan myös näiden pikku varpaiden omistaja:

Kaksi kuuta

2007-10-05T21:19:00.000+03:00

Kuvattu 4.8. 2007

En tiedä, oletko jossain

en tiedä, oletko jossain
vaiko et,
me lahoamme kuin kasvit ja eläimet
ja kenties sielu
on hohtoa häviävää,
kuin Alchemilla
aamulla kimmeltää.

Ja sinulle kuitenkin puhun
kuin totuin puhelemaan,
yön tullessa luoksesi nousen
torniisi korkeaan
unen pitkät kierreportaat,
unen tikkaat silkkiset,
kaikille rakastaville
nousta kevyet.

Yli kirjan kumartuneena
on tuttu tumma pää,
ja ilma on sineä, kultaa
ja tuulta lempeää.
Sinä nostat kirjasta pääsi
ja hymyilet,
ja kuitenkaan en tiedä
oletko vaiko et.
-Aale Tynni

Eksyneen eränkulkijan saapassukat

2007-09-24T20:06:00.000+03:00

Perussukat kärjestä aloittaen, lankana 7 veljestä Raita, vihreä (melkein koko 150 g kerä) ja joustinneuleessa yksivärinen ruskea.

Yhteisen luontoharrastuksemme jatkaminen yksin on samalla kertaa sekä lohdullinen että surullinen asia. Nämä sukat lämmittävät saappaissa, kun paleltaa, uuvuttaa, määränpää on kateissa ja taival tuntuu pitkältä.

Postin tuomaa lämpöä

2007-09-23T10:46:00.000+03:00

Pinna kireällä, voimat vähissä ja vihaisena ei pysty neulomaan. Parhaiten silmukoiden siirtely puikolta toiselle onnistuu, jos olo on puhtaasti vain surullinen. Näitä hetkiä on kuitenkin iltaisin harvassa. Hyvin hitaasti syntyy sukkaa, vihreää, villaista.

Ennen onnettomuutta ehdin ilmoittautua syksyn SNY-kierrokselle. Päätin heti, että siitä en jättäydy pois, hoidan oman osani vaikka kuinka tiukkaa tekisi. Onneksi minulla kävi hyvä tuuri parien suhteen, sain sekä kohteen, jota on helppo ilahduttaa, että oman Salaisen, joka on todella herttainen ja nähnyt paljon vaivaa pakettieni eteen. Syyskuun paketissa oli teetä, teepannumyssy, pallo teen hauduttamiseen ja aivan ihania vanhoja lapasohjeita - näitä on mukava selailla ja suunnitella kirjoneulelapasia teetä siemaillen. Mukana oli myös Martta Wendelinin kirjainmalleja käsitöihin - ne ovat todella kauniita ja houkuttaisivat ryhtymään heti nimikoimaan pyyhkeitä ja lakanoita vanhan ajan malliin. Pidän kovasti Wendelinin kuvituksista ja tyylistä, kirjainmalleille löytyy varmasti vielä käyttöä.

Aiempi paketti oli myös mitä mieluisin, kauniin vihreän salomoninsolmuhuivin lisäksi sain ihanat ranskalaiset 3,5 mm neulepuikot (vihreät!), löylytuoksupusseja ja vihreitä karkkeja. Huivi on ihana ja juuri tuollainen siro pikkuhuivi minulta ennestään puuttuikin. Salomoninsolmujakaan en ole itse kokeillut. Löylytuoksupussit koivunlehtineen odottavat talvea ja ajan kulumista. Tällä hetkellä kesän muisteleminen tekee vielä liian kipeää.

En ole unohtanut myöskään tuoksuvia valkoisia ruusuja, jotka tuntematon, kultainen Sny:ni lähetti elokuussa. Toivon, ettet ole kovin harmissasi siitä, että sait näin hankalan parin - lähettämäsi lahjat lämmittävät kovasti mieltäni huolimatta kamalasta elämäntilanteestani ja siitä, että en jaksa päivittää blogiani tämän useammin. Toivottavasti kiitokset ja tieto pakettien perilletulosta ovat kuitenkin tavoittaneet sinut Sny-blogin ja emännän kautta.

Kiitos myös Tiinalle, joka oli parini edellisellä Sny-kierroksella. Sain postisi. Runo oli riipaiseva. Lämmin kiitos.

Syksyn kuulaudessa

2007-09-09T17:01:00.000+03:00

Kiitos vielä kerran näin yhteisesti teille kaikille, ketkä lähestyitte minua sähköpostilla edellisen postauksen jälkeen! Olette mahtavia.

Saan voimia ystävistä, läheisistä, työstäni, luonnosta ja sen kauneudesta. Musiikki, taide ja kirjallisuus auttavat suremaan ja tuntemaan. Rakkaat harrastukseni ja pieni koirani tuovat lohtua. Puikoilla on parhaillaan mm. jotakin lämpimän oranssia.

Syysauringon paisteiset koirakuvat ovat viime viikonlopulta. Pieni mopsipoika kuuluu ystäväni perheeseen; koirien kaveruus on mieltä lämmittävää.

Kuulaita ja kirkkaita syyspäiviä kaikille!

Syy hiljaisuuteen

2007-08-31T17:59:00.000+03:00

Suru ja ilo (Sorg och glädj ) J.L.Runeberg

Yhdessä suru ja ilo
asuivat sydämessäni,
suru yhdessä kammiossa
ja ilo toisessa.
Sovittamatta erotettuina,
toinen yksin toista puolta hallitsi
ja toinen yksin toista.
Kun sitten ainoani
astui sydämeeni,
hän varmaan oven avasi
ja surun iloon liitti,
nyt suruni on autuas
ja ilo on täynnä murhetta.
(suom. Risto Ahti)

Jotkut teistä ovat ehkä huomanneet, että normaalistikin harvakseltaan päivittyvä blogini on nyt viime viikkoina hiljennyt tyystin.

Minulla on alusta asti ollut periaate, etten huoliani ja murheitani täällä blogissa levittele. Blogi on harrastusblogi ja varattu asioille, jotka tuottavat minulle iloa (ja silloin tällöin toisillekin siinä ohella). Muusta elämästäni en ole tarkoituksella kirjoittanut, sillä niille asioille on omat paikkansa muualla. Nyt minulle on kuitenkin tapahtunut niin iso ja mullistava asia, etten voi bloginpitoa jatkaa, ellen siitä täälläkin mainitse.

Lyhyesti: elokuun alussa avomieheni, rakkaimpani ja valittuni, kallein aarteeni ja elämänkumppanini, kuoli liikenneonnettomuudessa, menehtyi välittömästi kolaripaikalla. Järkytys on suuri, suru syvältä kouraiseva. Meidän piti mennä naimisiin lähiaikoina, mutta häiden suunnittelun sijasta jouduinkin aivan yllättäen järjestelemään hautajaisia. Täytin äsken vasta 30 ja nyt löydän itseni elämäntilanteesta, jossa joudun totuttelemaan lesken rooliin. Näin arvaamatonta on elämä. Yhteisiä vuosia meillä mieheni kanssa ehti olla kahdeksan; kaikki tulevaisuudensuunnitelmat olivat yhteisiä ja pitkälle eteenpäin mietittyjä. Nyt jäin koiran kanssa kaksin. Menetykseni suuruutta ei voi sanoilla kuvata, en sitä edes yritä.

Seuraavat kuukaudet ja varmasti vuodetkin tulevat olemaan minulle vaikeita. Pimenevä syksy tuo oman sävynsä lähitulevaisuuteen. Tämä kädentaitoblogi on puolitoistavuotisen olemassaolonsa aikana muodostunut itselleni tärkeäksi harrastukseksi, ilon lähteeksi ja itseilmaisun välineeksi, yhdeksi monista. Myös kannustavat kommenttinne ovat tuottaneet minulle matkan varrella paljon iloa. Toivon, että kykenen jatkamaan blogin pitoa, sitten joskus kun siltä taas tuntuu. Niitä käsitöitä, jotka jäivät kesken ja jotka olin aloittanut ennen onnettomuutta, en ole vielä pystynyt ottamaan uudelleen esille. Ehkä joskus vielä kykenen. Olen kuitenkin aloittanut jotain muuta. Etupäässä yksinkertaisia ja lohduttavia töitä, tässä vaiheessa vain hyvin vähäistä keskittymiskykyä vaativia...

Tähän postaukseen en toivo kommentteja, pyydän, että mieluummin lähettäisitte minulle henkilökohtaista sähköpostia, jos haluatte tukea minua surussani. Osoitteeni löytyy sivupalkista. Tämä blogi ei jatkossakaan tule olemaan mikään julkinen päiväkirja vaan pysyy harrastusblogina. Suru kulkee mukana kaikessa mitä teen, mutta arkiset asiat jatkuvat. Käsillä tekeminen jatkuu muodossa tai toisessa.

Hopeapajullani on kahdeksan runkoa
Kuin kahdeksan nuoruutta
kahdeksan näköalaa,
Poutapäivinä se on avannut hallavan tukkansa
valloilleen.
Olen juonut sen varjossa kylmää teetä:
Minä tiedän,
että kuolemaa pelkäävät todella vain ne
jotka pelkäävät elää.

- Rakel Liehu (Ihmisen murhe on yhteinen, 1974)

Surukukat

2007-08-31T17:55:00.000+03:00

Kiitos Sny

Shetland Triangle

2007-08-03T14:20:00.000+03:00

Huivilinjalla jatketaan. Samoihin aikoihin keltaisen kukkakorin kanssa neuloin toistakin saman suunnittelijan, Evelyn A. Clarkin, pitsihuivia (Shetland Triangle, ohje löytyy Wrap Style -kirjasta - ei siis Scarf Style kuten aiemmin väitin!). Tämäkin menee lahjaksi, tällä kertaa äidilleni. Äidin syntymäpäivä tosin on vasta syyskuussa, mutta lahja on kerrankin ajoissa valmiina. Tämä huivi onkin ollut tekeillä vasta, hm, vuoden? :) Ei siis valmistunut pikaneulontana kuten Vilmalla!

Lanka oli Drops Alpaca ja sitä kului kaksi kerää (tarkkaan ottaen lankaa jäi 1 m 10 cm eli täpärälle meni). Päättelykerrosta aloitin ensin Flower Basket Shawlin ohjeen mukaisella tavalla, mutta se söi lankaa niin, että kerän pää jäi käteen 25 silmukkaa ennen kerroksen loppua. Ei auttanut muu kuin ensin hieman kiroilla, sitten purkaa päättelykerros ja päätellä uudelleen toisella menetelmällä.

Laskeskelin muuten neuloneeni nyt seitsemän pitsihuivia, neljä kolmiomallista ja kolme suorakaiteen muotoista. Flower Basketin, Zetorin, Pavoniksen, Omppu-huivin, Branching Outin, Lacy Stolen ja Kirin. Tähän tämä ei kyllä pääty, sillä lisää malleja on jonossa. :) Ehkäpä omakin neulontanopeuteni vielä kohenisi, kun silmukoita kertyy mittariin?

Keltainen kukkakori

2007-08-02T20:35:00.000+03:00

Heinäkuussa ystäväni piti syntymäpäivänsä kunniaksi mukavat pienet juhlat ja koska halusin antaa lahjaksi jotakin päivänsankaria lämmittävää ja itse tekemääni, neuloin hänelle keltaisen huivin. Malli on Flower Basket Shawl(pdf) ja lanka Floricaa, jota kului 2,5 kerää.

Ystäväni odottaa myös syysvauvaa, joten neuloin jotain keltaista pientä masuasukkiakin varten. Huovutetut töppöset on neulottu Fritidsgarnista ja koska sopivaa ohjetta ei löytynyt, neuloin ihan omasta päästäni. En ymmärrä vauvanvaatteista mitään, joten jää nähtäväksi, tuliko pikku tossuista ylipäätään käyttökelpoiset... Mutta söpöt ne ainakin ovat!

Luontokin alkaa kellastua, kesä kypsyy. Mukavaa alkanutta elokuuta!

Kädelliskassi

2007-07-21T13:59:00.000+03:00

On kivaa olla kädellinen eläin. Voi tehdä eturaajoillaan kaikenlaista, vaikkapa tällaisen kassin ja sitten kanniskella siinä tavaroita ympäriinsä, mikä on kätevää kun liikkuu pystyasennossa kahdella jalalla.

Ruskeaa pellavakangasta, valkoista kangasväriä, kuvio Stencilrystä, klikkaa Animals. Piti ommella valkoisella, koska ruskea ompelulanka loppui (taas) ja silloinhan mummolta peritty vanha Singer tietty takkuaa vielä tavallista enemmän, kun jälki varmasti näkyy ja kauas. Menee siis kategoriaan "Kas, ihan kuin olisin ite tän ommellut". Mutta näppärä kassi tuli ja gorillamaisen pitkät kädensijat ovat kätevät kassia olalla kuljettaessa.

Keskeneräisiä, valmista ja meemi

2007-07-20T10:05:00.000+03:00

Omistan selvästikin ihan liian monia kaikenkokoisia sukkapuikkoja, koska minun ei ikinä tarvitse tehdä keskeneräisiä töitä loppuun, ennenkuin voin aloittaa uusia. Eli tässä eräänä unetonna yönä aloitin sitten ne Baudelaire-sukatkin... Ainoa sopivan punainen kerä, joka siihen hätään löytyi, oli 104 g kerä Nalle-lankaa. Nalle on aika paljon ohjeen lankaa paksumpaa, mutta tuumin, että jos teen S-koon silmukkamäärillä ja neulon 2,5 mm puikoilla, sukista voisi kuitenkin tulla omaan koon 39 jalkaani sopivat. Saa nähdä... Lankaa on hiukan täpärästi riittävä määrä, joten voi olla, etten saa sukkiin yhtä pitkiä varsia kuin ohjeessa. Onneksi sukat ovat kärjestä aloitettavat - ei käy ainakaan niin, että lanka loppuisi puolivälissä kärkikavennuksia.

Norwegian Stockingsitkin ovat edenneet, mutta tuo pohjavärinä käyttämäni vihreä lanka ei kyllä riitä, koska sitä on vain kaksi kerää. Joudun ehkä poikkeamaan Tapion kaupassa hakemassa lisää, kun seuraavan kerran käyn Pohjanmaalla päin. En vain tiedä, uskallanko enää astua sisään kyseiseen kauppaan, sillä viimeksi kun lähdin ostamaan sieltä kahta kerää lankaa, köyhdyin yli viisikymppiä, eikä se johtunut siitä, että nuo kaksi kerää olisivat maksaneet 25 euroa kappale. Itse asiassa aiotut kerät melkein unohtuivat kokonaan ostamatta, kun pää tyhjeni nähdessäni sellaisen määrän lankaa kerralla.

Valmiina työnä näytän tänään vaihteeksi jotain ristipisteltyä. Kuvio on ollut valmiiksi pisteltynä jo usean vuoden ajan, mutta tyynyksi ompeleminen on jäänyt. Tänä aamuna tuli sekin viimein tehtyä. En ole koskaan ollut mitenkään erityisen innostunut ristipistoista, ne yleisimmät nalle-, kukka-, ym. aiheet eivät oikein innosta minua, mutta tästä kansanomaisesta kirjontamallista pidän kovasti ja nyt houkuttaisi kyllä pistoilla toinen samanlainen tyynylle pariksi. Kuviosta on tullut pituussuunnassa hieman venytetty, koska kolmen langan yli pituussuunnassa ei ollutkaan sama asia kuin kolmen yli leveyssuunnassa... :) Ja tietenkään en myöskään tullut ajatelleeksi kastella ja kutistaa tuota pellavakangasta ennen pistelemään ryhtymistäni...

Yllä vielä lähikuvaa kirjontamallista.

Tämänpäiväisen nimipäiväni kunniaksi nappaan vielä blogiinikin nimiaiheisen meemin. Kukaan ei ole haastanut minua tähän, mutta haastan nyt itse itseni:

"Mistä bloginimesi on peräisin? Blogistania on täynnä mitä mielenkiintoisempia bloginimiä. Mistä ne ovat peräisin? Mikä on niiden tarina? Mikä on sinun tarinasi? Oliko sinulla vaikea löytää/keksiä blogillesi nimi? Kerro blogisi nimen ja/tai nimimerkkisi tarina ja haasta kolme muuta tekemään samoin."

Ruoholaukka päätyi blogini nimeksi, koska halusin sille jonkin kauniin, luontoaiheisen nimen, johon en ihan heti kyllästyisi. Ruohosipuli on yksi lempiyrteistäni ja kasvilla on vielä kaunis kukkakin. Pidän vanhahtavista nimityksistä kasveille (kuten kynsilaukka, ruoholaukka...) ja tämä nimi tuntui siksikin sopivalta.

Kun nyt meemeilemään lähdettiin, niin tehdään samantien vielä toinen. Eli seitsemän umpimähkäistä asiaa itsestäni, joita en ole blogissani aiemmin maininnut:

1. Tänään on nimipäiväni. :) Tämä tuli oikeastaan yllä jo sanottuakin, mutta jos et vielä huomannut, niin onnitteluja ja kukkalähetyksiä otetaan vastaan kommenttilaatikon puolella... ;)

2. Pelkään korkeita paikkoja ja kammoksun erilaisia toukkia. Muut hyönteiset ja ötökät eivät haittaa minua lainkaan, mutta toukat ovat jotain karmaisevaa.

3. Minun on vaikea pitää tavaroitani ja esim. työpöytääni siistinä ja järjestyksessä. Olen suureksi harmikseni melko sottainen ja epäjärjestelmällinen henkilö.

4. Olen viiden vuoden takaisessa unelma-ammatissani, mutta pahus: nykyään haaveilen lähinnä entisöijä-puusepän, taidekäsityöläisen tai alpakkafarmarin ammateista.

5. En pidä rivitalossa asumisesta, vaikka naapurimme ovat mukavia, asuntomme tilava ja takapiha kätevä. Haaveilen (myös) muutosta kesäpaikallemme pysyvästi.

6. Olen opiskellut elämäni varrella paljon erilaisia kieliä, kaikkiaan seitsemää eri kieltä tarkkaan ottaen: englantia, ruotsia, saksaa, latinaa, ranskaa, islantia ja venäjää. Kunnolla osaan kuitenkin mielestäni näistä vain yhtä...

7. Olin aikoinaan yli seitsemän vuotta kasvissyöjä (en enää).

Haastan meemeihin edellisen Sny-kierroksen molemmat parini, Kaisan ja Tiinan. Osallistukaapa jos ehditte ja jaksatte. :)

Sitten herättelemään koirua päiväunilta. :)

Mansikkapaikalla

2007-07-17T18:08:00.000+03:00

Kesän parhaimpiin oleskelu- ja myös neulomispaikkoihin kuuluu ehdottomasti kesäpaikkamme kuisti iltapäivän auringossa. Kuistilla on ihanan kuuma pitkälle iltaan. Kuva kuistilta on juhannukselta; silloin pinkit pionitkin kukkivat upeasti. Parin päivän päästä sade kyllä kaatoi ne. Juhannuksen jälkeen ei ole ollut montaakaan sellaista päivää, jolloin ei kertaakaan päivän aikana taivaalta olisi ropissut vettä. Pidän eniten auringosta ja helteestä, mutta kyllä kesä on tällaisenakin ihana. Viime viikonloppuna löytyivät metsästä kesän ensimmäiset mustikat ja kanttarellit (sienet kylläkin jätin kasvamaan, olivat niin pieniä) ja metsämansikoitakin vielä riitti.

Kuistilla neuloutuva valkoinen mytty on tämä bolero (alla valmiina). Ohje löytyi Novitan syksy 2006 -numerosta. Lankana valkoinen Isoveli, jota kului muistaakseni hieman yli 3 kerää. En ole työni jälkeen ihan tyytyväinen (mm. reunukseen olisin saanut poimia kaarteen kohdalla paljon enemmän silmukoita) mutta olen kyllä käyttänyt neuletta. Se on pitkine hihoineen mukava kiskaista ylle kesäillan viiletessä. Hihat toteutin eri tavalla kuin ohjeessa: poimin silmukat hiha-aukkojen reunasta ja neuloin ylhäältä alaspäin pyörönä. Yritin olla nokkela ja säästää vaivaa välttämällä saumojen ompelua, mutta todellisuudessa sain kyllä pariin kertaan purkaa ensimmäisen hihan alun, ennen kuin yritys onnistui, ja silloinkin silmukoiden poimintareuna jäi mielestäni rumaksi... Mutta tekisin silti saman toistekin välttyäkseni saumoilta ja kappaleiden yhdistämiseltä.

Olen kesäpaikalla myös opetellut laittamaan ruokaa vanhassa puilla lämpiävässä leivinuunissa. Haastavaksi ruuanlaiton tekee se, että uunin kulloinenkin lämpötila pitää arvioida summittaisesti oman arvion ja kokemuksen perusteella. Alla todistusaineistoa siitä, että olen nyt onnistunut paistamaan leivinuunissa hyvällä menestyksellä ainakin 1 kpl nokkos-parsakaali-fetajuustopiiraita. :)

Kirjoja ja ideoita

2007-07-12T14:42:00.000+03:00

Eilinen flunssaisen sadepäivän kirjastoretki tuotti saaliiksi monta ihanaa kirjaa. Nancy Bushin Folk Socksin olin varannut, mutta sen lisäksi mukaan tarttui mm. Helena Erkkilän Lahjoja kotipuutarhasta ja Claire Garlandin Toys to sew. Kaikissa noissa kirjoissa on paljon houkuttelevia ideoita. Omatekoisten lampunvarjostinten ym. valaistusratkaisujen tekeminen kuulostaa hieman palovaaralliselta, mutta saahan sitä ainakin haaveilla lamppujenkin tekemisestä.

Toys to sew -kirjasta haluaisin tehdä ainakin tämän pehmoisen kilpparin... Hieman harvinaisemmat ja erikoisemmat pehmolelueläimet viehättävät minua aina ja kilpikonna vetoaa kai hitauden symbolinakin, arvostan omassa arjessani niin paljon mahdollisuutta tehdä asiat rauhassa ja kiireettömästi.

Folk Socksin lainasin tietysti norjalaispolvisukkien takia. Pystyin vastustamaan varsin pitkään norjalaissukkien houkutusta kaikista ihanista eri blogeissa näkemistäni versioista huolimatta, mutta nyt tarvitsin lohdusta ja jonkin luksusprojektin ihan itselleni, joten aloitin sukat saman tien vihreävalkoisina. Maija-langalla tiheys tuntuu ainakin tässä vaiheessa olevan sopiva.

Punaista, punaista kaikki mikä kaunista on

2007-07-10T12:53:00.000+03:00

Project Spectrumin kolmas jakso (punainen, musta ja metallivärit, kesä-heinäkuu) alkaa olla kohta jo lopuillaan (!!! MITEN aika voi kulua näin nopeasti????) ja ainoa punamusta väkerrys, jonka olen saanut aikaan, taitavat olla ylläolevan kuvan hiuspompulat. Nekin syntyivät oikeastaan sattumalta lomalla pakottavaan hiuspompuloiden puutteeseen kesäpaikalta löytyneistä aineksista, eli kuminauhasta ja puuhelmistä, jotka otin vanhasta rikkinäisestä joulukoristeesta. Punainen on kyllä hyvin inspiroiva väri ja mielessä olisi paljonkin houkuttelevia punaisia projekti-ideoita. Punaiset Baudelaire-sukatkin olen ollut aikeissa tehdä siitä saakka kun tuo ohje ilmestyi, mutta tekemättä ovat vieläkin. Hauskin omistamani punasävyinen esine on varmaankin pompuloiden alla näkyvä vanha 7o-luvun essu. Sitä en ole siis itse ommellut. Essu on vaan niin ihana, etten raaski juuri koskaan sitä käyttää.

Musta ja metallivärit eivät puolestaan inspiroi tällä hetkellä lainkaan. Punaisia projekteja olisi aikaa nitkutella vielä muutaman viikon ajan, jos panisi toimeksi, sillä kohta ovat vuorossa uudet Spectrum-värit. Nimittäin violetti, oranssi ja ruskea.

Lomalla

2007-07-08T14:52:00.001+03:00

Pari lomaviikkoa vierähti vikkelästi poissa nettiyhteyksien ääreltä. Nyt Blogilista pursuaa luettavaa ja omakin kamera on täynnä kuvia, joista on määrä ehtiä jossain vaiheessa blogata. Loman ihaninta antia oli tietysti kesäpaikalla vietetty kiireetön aika ja ulkona puuhailu. Piipahdimme ainoastaan yhtenä päivänä Joensuussa ja toisena miehen vanhempien luona, missä pääsin taas uimaan lammessa. Uimavesi on tuntunut tänä kesänä epätavallisen kylmältä, vai onko minusta vaan tullut vanha arkajalka? Yleensä olemme kerran kesässä käyneet myös
Retretissä, jonne ei ole pitkä matka kesäpaikalta, mutta sinne emme vielä tämän loman puitteissa ehtineet. Eero Järnefelt -näyttely odottaa siis vielä tulevia viikonloppuja.

Sateisina päivinä tuli setvittyä kaappeja talolla ja löysin taas paljon hauskaa tavaraa, mm. vanhoja kassinkahvoja. Paikka on mieheni mummon lapsuudenkoti ja peritty irtaimistoineen. Kun saimme paikan haltuumme viisi vuotta sitten, ensimmäinen urakka oli käydä vanhaa roinaa tupaten täynnä olevat huoneet läpi ja heittää edes osa pois, että huoneissa mahtui liikkumaan ja siivoamaan. Entisaikoina on ilmeisesti jemmattu talteen aivan kaikki. Kaapit pursuivat rikkinäistä, loppuunkulunutta ja toimimatonta roinaa, jota kertyi kaikkiaan yli 70 jätesäkillistä jo ensimmäisenä kesänä. Säilyttämisen arvoiset tavarat laitoin myöhempää selvittelyä varten talteen ja niitä onkin nyt hauska käydä läpi vähän kerrallaan. Mitään järin arvokasta tai antiikkista ei talosta löydy, mutta paljon viehättävää vanhaa tavaraa eri vuosikymmeniltä. Yksi hauska yllätys oli tämän tyynyn herkkä kukkakirjailu, joka paljastui irrotettuani tyynyn ulomman päällisen pesua varten. Oi miten sievä. Osa kukkasista on jo lähes kulunut pois.

Koska kahvalliset kesäkassit ovat olleet suosiossa viime vuosina, nämäkin kahvat pääsivät käsityökoriin odottamaan inspiraatiota ja uutta käyttöä.

Pihan puolella on mm. pieni kivityömaa. Kesäpaikan takapihan pengerrys vaatii tuentaa. Kyhään pengerrykseen myös pieniä multa-altaita ruohosipulille ja muille yrteille. Pääsisipä pian jatkamaan!

Hyvää juhannusta!

2007-06-20T23:02:00.000+03:00

Kohta kaikki on juhannusta varten pakattu, huomenna lähdetään. Jos ei itse pääse järven ääreen ja hyttysten ininän keskelle keskikesän juhlana, voi kesäisen luonnon ääniä kuunnella esim. täällä. Hyvää ja rentoa juhannusta kaikille!

Lopuksi vielä säilöntä-aiheinen vinkki, joka ei liity juhannuksen juhlintaan mitenkään, vaikka kuvassa pulloja onkin. Lidlin porkkanamehu myydään ruskeissa lasipulloissa, jotka ovat aivan loistavia käytettäessä uudelleen itse tehdyn marja- tai omppumehun pullotukseen. Etiketin saa helposti pois ja jopa kierrekorkki on yksinkertainen, valkoinen, ja mikä tärkeintä, siinä ei lue mitään!! (onkohan kukaan muu yhtä outo kuin minä, joka saan kiksejä siitä, että säilönnässä käytettävät pullot ja purkit ovat kaikessa käytännöllisyydessään VIRHEETTÖMÄN KAUNIITA... :) Korkki myös toimii yhä uudelleen käytettynä ja umpioi mehun tiiviisti. Nyt on viimeiset pakastemarjat keitetty mehuksi (tästä on kiittäminen ihanaa äitiäni ja Mehumaijaa) ja kohtahan puutarhamarjoja tulee jo uusia!

(Ei ole muuten tarkoitus mitenkään erityisesti mainostaa edellämainittua kauppaketjua vaikka olenkin lyhyen ajan sisällä maininnut sen blogissani jo kaksi kertaa...)

Aurinkotöppöset

2007-06-19T15:28:00.000+03:00

Jos ei aurinko paista lomalla, niin keltaisissa töppösissä pysyvät ainakin varpaat lämpiminä. Idea jämälangoista virkatuista tossuista on lähtöisin Mielityltä. Itse virkkasin tossut seiskaveikan (2-kertasena) ja nallen (3-kertaisena) jämistä, joten töppösistä tuli erittäinkin jämäkät. Paksut pohjat ovat itse asiassa aika hauskat, näillä voisi kävellä vaikka kivimurskan päällä. Eikä kylmyyskään lattioista ihan heti tule läpi... Jämälankavirkkaus on addiktoivaa puuhaa, varokaa vaan. "Vieläköhän tämä lanka riittää kerroksen loppuun..." ! Siinä on jännitys huipussaan. ;)

Suttuiset kuvat ovat kännykkäkameran otoksia olosuhteiden pakosta.

Vakosamettiprojekti

2007-06-17T16:53:00.000+03:00

Rakastan vakosamettia. Kun olin tosi pieni, en varmaan vielä neljänkään vuoden ikäinen, minulla oli pieniä vakosametista tehtyjä pehmoleluja, ainakin norsu ja hevonen. Ne ovat jääneet elävästi mieleen. Ehkä joku muukin 70-luvun lopulla syntynyt muistaa leikkineensä sellaisilla? Harmi, etteivät lelut ole säilyneet nykypäivään, mutta niiden näkeminen vanhoissa diakuvissakin ilahduttaa.

Kuvan kankaat ovat vanhoja kirppareilta ja kierrätyshuoneilta keräämiäni vakosamettifarkkuja. Suunnittelen ompelevani kankaista viltin, sellaisen jonka päällä istutaan ja loikoillaan pihalla tai puistossa. Useimmat housuista ovat polven kohdalta hiuki kuluneita, mutta ainakin lahkeiden takaosissa on vielä paljon käyttökelpoista materiaalia.

Kankaita alkaisi olla jo riittävä määrä pieneen vilttiin, mutta koossa oleva väriskaala tuntuu vielä kaipaavan jotain. Ehkä kirkkaahkoa vihreää? Täytyy ehkä harkita vaikkapa yhden uuden kangaspalan ostoa kierrätettyjen ohelle. Vai voikohan vakosamettia värjätä? Puuvillaa se taitaa olla, mutta ei ehkä kestä kovin kuumaa käsittelyä.

Vehmasta kesää

2007-06-16T19:01:00.000+03:00

Bloginpitäminen on ollut taas kituliasta erinäisten ikävien kiireiden takia. Koneella on "vanhentuneita", viikkojen takaisia, blogiin aiottuja kuvia - enäähän eivät omenapuut kuki noin upeasti. Kukinta-aika jäi tänä vuonna muuten varsin lyhyeksi ilmeisesti helteiden takia. Vielä eletään kuitenkin kasvukesää, sitä parempaa puoliskoa; kypsymiskesä, se jälkipuolisko, on vasta tulossa. Kesä saisi olla noin kolme kertaa pidempi kuin mitä se on, että ehtisi nauttia kaikista sen vaiheista kunnolla. Tällä hetkellä ei voi kuin hämmästellä millä voimalla joka paikasta puskee vihreää vehmautta; kasvu on ihan älyttömän nopeaa.

Olette ehkä jo lopen kyllästyneitä Sny-aiheisiin postauksiin, mutta nämä vielä ja sitten aihe on poissa päiväjärjestyksestä. :) (Hetkeksi. En lupaa, ettenkö osallistuisi vaihtoon uudestaan taas syksyllä.) Lähettelin kevään mittaan paketteja Kaisalle; tässäpä ne kuvina. Teemoittelin paketteja vähän värien mukaan. Parini lempivärit olivat ihanan räiskyviä ja rohkeita, Kaisa ei toivonut mitään pastelleja, ei ruskeaa eikä murrettuja sävyjä. Siitä tykkäsin, olisi ollut tylsää, jos kohdeystävän lempivärit olisivat olleet ihan samat, kuin mitä itsellä. Ruskea ja murretut sävythän kun ovat nimenomaan omia lempivärejäni! Haastavinta oli tuo pieni budjetti, osallistuin 5 euron kuukausisummalla enkä olisi millään malttanut siinä pysyä. Toinen iso haaste oli se, että parini on itse niin taitava käsityöläinen. Mitä semmoiselle keksii lähettää? Neulomisesta Kaisa ei kuitenkaan itse tykännyt, joten aika moneen pakettiin laitoin sitten jotain itse neulomaani. Helmikuussa paketissa oli mm. limenvihreää ja paloauton punaista:

Maaliskuussa Kaisalle lähti oranssi kirje ja poikkeuksena muista värikkäistä lähetyksistä, yksi mustavalkoinen paketti:

Huhtikuun paketissa oli keltaista...

...ja viimeiseen pakettiin laitoin paljon Kaisan lempiväriä pinkkiä ja vähän omaa lempiväriäni vihreää. Yksi omalta Sny:ltäni Tinttimiltä saamistani napeista sopi tuohon Kaisalle neulomaani Calorimetryyn kuin nenä päähän!

Oli mukavaa sekä saada että lähettää paketteja ja vaihdosta jäi kokonaisuudessaan oikein hyvä mieli.

Project Spectrumin kakkosvaihe eli pinkki-vihreä-keltainen-jakso ehti myös jo päättyä, keltaisia ja vihreitä töitä jäi kesken. Keltaista ja pinkkiä oli tosin myös noissa Sny:lleni neulomissani sukissa ja Calorimetryssä. Päätin, että alan itsekin käyttää räiskyvämpiä värejä jatkossa, koska keltaisen ja pinkin neulominen oikeasti piristi, mutta kuinka ollakaan, tähän taas päädyttiin:

Ostin keväällä Liidelistä halpaa Colorado-puuvillalankaa, tuollaista kellanvihreänkirjavaa. Jotenkin se kerällä näytti hauskalta. Neulepaidan valmistuttua kuitenkin totesin, etten kykene senväristä vaatetta käyttämään, väri on liian hailakka. Erityisesti tökki tuo vaalean keltainen sävy. Vaaleankeltaisesta en ole tainnut ikinä tykätä. Voimakas auringonkeltainen on ihana väri, sinapinkeltainen samoin, mutta hailakka vauvelinvaatekeltainen ei vaan miellytä.

Ei auttanut kuin värjätä pusero Nitorin oliivinvihreällä; väristä tuli tasaisen harmaanvihreä ei-minkäänvärinen eli ihan hyvä. Tätä voin käyttää. :)

Väripesussa lanka jonkinverran kutistui ja nukkaantui ja neulepinnasta tuli kovahko ja jäykähkö, mutta toivottavasti toinen pesu ja huuhteluaineen käyttö auttaa.

Ai niin, meinasi unohtua, mistä ohje paitaan on peräisin. Silmukkamääriä laskeskelin aiemmin neulomani Cavern-mukaelman pohjalta ja vyötärökavennuksia sovelsin tämän mallin pohjalta. Ihan perus-ylösalaisinraglanina neuloin siis, ei viheliäistä saumojen yhdistämistä! Nyt olen lyhyen ajan sisällä neulonut jo kaksi kokonaista neulepaitaa, joihin molempiin olen ollut jopa kohtalaisen tyytyväinen. Alan uskoa, että ehkä sittenkin kannattaa tehdä myös näitä isompia töitä sukkien ja lapasten ohella. Aiemmin ajattelin, että ei maksa vaivaa, kun melkeinpä lankojen hinnalla saa valmiitakin neuleita kaupasta ja niitä voi sovittaa, ennenkuin sijoittaa. Mutta esimerkiksi riittävän pitkät hihat ovat kyllä itse neulottujen vaatteiden ylellisyys.

Huh hellettä

2007-06-05T21:20:00.000+03:00

Ensin jääkylmää mehua virvokkeeksi ja sitten asiaan. Viimeinen Sny-paketti saapui torstaina, mutta sain sen avattavakseni vasta perjantaina, koska olin välillä poissa kotoa. Raportointi on jäänyt näin myöhäiseksi, koska viikonlopun olimme taas poissa nettiyhteyksien ääreltä ja nyt alkuviikosta hellekin on vienyt voimat! Paketti tuli kuitenkin turvallisesti perille ja se sisälsi lankaa, koivunlehdillä painokuvioitua kangasta ja ohjeen mäyräkoiran talvitakkiin :) - sekä tietenkin paljastuskirjeen! Ystäväkseni paljastui Tinttimi Tikkuterapiaa-blogista, minkä aivan viime metreillä ennen paljastusta arvasinkin Sny-osallistujien blogeja surffatessani! Kirjeessä arvaukseni sitten vahvistui oikeaksi. Kiitos Tinttimi! Pakettisi ja kirjeesi ovat olleet hauska piriste kevääseen. Vaihdosta jäi kokonaisuudessaan hyvä mieli, sillä sekä pakettien vastaanottaminen että niiden kasaaminen ja lähettäminen on ollut jännittävää puuhaa. Tällaiseen vaihtoon voisi ehdottomasti osallistua toistekin. Aiemmista saamistani paketeista kirjoittelin näissä postauksissa.

Viimeisessä paketissa oli siis tosiaan lankaa - Snyni lupailemat kovia kokeneet Uuden Seelannin tuliaiset ehtivät sittenkin mukaan (kuvassa) ja osoittautuivat pehmeän oransseiksi mohairkeriksi (nämä kerät eivät ainakaan minusta vaikuta kärsineen vesivahingosta lainkaan). Kiitos, lanka on aina mieluisaa ja etenkin eksoottinen tuliaislanka toiselta puolen maailmaa! Väristäkin pidän, se on hieman hempeämmän sävyistä kuin mitä ehkä itse hoksaisin ostaa, mutta oikein kaunista (mukavaa, että väri oli jotain muuta, kuin iänikuista vihreääni ja ruskeaani!) ja neulon siitä mielelläni jotain - en ole vielä päättänyt, mitä, mutta idea tulee varmasti aikanaan! Muillekin tavaroille (kuvasta puuttuvat kaksi pikkukerää lankaa, koivukangas ja kirje) löytyy varmasti käyttöä ja mäyräkoiran talvitakin ohjetta aion myös kokeilla.

Oma kohdeystäväni Sny-ringissä oli Kaisa, joka pitää Sysimetsän syysmarkkinat -blogia. Käykää katsomassa erityisesti näitä ihanan värikkäitä huopakukkia! Kaisakaan ei ollut minulle entuudestaan tuttu edes blogimaailmasta, mutta hänelle oli todella helppoa ja hauskaa keksiä postitettavaa ja tuo Kaisan suosima värimaailma on ihanan pirteä. Laitan myöhemmin vielä kuvat lähettämistäni paketeista!

Kesä on uusi ja tuore

2007-05-27T20:05:00.000+03:00

Tämä vuodenaika on vain niin ihana. Puut kukkivat, kaikkialla vihertää ja yölläkään ei ole ulkona kylmä. Autuutta.

Kuluneella viikolla posti toi toisenkin hauskan paketin Sny-postin lisäksi. Olen kuulunut usean vuoden ajan internet-paneeliin, jossa mielipidekyselyjä täyttämällä tienaa tililleen pisteitä, joilla voi sitten paneelin verkkokaupasta aikanaan ostaa pieniä palkintoja. Saatuani kasaan 3000 pistettä tilasin sitten tämän tuiki tarpeellisen kapineen, joka minulta vielä puuttui: keittiövaa'an. Tosiasiassa tarvitsen sitä enemmän lankojen kuin ruoka-ainesten punnitsemiseen. :) Aiemmin olen joutunut mm. käymään kaupan hedelmävaa'alla puntaroimassa, riittääkö lanka kahteen samankokoiseen sukkaan. Nyt helpottui sekin homma. :)

Aloitin myös askartelemaan kesäksi rannekoruja Sny:ni lähettämistä helmistä ja joustosiimasta. Väliin löytyi omista varastoista juuri sopivan värisiä ja kokoisia pyöreitä puuhelmiä. Koruista on tulossa kivannäköiset, joskin kuvassa ne ovat vielä hieman vaiheessa. Yritän keksiä, mikä olisi paras tapa solmia siima, että koru kestäisi hyvin käyttöä. Pitääkö joustosiimaa jotenkin polttaa/liimata, että solmu kestää? Sattuisiko kukaan tietämään?

Sny-postia jälleen!

2007-05-22T19:24:00.000+03:00

Nyt sitten päivän toiseen aiheeseen… sain eilen Sny:ltäni muhkean postilähetyksen! Kyseessä oli yhdistetty huhti- ja toukokuun paketti, ja sisältä löytyikin vaikka mitä kivaa. Tykkäsin aivan kaikesta, mitä olit pakettiin keksinyt! Kiitos!

Ensimmäinen havainto paketista oli, että se tuoksuu ihanalta. Lähteeksi paljastuivat kanelintuoksuiset tuikkukynttilät ja santelipuinen tuoksupussi. Tykkään molemmista tosi paljon, erityisesti tuo santelipuun tuoksu on aivan ihana!

Seuraavaksi paketista löytyi herkkuja sekä itselleni että koirulille. Oliiviöjyllä ja italialaisilla yrteillä maustetut perunalastut olivat todella hyviä, mistä arvasit, että olen heikkona suolaiseen mutusteltavaan? Koiran suuhun ensimmäiset maistiaiset nameista katosivat myös ahnaasti.

Paketista löytyi myös hauska punainen pallo, kahdesta hieman erisävyisestä punaisesta (suorakaiteen muotoisesta?) palasta neulottu ja vanutäytteinen. Pallon rakenne on mielenkiintoinen. Koirun kanssa leikimme pallolla vain erityisen varovasti, koska en halua pallon kärsivän vahinkoja rajuissa leikeissä. Voisin ehkä yrittää neuloa näitä pari lisää itse (jos osaan) ja käyttää vaikka jonglöörauspalloina. Pienessä pussissa oli Sny:n muovailumassasta itse tekemiä nappeja sekä helmiä ja joustosiimaa, joista voin askarrella korun. Helmet ovat todella huolellisesti ja siististi tehtyjä ja värit ovat myös juuri sopivat. Toisessa pussissa oli ostohelmiä ja tarvikkeet yhteen korvakorupariin. Tosi kiva idea tämäkin, varmasti teen korut! Ajattelin noista massahelmistä rannekorua kesäksi.

Massasta oli muotoiltu myös upea lehti, joka toimii magneettina, siitäkin pidin kovasti (niin kuin kaikesta luontoaiheisesta) ja se pääsi heti jääkaapin oveen. Tyrkkäsin sen peittämään magneetti-Daavidini intiimialueita... Daavidille on olemassa myös garderoobillinen vaatteita, mutta näin kesällähän tarkenee jo vähemmissä pukeissa. :)

Eikä siinä vielä kaikki, paketissa oli myös pino kierrätyskankaita. Sny oli huomannut blogissani maininnan, että kerään retrokankaita tilkkutäkkiä varten, ja näistä varmasti ainakin osa päätyykin täkkiin aikanaan. Suosikkini on tuo päällimmäinen kangas. Hauska oli myös lukea, mistä mikin kangas oli peräisin. Tämäkin oli niin oma juttuni, kun olen innokas materiaalin uudelleenkäyttäjä.

Lisäksi mukana oli kolmisivuinen kiva kirje, ja yllätys yllätys – tämä ei ollutkaan vielä viimeinen paketti! Jotain siis on vielä tulossa! Jännää.

Kuvia viikonlopulta

2007-05-22T14:08:00.000+03:00

Ihanaa, nyt se on täällä, kesä. Sadekin tuntuu jo kesäsateelta. Ja viikonloppuna oli suorastaan helle. Helatorstain ylimääräisen vapaan ansiosta pääsimme viettämään itä-Suomessa sijaitsevalla kesäpaikallamme pidennetyn viikonlopun, joka oli ihanan aurinkoinen (ja työntäyteinen, mutta ei liian). Onneksi viimekeväisiä metsätaloudellisia suururakoita taimenistutuksineen ei ole tälle vuodelle tehtävänä, vaan saa keskittyä muuhun yleiseen laitteluun.

Lämmittelimme uuneja saadaksemme huoneista lopunkin kosteuden pois (talo on talvet kylmillään) ja siivosimme paikat yöpymiskuntoon. Vanhassa talossa riittää loputtomasti paikkailtavaa ja korjailtavaa sekä sisällä että ulkona, mutta tällä kertaa upea sää innosti keskittymään ulkotöihin. Päivät kuluivat piharakennuksia maalatessa (sujuu mukavasti näin varhain kesällä, kun ei ole vielä paarmoja piinaamassa), tuulen katkomia oksia keräillessä, kompostia käännellessä ja rikkoutuneita kattotiiliä etsiskellessä. Uskaltauduimme myös talon kivijalassa sijaitsevaa kellaria tutkimaan, jota ei ilmeisesti ole käytetty sitten viime vuosisadan alun... Isoimpana vastoinkäymisenä havaittiin tällä kertaa vesivaraaja rikkoutuneeksi, ei siis lämmintä vettä käytössä tällä reissulla. Kokemus on osoittanut, että vuoron perään talolla hajoaa milloin mikäkin kohta, tällä kertaa se oli siis vesivaraajan venttiili. Kun yksi asia saadaan kuntoon, saa ryhtyä korjaamaan toista. Niin kai se vanhoissa taloissa on. Into saada rempallaan olevia asioita kuntoon on kova, mutta viikonloput eivät tahdo riittää kaikkeen mitä haluaisi. Ja totta kai keskikesällä pitää myös ehtiä nauttia ihanista kuumista päivistä, järvistä ja maaseutumiljööstä eikä vain paiskia töitä.

Kevät ja alkukesä ovatkin vuoden aikaansaavinta aikaa. Ja iltaisin on ihanan myöhälle valoisaa, tekee mieli vain kuljeskella ympäriinsä valokuvailemassa.

Yllä: Puilla on korvat.

Alla: Harmaan kauneutta.

Yllä: Valkorungot iltavalossa.

Alla: Uponnut laituri.

Yllä: Hetki, jolloin tulppaanit ovat ihanimmillaan.

Alla: Puruveden rannalla.

P. S. Sain eilen Sny-postia! Siitä lisää heti, kun saan kuvatkin räpsityksi. :)

Fuksiaa, magentaa, vadelmaa

2007-05-12T21:06:00.000+03:00

"Kirjavan rojektin" (mainio käännös Pilvin) kakkoskausi on kohta lopuillaan ja pinkki-vihreä-keltainen kirjoneule yhä aloittamatta. Taitaa se jäädä myös tekemättä. Yksivärisiä neuleita olen kyllä neulonut kaikista näistä kolmesta väristä. Pinkin ja keltaisen neulominen on ollut erittäin piristävää vaihtelua normaaliin väriskaalaani, ja keväällä ja kesällä kirkkaat värit myös vetoavat ihan eri tavalla kuin syksypuolella vuotta. Tähän postaukseen keräsin pinkkejä kuvia - sen paremmin vaaleanpunainen kuin pinkkikään eivät sitten ala-asteaikojen ole olleet mitään lempivärejäni, mutta tänä keväänä olen omaksi hämmästyksekseni alkanut pitää jopa hohtavan räikeästä pinkistä (ostin hiljattain mm. sen värisiä pyyhkeitä). Ja kukat. Oih.

Olosuhteet tänään iltapäivällä olivat suotuisat myös pihallaneulontaan takapihan paahteessa... Neulemuistikirjassanikin on pinkkiä.

Vaaleanpunaisista valmistuneista neuleista pitää esitellä Kerttu-sukat. Halusin kokeilla Uhoavan Gnun ohjetta, mutta koska minulla oli Jussi-lankaa tässä sävyssä vain 100 g, tein sukat kärjestä aloittaen saadakseni langan riittämään molempiin sukkiin tasaisesti. Kovin pitkiin varsiin se ei sitten riittänytkään. Lisäksi keskipalmikot lipsahtivat eri päin kuin ohjeessa. Sukkamalli on kyllä kaunis ja nopea neuloa, joten Kerttuja neulon varmasti myöhemminkin lisää.

Huomatkaa myös kiven vaaleanpunainen sävy taustassa. :)

Nyt pitää ilmeisesti ruveta seuraamaan Euroviisuja. Kai samalla saa sentään neuloa?

Kevät

2007-05-07T14:22:00.000+03:00

…aiheuttaa totuttuun tapaan neulomishimon asteittaista hiipumista. Kokeilin vaihtaa villan puuvillalankaan ja siten pitkittää kautta hieman. Neuloin vielä yhden pipon, sillä kevään viimat ovat puhaltaneet viime aikoinakin purevasti. Shedirin (ilmainen ohje löytyy Knittystä) olen tehnyt aikaisemminkin, mutta vielä toisellakin neulomiskerralla palmikkomallin nerokkuus jaksoi hämmästyttää. Lankana kaapista kaivamani ikivanha Tennessee, taitaa olla saman väristä kuin nytkin myytävä vihreä. Langan paksuuden vuoksi neuloin seitsemän mallikertaa kahdeksan sijasta siten, että päälaelle tuli yksi sakara vähemmän. Jätin lopussa myös kavennusten välikerroksia pois, koska ensimmäisessä tekemässäni Shedirissä päälaki oli mielestäni turhan suippo. Tästä tuli nyt hyvä.

Puuvillaa olikin vaihteeksi mukava neuloa, mutta voi olla, että puikot jäävät taas alkavan kesän myötä vähemmälle käytölle. Toivottavasti blogiin postaaminen ei kuitenkaan kokonaan jää, vaikka mieli tekeekin viettää yhä enenevässä määrin aikaa ulkona.

Shedirin neulomisen ohella oma viikonloppuni sisälsi mm. lukupiirin tapaamisen, yhdet pihatalkoot, vähän moottoripyörällä ajelua (kyydissä) sekä holtittomassa määrin Regina Spektorin huimaavan kauniiden laulujen kuuntelua.

Lukupiiristä on pakko kertoa hieman, koska idea on minusta niin hauska – lukupiiri on tosin turhan virallinen ja kuivakka nimi tälle rennolle pyrkimykselle ylläpitää/monipuolistaa kaunokirjallisuuden lukuharrastusta. Sovimme muutaman ystävän kanssa kuukauden-parin välein kirjan, joka luetaan, ja sitten tavatessamme ruodimme lukuelämystä ja laitamme ruokaa, mielellään sellaista jota kirjassakin syödään. Tälle kerralle valittiin kevyempää lukemista tyttökirjojen joukosta ja tehtiin 50-luvun kotiruokaa Seljan tyttöjen hengessä. Varsin hauskaa.

Kevät aiheuttaa myös vimmattua kaipuuta kesäpaikalle itä-Suomeen, kevät olisi parasta työaikaa ja remontit odottavat. Harmittavan monet toukokuun viikonloput menevät nyt kuitenkin muuhun.

(Ulkokuvat ovat Aulangolta Hämeenlinnasta sunnuntai-illalta.)

Koiranpäiviä

2007-05-03T17:28:00.000+03:00

Mukavaa, sain koirulaiseni eilen takaisin kotiin sen oltua reilun viikon hoidossa vanhempieni luona. Maaseutuloma oli ilmeisesti käynyt voimille, sillä kotiuduttuaan hauveli on lähinnä vedellyt sikeitä nojatuolissaan. Vapunaattona haukku vietti myös synttäreitään "mummolassaan", neiti on nyt 2v.

Kiitokseksi koirankaitsennasta tein äidilleni mäyräkoira-aiheisen t-paidan ja samantien samanlaisen itsellenikin. Tarkemmin sanoen siis maalasin kangasvärillä valmiiseen t-paitaan pienen koiran koristeeksi.

Ilmeikäs koirapiirros ei ole valitettavasti ihan omaa käsialaani vaan olen plagioinut sen erään koiranäyttelyilmoituksen kuvituksesta, taiteilijasta ei tietoa. Kuva oli helppo toteuttaa kangasvärillä t-paitaan.

Kuvissa näkyvä kirja puolestaan on David Hockneyn 'Dog Days', jonka armaani toi viime viikolla Helsingin reissultaan tuliaiseksi ja minulle lohdutukseksi, kun kaipailin hoitoon jäänyttä pikkukoiraamme. Kuvat ovat hauskoja, Hockney on maalannut kahta mäyräkoiraansa niiden lähinnä loikoillessa ja nukkuessa. Kovin tutunoloisia lepäilyasentoja maalauksista löytyikin.

Lisää nappeja!

2007-04-27T16:04:00.000+03:00

Ulkona on ollut tänään ja eilen aivan ihana ilma, joskin hieman tuulinen. Eilisen pyöräretken varrella sykähdyttivät seuraavat näkymät: Siniset helmililjat vanhan käkkyräisen omenapuun rungon ympärillä jonkun puutarhassa tuoreen ruohon keskellä (aivan ihana sini-vihreä-harmaa-väriyhdistelmä). Valkovuokot valoisassa koivikossa. Taivasta vasten koivujen valkeat rungot ja oksien punavioletti sävy ennen lehtien puhkeamista, toisaalla oksaston hento viherrys suojaisimmissa kohdissa, joissa puut ovat jo hiirenkorvalla. Avarat pellot. Koko kevään ihanuus…

Keväisistä ulkoilmaelämyksistä huolimatta kuvitus koostuu tälläkin kertaa napeista... Toin kotiin loput savikurssilla tekemäni napit, joista tässä parhaimmat:

Alimpana sarjoja, yllä enimmäkseen yksittäisiä kokeilukappaleita. Kuvioita nappeihin olen painanut erilaisilla soljilla, napeilla ja koruilla, aivan riemastuttavaa puuhaa. Lammasnapin muotoilin käsin (tunnistaako lampaaksi?). Nyt pitäisi enää keksiä käyttöä kaikille näille napeille…

Näin jossain netissä tällaisen särkynyt sydän –napin ja tein itsellenikin... Hiukan teini, mutta en voinut vastustaa kiusausta! Kun nappi ommellaan, lanka muodostaa kolmannen tikin haavan peitoksi... Nokkelaa, vai mitä?

Tällainen vänkkyrä-känkkyräkulhokin valmistui. Väri on ihana, eikä epämääräinen muotokaan haittaa, kun kulho on täynnä hiekkaa ja tekemiäni savimunia (ai miten niin pääsiäinen meni jo??):

Oma suosikkini on tämä pikkuinen yksilö yllä. Munien koristelussa on käytetty sellakkatekniikkaa. Sekä nappien tekemiseen että sellakkakoristeluun jäin koukkuun, haluaisin kokeilla lisää, mutta savikurssi loppui tältä keväältä. Pahus!

Nyt taas pyöräretkelle ja sitten virittäytymään vapunviettoon! Koiruus on jonkin aikaa hoidossa äidilläni, joten voimme remuta vappuna missä haluamme ja lisäksi pääsen pitkille pyörälenkeille kävelylenkkien sijasta. Ikävä on kuitenkin pientä karvanenää. :)

Nappeja ja muuta tilpehööriä

2007-04-19T10:43:00.000+03:00

Koska kaappini alkavat hiljalleen täyttyä keramiikkakurssilla tekemistäni kipoista, päätin siirtyä astetta pienempiin tuotteisiin. Kokeilin nappien tekoa savesta. Ensimmäinen erä onnistui ihan mukavasti, näitä noin 2 cm halkaisijaltaan kokoisia nappeja on parikymmentä.

Viivakuviot on painettu muotoiluvaiheessa kamman tapaisella työkalulla ja nappien etupuoli on lasitettu ruskealla lasitteella. En halunnut napeista täysin symmetrisiä, vaan käsintehdyn suurpiirteisen oloisia. Paksuuskin hieman vaihtelee. Näitä voisi varmaan käyttää vaikka jossakin käsinneulotussa villatakissa, jos semmoisen jaksaisi vielä tehdä. Konepesua napit eivät valitettavasti kestä, joten se rajoittaa hieman niiden käyttökelpoisuutta.

Kokeilin myös riipusten tekoa. Näitä kolmea ylläolevaa korua en ole lasittanut ollenkaan varsinaisella lasitteella, mutta painaumiin on laitettu pieniä lasinsirpaleita jotka poltossa ovat sulaneet. Joskus lasi jää kirkkaaksi, joskus se muodostaa tuollaista maitomaista vaaleaa sävyä (en tiedä mistä se johtuu). Näistä kolmesta ainakin tuo oikeanpuoleisin on ihan hauska, sitä tulen varmaan käyttämään koruna. Siinä vihreä kirkas lasi on muuttunut samean turkoosiksi. Nahkanauhaa tms. pitäisi vielä hankkia, että saisin korut käyttöön.

Allaolevassa kukkavadissa olen käyttänyt myös lasinsirpaleita, ruskean lasitteen päällä on kukan keskustassa sinistä lasia. Tässäkin maitomaista vaaleaa väriä on ilmaantunut keskustan reunoille, mutta muuten lasi on pysynyt kirkkaana. Ruskea, pohjavärinä oleva lasitus on harmillisen suttuinen, mutta muuten astia onnistui hyvin (kynä on kuvassa vain mittakaavan vuoksi).

Ei ole suloisempaa kuin on lämpö...

2007-04-16T14:34:00.000+03:00

...kunpa saisi aina olla pienessä hiessä! (Veikko Huovinen: Hamsterit).

Kiitos vielä paria edellistä postausta kommentoineille ja villatakkia kehuneille! Arvaatte varmaan, miten kommentit lämmittävät aina mieltä. Pari viikkoa on taas edellisestä merkinnästä vierähtänyt ja kesä lähenee niin että heikompia huimaa. Ulkona alkaa jo vihertää ja viikonloppuna tuli sekin jo koettua, että kesätopissa auringonpaahteessa takapihalla alkoi olla liian kuuma neuloa...

.

Pääsiäispyhien (ja pääsiäiseen liittyvien pakollisten automatkojen) aikana valmistuneista kättentöistä ajattelin kuitenkin esitellä tässä postauksessa pari, jotka taatusti kiinnostavat kaikkia juuri tänään, kun on tälläinen helle (kevään toistaiseksi lämpimin päivä, Ilmatieteen laitoksen mukaan) - nimittäin pipon ja villasukat. :) Varret näihin kirjoneulesukkiin ovat olleet valmiina jo toissatalvesta, mutta nyt neuloin niihin teräosatkin. Haluan hehkuttaa erityisesti tuota kantapäätä, jonka tein Ullan sukkaektsran ohjeen pohjalta (walesilainen kantapää).
.

Muokkasin ohjetta vain jättämällä nurjan keskisilmukan pois ja neulomalla osan 2 yhteen -kavennuksista toiseen suuntaan kallistaviksi (nosta 1 s neulomatta niinkuin neuloisit sen, neulo seuraava s oikein, vedä nostettu silmukka neulotun yli) niin, että kavennuksista tulisi symmetriset kantapään molemmilla puolilla. Teen tällä mallilla kantapään varmasti toistekin, sillä näin kaunista ja istuvaa kantapäätä ei yksissäkään sukissani ole vielä ollut.

Paluumatkalla pääsiäisenvietosta neuloin alpakkapipon Garnstudion ohjeella. Piposta on nyt olemassa vain huonoja kuvia, tässä niistä pari:

Alpakkaisena pipo on ihanan pehmeä ja kevyt, juuri sopiva näin keväällä käytettäväksi kun paksummat pipot jo kutittavat. Samainen Ilmatieteen laitos ennustelee että viikon loppua kohden on taas pipolle tarvetta.

Joustinosuuden neuloin kaksinkertaisesta langasta ja numeroa pienemmillä puikoilla kuin muun pipon.

Lopuksi vielä pääsiäisriehakointia, kyllä maalla on mukavaa juosta pihalla vapaana.

P.S. SNY:ni muisti minua myös pääsiäistervehdyksellä eli nettikortilla, kiitos SNY!

Pinkkiä, keltaista ja vihreää

2007-04-01T19:17:00.000+03:00

Tuo edellisen postauksen retrojulisteen energinen täti ei ole vieläkään käynyt meillä pesemässä ikkunoita. Sen sijaan on tutkailtu lankavarastoja näissä väreissä:

...ja ihailtu näitä:

Valoa, aurinkoa, värejä! Ihanaa.

Luolatakki

2007-03-30T17:13:00.000+03:00

... eli Cavern Cardi (ohje Cosmicplutolta). Takki valmistui alkuviikosta ja tänään saatiin muutama kuvakin napatuksi. Tällä ohjeella neulottuja takkeja olen bongannut viimeaikoina ainakin Vilman, Lauran ja Uhoavan Gnun blogeissa. Uhoavan Gnun harmaasta 7 veljestä -langasta neuloma versio sai minutkin tarttumaan tähän ohjeeseen, sillä kaapissani oli kassillinen seiskaveikan vahvuista Jussi-lankaa odottamassa että neuloisin ne villatakiksi, ja Uhoavan Gnun raportoiman langanmenekin perusteella päättelin, että kyseinen kassillinen riittäisi hyvin Caverniksi. Takki valmistui oikeastaan yllättävän nopeasti ja ohje oli helppo ja selkeä. Takin neulominen ylösalaisinraglanina oli näppärää. Etuina mm. 1) ei saumoja! 2) neuletta voi sovittaa tehdessä ja 3) hihoista ja helmasta voi tehdä juuri sen mittaiset kuin tarvitaan (tai mihin lanka riittää). Olen tyytyväinen ja lisäksi ylpeä itsestäni, että jaksoin neuloa valmiiksi asti sentään näinkin ison neuletyön (ja näin paljon tylsää sileää neuletta!), monimutkaisempiin neulepuseroihin kärsivällisyyteni ei varmaan riittäisi.

Käyttämäni Jussi-langan väri on tuollainen suttuinen punavioletti ja mukana on pieniä erivärisiä pilkkuja. Neuloin takin suositeltua pienemmillä, 3,5 mm puikoilla (koska pidän tiiviimmästä neulepinnasta, vyötteen mukainen tiheys on minusta liian harva) ja tiheydeksi tuli 22 s/30 riviä, joten lisäilin samassa suhteessa silmukoita aloituksen eri osioihin ja kerroksia pituuteen. Muutaman muunkin muutoksen tein ohjeeseen: aloitin etukappaleiden levennykset aikaisemmin ja tein niitä harvemmin, joka 4. kerroksella. Helmaan ja hihoihin neuloin myös pituutta reippaasti. Kaikenkaikkiaan lankaa kului minulla 5 kerää (500 g Jussia) (eli reippaasti enemmän kuin Uhoavalla Gnulla, mutta olin siihen varautunutkin, 2 kerää lankaa jäi vielä silti yli).

Vielä yksi tekemäni muutos ohjeeseen oli se, että takin valmistuttua päätin, että käyttömukavuuden vuoksi haluankin etumuksesta kokonaan napitettavan yhden napin kiinnityssysteemin sijasta. Napinläpiä en ollut siis tehnyt neuleeseen enkä halunnut ruveta niitä jälkikäteenkään rustaamaan. Ainoa vaihtoehto napeiksi oli siis pienen pienet metallinapit (vanhat kierrätysnapit omasta nappilaatikosta) jotka sujahtavat silmukasta läpi vaikka napinläven aukkoa ei olekaan.

(Terveisiä myös nelijalkaiselta kuvausassistentilta.)

Lopuksi vielä pari vuodenaikaan liittyvää juttua. Pajunkissojen lisäksi on tosin jo parin viikon ajan näkynyt myöhäisemmänkin kevään merkkejä: leskenlehtiä, nokkosperhosia ja tänään pihalla ensimmäiset krookukset... Hui! Toivottavasti takatalvi ei ole liian ankara, vielä sekin varmaan tulee.

Ja vielä yksi keväinen juttu, josta tämä juliste vuodelta -52 muistuttelee. Ikkunat kieltämättä kaipaisivat pesua, sitä on vaikea tällaisella säällä olla huomaamatta.

Valmis pupu

2007-03-24T11:02:00.000+02:00

Sain viimein valmiiksi yhden Apupupun. :) Värityskin sopii vielä sinivalkoharmaaseen Spectrum-jaksoon. Ehkä Spectrum-projekti kannustaisi viimeistelemään loputkin kolme keskeneräistä pupuani, jotka aloitin viime kesänä. Huomasin nimittäin, että puolivalmiit puput ovat tämän sinisävyisen lisäksi väreiltään vihreä-keltainen, vadelmanpuna-keltainen ja punamusta. Sattumalta Spectrumin väreissä siis. Sinisen sain nyt valmiiksi, muut kolme pupua ovat päättelyä, täyttämistä ja kasvojen kirjailua vaille valmiita. Ei enää iso homma... voi kuitenkin olla, että kuukausi yhden pupun viimeistelyyn on ihan realistinen tavoite. :) Toivottavasti SPR:n kampanja ei ehdi loppua ennenkuin minä vetkuttelija-pupuntekijä saan pupuni matkaan.

Aktiivisemmin kesken ovat tällä hetkellä seuraavat neuleet:

Kirjoneuleinen sukanvarsi, loppu sukka tulee tuosta harmaanruskeasta langasta.

Neuletakki Jussi-langasta. Olen jo hihoissa saakka! Näin tämän version Uhoavan gnun blogissa ja innostuin itsekin aloittamaan takkia varasto-Jusseista. Näyttäisi siltä, että takki jopa valmistuu (en olisi uskonut, että jaksan neuloa näin paljon tylsää sileää) ! Jee!

Kesäisiä aavistuksia

2007-03-24T10:30:00.000+02:00

Maaliskuu toi SNY:ltäni toisen paketin:

Vuodenajan vaihtuminen oli punaisena lankana paketissa. Kesään ajatuksia johdatteli itse tehty taulu, mansikkainen Namihunaja ja söpö pieni talviuniltaan herännyt matelija, jonka Sny on itse huovuttanut. Matonen kiinnosti kovasti koiraani, joka olisi mielellään tutustunut ihanaan villaiseen söpöliiniin lähemmin. Taisi hieman harmittaa, kun en sitä hänelle luovuttanut leikkeihin. Talven jo sulaneista lumista muistuttivat valkoiset pörröiset lumipallot, jotka Sny on neulonut.

Kauniita!

Hunaja oli myös mukava juttu, se tuo ihanaa mansikanmakua kuumiin juomiini! Kiitos Sny!

Vihreä muna

2007-03-21T08:50:00.000+02:00

Hauskaa kevätpäiväntasausta! Happy Spring Equinox!

Harmaata, valkoista, sinistä

2007-03-18T20:31:00.000+02:00

Project Spectrumin ensimmäinen jakso (sininen, valkoinen ja harmaa helmi-maaliskuu) päättyy piakkoin. Arvelin heti alussa, että minun on aivan turha yrittää neuloa mitään jostakin sellaisesta väristä, joka ei juuri sillä hetkellä erityisesti houkuttele, niinpä en yrittänytkään keskittyä helmi-maaliskuussa ainoastaan mainitun värisiin käsitöihin. Päätin kuitenkin neuloa kirjoneulelapaset jakson väreissä ja sain ne myös valmiiksi.

Kirjoneulekuvio on jostakin kirjaston neulemallikirjasta sovellettu, taisin jo palauttaa kirjan...

Ajattelin myös pohtia Project Spectrumin merkeissä hieman värimieltymyksiäni ja omaa suhdettani eri väreihin. Kuvitusta jutulle saadakseni yritin myös miettiä, mikä olisi hauskin/ kaunein/ mielenkiintoisin/ eniten käytetty sininen, harmaa ja valkoinen esine kotonani.

Helmikuussa jakson värejä näkyi erilaisina yhdistelminä paljon myös luonnossa, mieleen jäivät sinivalkoharmaat illat, lumi, jää ja kirkas talvensininen taivas.

Valkoinen on ehkä tästä kolmikosta lumoavin väri, sillä miellän sen valoksi puhtaimmillaan. Lumi valaisee pimeintä vuodenaikaa ja rakastan kevättalven häikäisevän kirkkaita hankia aurinkoisina päivinä. Pidän valkoisista valonlähteistä kuten lampuista ja kynttilöistä. Valkeat kukat ovat kukista kauneimpia. Meillä Pohjolassa on myös valkoisia puita, koivut ovat kovin rakkaita. Vaatteissa, tekstiileissä ja esineissä valkoinen on myös minulle mieluinen väri. Ihailen lehdissä white on white –sisustuksia, vaikka en oman kotini haluaisi sellaiselta näyttävänkään. Olen myös niin epäkäytännöllinen, että pidän yli kaiken valkoisista matoista (ei kovin järkevä ratkaisu koirataloudessa, jossa ei rakasteta siivoamista).

Harmaa mielletään usein myös tylsäksi, mutta minusta se ei sitä suinkaan ole. Harmaassahan on lukematon määrä erilaisia sävyjä, kauniista rumiin. Luonnossa harmaata esiintyy äärettömän kauniina sävyinä: puunrungon, kaarnan ja jäkälien harmaanruskeat sävyt ovat ehdottomasti lempivärejäni. Myös kivessä harmaa on kauneimmillaan. ”Ihmisen tekemä” harmaa herättää ankeampia mielikuvia, kuten asfaltti tai harmaat kerrostalot. Toisaalta taas vanhat, ajan patinoimat rakennelmat, kuten lauta-aidat tai ladot, ovat hyvin kauniita. Vaalean harmaa on villan perinteinen väri ja harmaat pässinpökkimät villasukat lämmittävät parhaiten.

Sitten vielä sininen. Vielä joitain vuosia sitten pidin sinisestä väristä paljon, myös tummansinisestä (joskaan en vaatteissa, farkkuja lukuun ottamatta). Meillä on mm. siniharmaa sohva, tummansinisiä tekstiileitä ja sinisävysiä mattoja tuolta ajalta, vaikka nykyisin sininen tuntuu minusta jotenkin ankelta väriltä varsinkin suurina pintoina. Muistan myös tykänneeni koboltinsinisistä lasiesineistä, vaikka ne nyt näyttävät minusta kauheilta. Värimieltymykset siis muuttuvat vaikkakin aika hitaasti. Kymmenen vuotta sitten myös muistaakseni inhosin turkoosia yli kaiken, vaikka nykyisin pidän siitä. Vaatteissa turkoosi on kuitenkin osoittautunut jotenkin hankalaksi väriksi. On päiviä, jolloin oleminen sen värisissä vaatteissa tuntuu selittämättömästä syystä epämukavalta, kun taas toisinaan pystyn käyttämään väriä ja viihdyn siinä. Esineissä turkoosi on minusta nykyään kaunis väri, joskin epäilen, että tämä mieltymys saattaa olla nopeasti ohimenevän luonteinen (?).

Eniten käytetyt siniset esineet kotonani ovat varmaankin astioita. Kuvan sinikuvioisia lautasia minulla on useampiakin ja jostain syystä pidän niistä kovasti. Sinisiä Teema-astioita on myös kertynyt, varmaankin sen takia, että keräilyä aloittaessani ei ihanaa oliivinvihreää vielä ollut saatavilla (Teema-astioiden vanha vihreä väri on ehkä kauheimpia olemassaolevia vihreän sävyjä).

Hauskinta tai mielenkiintoisinta sinistä esinettä oli vaikea löytää, mutta päädyin tähän lieden ja kannun muotoiseen ”tuoksuhöyrylyhtyyn”.

"Liesi" lämpiää tuikkukynttilän avulla ja kuumentaa pienen teekannun, jonka nokasta nousee sitten höyryä.

Hauskin/mielenkiintoisin harmaa esine kotonani on ehkä tämä pieni kirpputorilta meille päätynyt taulu (5X20 cm kooltaan), kaiverrettu ja maalattu puulevylle.

Eniten käytetyt harmaat (?)

Harmaata, sinistä ja valkoista luonnossa.

Pöllöhavaintoja

2007-03-15T20:45:00.000+02:00

Tänään on vuorossa valmistuneiden kädentuotteiden kippo-osuus. Keramiikkakurssilla on syntynyt seuraavaa:

Jos joku nyt miettii, että tässä vadissa on jotakin kovin tuttua, niin näin onkin: se on lähes identtinen aiemmin tekemäni vihreän vadin kanssa, vain savilaatu ja lasite ovat erilaiset. Pyöreät kuviot olen painanut saveen nappia leimasimena käyttäen.

Tässä ylläolevassa vadissa olen sentään koristeluiden suhteen ollut hieman innovatiivisempi, mutta muoto yhä sama. Kuviot olen painanut erilaisilla soljilla. Tuo lasitteen harmaanvaalea värinmuodostus oli täysi yllätys, luulin lasitteen olevan kirkasta. Onneksi olen alkanut jo hieman tottua siihen, että savitöissä lopputulos on lähes aina erilainen kuin olin suunnitellut ja tästäkin tuli siis mielestäni ihan hauskannäköinen vati. On silti vaikea asennoitua niin, etten voi tuosta vain purkaa tekelettäni kuten neulomusten kanssa, jos jokin menee pieleen... Neulominen on myös todella rentouttavaa toisin kuin savityöt, joihin joudun keskittymään täysillä koko ajan tehdessäni. Olen yleensä ihan poikki pari tuntia kurssilla aherrettuani.

Ylläoleva pöllövati oli myös positiivinen yllätys valmiina. Lasite on muodostanut vadin pintaan epätasaisen maalauksenomaisen värivaihtelun, joka muistuttaa öistä sumuista maisemaa. Aika osuvan aavemainen ympäristö pöllöparille. Hu-huu! Pöllöjä en ole muuten muovannut omin käsin, vaan kurssilla oli kipsimuotti jonka avulla ne tein. Nyt taitaisi muuten olla otollinen aika oikeidenkin pöllöjen havainnoimiseen.

Tässä vielä lähikuva pöllöistä:

Kevät tuli, lumi suli...

2007-03-13T18:08:00.000+02:00

Aika suorastaan kiitää, en ollenkaan tajunnut että edellisestä blogipäivityksestä on jo yli kuukausi. Postin laadinta on ollut usein mielessäni, mutta en ole sitten kuitenkaan saanut aikaiseksi. Olen kuitenkin neulonut vimmatusti ja puikoilta on valmistunut kaikenlaista, mitä olisi mukava täälläkin esitellä, joten yritetään saada blogi ajan tasalle ainakin neulomusten osalta tänään.

Koska ulkona on ollut tänään ihan käsittämättömän kaunis, lämmin ja keväinen ilma, tässä kuitenkin ensin pari kuvaa lenkkireitin varrelta tältä iltapäivältä:

Nuuh, tuoksuu keväältä!!

Harmi, ettei toissaviikonloppuna ollut kameraa mukana, silloin oli yhtä upea auringonpaiste kuin tänään, mutta vielä hienot keväiset hanget. Olin käymässä vanhempieni luona Pohjanmaalla ja pääsin hiihtämään, potkukelkkailemaan ja muutenkin nauttimaan kevättalvesta ehtaan maalaistapaan. Kolmen viikon takaa taas on tämä kuva, jossa koiruus jännittää juuri avannosta nostettua haukea… :) Harmillista että jäät jo sulavat hyvää vauhtia, pilkkiminen taitaa jäädä vähille tänä talvena. Muuten keväisyys toki on kivaa.

Sitten ihana uusi huivini! Ulkokuvaukset eivät oikein onnistuneet, joten dokumentaatiota piti täydentää sisällä napatulla salamakuvalla.

Huivi on Zetor, ohje Jatalta, lankana tavallinen (ei-merino) Wool luumunvärisenä. Lankaa taisi mennä hieman neljättä kerää.

Tästä langasta piti oikeastaan tulla Sagittaria-huivi, mutta koska nappasin pitkää automatkaa varten mukaan kaikista tulostamistani huiviohjeista vahingossa Zetorin ohjeen Sagittarian sijasta, päätin että Wool käy siihenkin. Täytyy tehdä vielä Sagittaria sitten myöhemmin… Tästä tuli kyllä aivan ihana huivi, olen hyvin tyytyväinen.

Huiville piti tehdä samanvärinen pipo kaveriksi… Alaosassa luumunväristä Ainoa ja Woolia yhdessä, yläosassa Ainoa yksinään, palmikot ja silmukkämäärät sovelsin eri pipo-ohjeista.

Pipo-lapassettejä olen saanut valmiiksi useampiakin tässä alkuvuonna. Näitä talviasusteita ei (muka) voi olla ikinä liikaa... Joka säälle, mielialalle ja asulle omansa... Siispä tein ensinnäkin ruskean pipon ja huovutetut ruskeat lapaset (viimeinkin sopivat itselleni!). Lapaset tein Fritidsgarnista ja pipossa on Cool Flamme Tweediä ja jotakin ruskeaa ohutta lankaa. Alaosassa (joustinneuleosuudessa) langat yhdessä rinnakkain ja lakiosassa vuorokerroksin, lakiosa on siis ohuempi ja joustinosuus jämäkämpi ja lämpimämpi.

Sitten on vihreä pipo, samalla mallilla kuin ruskea, ja valkoiset lapaset. Kiemurat lapasiin kirjailin vihreällä mohairilla, josta viime keväänä tein huivin...

Sitten on vielä punainenkin pipo… Siihen sopivat punavalkokirjavat lapaset ovat olleet näin hyvällä alulla jo monta kuukautta. Pitäisköhän niitä kenties jatkaa vai tulisivatko ne itsestään valmiiksi? :)

Neulomussisältö oli siis näin talviasustepainotteinen tänään vallitsevasta säästä huolimatta. Kaapista kannattaa kyllä kaivaa jotakin hieman kevyempää päälleen ulos lähtiessä mikäli nämä lämpöasteet jatkuvat....

Paketti SNY:ltä

2007-02-10T14:09:00.000+02:00

Sain SNY:ltäni ensimmäisen paketin! Se tuli perille jo torstaina, mutta pääsin vasta nyt raportoimaan ja kiittämään sinua, ystäväni! Ystävänpäivän kunniaksi paketissa oli neulahuovutettu sydän, servettilakkatekniikalla koristeltu rasia ja kortti/taulu, jossa ystävyysaiheinen runo. Kuvasta puuttuvat makoisat suklaasydämet sekä lämmittävä tee, jotka on jo nautittu. :) Rasian ornamenttikuvio on minusta hieno, ei siis ollenkaan huono valinta! Huovutettua sydäntä taidan ryhtyä käyttämään neulatyynynä kuten ehdotit, enin osa nuppineuloistani onkin tähän asti ollut kaupan rasiassa kunnollisen neulatyynyn puutteesta johtuen. Kirjettäsi oli mukava lukea, toivon että kirjoittelet myös jatkossa! Mukava kuulla, että pidät kirjeiden kirjoittamisesta, ja itsetehtyjä juttuja on aina todella kiva saada. Kiitos siis SNY!

Tarkistin myös paketin postileiman... mahtaakohan ystäväni asua Tampereella?

Alemman kuvan pieni ystävä odottaa kärsimättömänä pääsyä ulkoilemaan, joten pidemmät päivitykset myöhemmin. :)

Paperiaskartelua

2007-02-02T17:23:00.000+02:00

Olen joskus muinoin väsännyt tällaisia muisti- ja osoitekirjasia:

Oma suosikkini on tuo päällimmäinen, tuoliaiheinen. Tarvikkeina olen käyttänyt sanomalehdestä leikattuja kuvia ja Tiimarin askartelupaperia (joilla olen päällystänyt kansien tukipahvin), tavallista paperia (kirjan sivuina), paperinarua (ja poraa) kirjan sitomiseen sekä liimaa.

Seuraava suunnitelmissa oleva projekti olisi kyhätä tällä samalla kotikutoisella kirjansidontamenetelmällä jonkinlainen albumi, jossa myös sivut olisivat paksua kartonkia ja joka sopisi valokuva-albumiksi. Bongasin ohjeen tämäntyylisten kirjojen tekemiseen jostakin käsityölehdestä joskus vuonna kuokka ja jussi, tarkemmin en ikävä kyllä muista. Tällainen pikkutarkka näpertely on ainakin itsestäni todella kivaa. Jos saan jotakin aikaiseksi valokuva-albumin suhteen, voisin sitä tehdessä ottaa kuvia eri työvaiheista, ehkä joku muukin innostuisi tekemään tämmöisiä?

Lopuksi vielä ihanaisia (Fredrika) Runebergin torttuja. Kansalliskirjailijan päivä on maanantaina, joten nyt on aika herkutella vaimonsa nerokkaalla luomuksella. Itse ostin tortut tällä kertaa kaupasta, mutta hauskempaa on leipoa itse. Ohjeen voi löytää esimerkiksi Villapallon blogista.

Torttujen alla näkyvä tummanvihreä lautanen on viimeisin kirpparilöytöni. Löysin samalla kertaa myös ihanan vanhan mukin; yksi tällainen minulla on jo ennestään vihreänsävyisenä.

Mukavaa viikonloppua!

1.2.2007

2007-02-01T20:56:00.000+02:00

Helmikuu! Huomenna nimipäiväänsä viettää Aamu ja ylihuomenna Valo. En tunne ketään kyseisten nimien omistajia, mutta minulle noiden nimien näkeminen kalenterissa merkitsee aina sitä, että talven pimein aika on ohi, alkaa kevättalvi, on taas valoa. Juhlaa!

Helmikuun myötä alkaa myös kaksi blogiin liittyvää juttua, joihin olen osallistumassa: SNY ja Project Spectrum.

Spectrum-projekti on saanut minut pohtimaan paitsi värejä ja niiden sävyjä, myös erilaisia väriyhdistelmiä. Kullekin Project Spectrumin kahden kuukauden jaksolle on nimetty kolme väriä, joihin tulisi tuolloin keskittyä. Kirjoneuleinnostukseni sai minut tietysti heti miettimään, voisiko kunkin jakson kaikkia kolmea väriä käyttää samassa työssä. Koska värit on satunnaisesti arvottu, syntyy väriyhdistelmiä, joita en välttämättä muuten tulisi valinneeksi. Eli, onko mahdollista löytää kaikista Project Spectrumin värikolmikoista sellaiset sävyt, että niistä syntyy yhdessä kauniin näköistä kirjoneuletta?
.

Ensimmäisen jakson sininen, valkoinen ja harmaa on tietysti helppo ja varma yhdistelmä. Melkein mitkä tahansa näiden värien eri sävyt sopivat toisiinsa. Miinuksena on se, että yhdistelmä on myös hieman tylsä. Toimii, mutta ei välttämättä kauheasti säväytä… Tekeillä kuitenkin lapaset kärjestä aloittaen.

Toisen jakson värikolmikko on räiskyvämpi, vihreä, keltainen ja pinkki. Vihreä on tietysti lempivärini, mutta keltaista ja pinkkiä en ole juurikaan käyttänyt. Minkähänlaisen kirjoneuleen tekisin näistä väreistä? Vai joudunko tyytymään raitasukkiin? Onneksi aikaa ideoida on vielä runsaasti.

Toinen hauskuus, joka juuri alkoi ja johon ehdin tällä kertaa ilmoittautua mukaan ajoissa, on Salainen Neuleystävä 2007. On aivan yhtä kutkuttavan jännittävää miettiä, miten omaa kohdeystäväänsä ilahduttaisi, kuin odotella oman SNY:n viestejä. Tänään SNY:ni oli jättänyt kommentteihini salaperäisen kysymyksen:

Mistä vuodenajasta pidät eniten? Ja mitä sinulle ensimmäisenä tulee ko. vuodenajasta mieleen?

Minun on pakko vastata tuohon, että ehdottomasti eniten pidän KESÄSTÄ, niinkuin varmaan miljoonat muutkin suomalaiset. Kesästä tulee ensimmäisenä mieleen… yhtä aikaa sata ihanaa asiaa. Kaikki tämä:

Ihana kesäpaikkamme Itä-Suomessa, ulkona olo, maaseutu, aurinko, lämpö, valo, vihreys, vehreys… Kesässä on niin paljon kaikkea ihanaa, että en voi millään sanoa vain yhtä asiaa. Joskus aikaisemmin olisin voinut vastata, että pidän eniten syksystä, ja että siitä tulee mieleen syksyn värit, sienet, sadonkorjuu... Mutta näin iän myötä olen alkanut paitsi yhä aikaisemmin iloita siitä, että kesä on kohta tulossa, myös yhä aikaisemmin surra sitä, että se on niin nopeasti ohi. Aikuisena olo on siksi kurjaa, että aika kuluu kiihtyvällä nopeudella (kaksivuotiaana yksi vuosi on puolet elämästäsi, kaksikymmentävuotiaana enää yksi kahdeskymmenesosa, kolmekymppisenä… no, ei ihme että aika tuntuu kuluvan yhä nopeammin ja nopeammin!) Lapsenahan kesät tuntuivat oikeasti ihan loputtoman pitkiltä.

Vaihtelevat vuodenajat ovat ihana asia ja pidän kyllä talvestakin… oikeastaan pidän kaikista vuodenajoista paitsi loka-marraskuun synkkyydestä. Onneksi nyt ollaan sellaisessa kohdassa, että vuodenaika vain paranee tästä eteenpäin.

Lunssalääkettä

2007-01-28T18:08:00.000+02:00

Nuha jatkuu ja jatkuu. Flunssan takia on oloni ollut vähän kuin kuvan lampaalla - tympiintynyt. Olo ei enää ole varsinaisesti kipeä, mutta sen verran toipilas vielä olen, etten ole uskaltautunut ulos aurinkoiseen pakkaspäivään vaikka mieli tekisi reippailla. Haaveilin tänään jopa hiihtämisestä - tietenkin talviurheiluinnostus iskee juuri silloin, kun sen toteutus käytännössä ei ole mahdollista.

Koska uskon vakaasti siihen, että kipeänä mieliala on pyrittävä pitämään mahdollisimman korkealla (se edistää paranemista), olen viime päivinä hemmotellut itseäni erilaisilla herkuilla. Mustan Lampaan chilisuklaapikkuleipiä tehdessäni muistin, miten hauskaa leipominen onkaan. Pikkuleivistä tuli ihanan tummanruskeita ja suklaisia. Herkuttelin myös chilikaakaolla...

Kiehuvaa vettä (tai kuumaa maitoa)
2 tl voimakasta kaakaojauhetta
0,5 tl pikakahvijauhetta
1 tl sokeria
Ripaus chilijauhetta

Kaakao, kahvi, sokeri ja chilijauhe sekoitetaan kuumaan veteen. Päälle laitetaan reilusti vaniljajäätelöä (kimpale kannattaa kuutioida pienemmäksi), annetaan jäätelön sulaa ja sitten nautitaan. Itse käytän yleensä jäätelöä, koska sitä löytyy meillä aina pakkasesta, mutta kermavaahto käy tietysti yhtä hyvin. Erityisen kauniin annoksesta saa, jos jäätelön päälle ripauttaa vielä muutaman rouheen pikakahvia / hieman kaakaojauhetta / lorauksen siirappia.

Pikkuleipäinnostuksen herättyä kaivoin esille myös ylläolevan kuvan vaaleiden pikkuleipien ohjeen ja tein niitä pitkästä aikaa. Tässä suosikkireseptini:

Mantelipähkinäkeksit

200 g voita
2 dl sokeria (mieluiten tummaa ruokoraakasokeria, mutta tavallinenkin sokeri käy)
1 rkl siirappia
1,5 dl manteli- ja/tai pähkinärouhetta
6 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa

Vaahdota voi, sokeri ja siirappi. Lisää manteli- ja pähkinärouhe. Sekoita leivinjauhe ja sooda jauhoihin ja lisää taikinaan.

Muotoile taikinasta tanko, jonka halkaisija on 4-5 cm. (Älä huolestu, jos taikina tuntuu helposti murenevalta, se kuuluu asiaan.) Anna taikinatangon kovettua jääkaapissa. Leikkaa tangosta n. 4 mm paksuisia siivuja ja laita ne pellille leivinpaperin päälle. Paista pikkuleipiä 225 asteessa n. 8-10 minuuttia, tai kunnes ne alkavat saada kauniisti väriä. (Ole tarkkana tässä vaiheessa; koska paistolämpötila on korkea, pikkuleivät muuttuvat yllättävän nopeasti juuri sopivista korventuneiksi. Itse olen käräyttänyt eräitäkin pellillisiä vuosien varrella...)

Jouduin itse käyttämään tällä kertaa manteli- ja pähkinärouheen sijasta pieniksi rutistelemiani mantelilastuja, joita oli joulunajan glögittelyjen jäljiltä kaapissa, koska en päässyt kauppaan aineksia hankkimaan. Hyviä olivat niinkin.

Lopuksi vielä samettisydämiä, joihin en vieläkään ole kyllästynyt. Tällä kertaa niistäkin suklainen versio! Ikkunan takana oli sininen hetki, kun valokuvasin - se näkyy näemmä sydämissäkin.

Huippumalli haussa

2007-01-24T20:30:00.000+02:00

Väsäsin jokin aika sitten tämmöisen laukun, kankaana jälleen kirpparilöytö:

Teimme laukun kanssa kuvausmatkan Lanzarotelle, siksi eksoottisen näköinen tausta. Tässä hän poseeraa vielä huoneistohotellimme sohvalla hibiscus korvan takana:

...ja tässä rannalla kera matkalukemisemme Brokeback-novellin (snif...)

Reissu lämpimään tuli tehtyä oikeastaan synttärini kunniaksi. Myönnän että oli ihan mukavaa vaihteeksi turisteilla ja viettää viikko paikassa, jossa oli valoa, lämpöä ja kukkia. :) Loma olikin muuten mainio, mutta matkan viimeisinä päivinä jo ennen lähtöä oireillut pieni nuhani otti ja päätti äityä aivan kauheaksi kurkkukivuksi ja kuumeiluksi. Flunssaa on sitten podettu viime päivät täällä kotonakin. Söin viimeisenä iltana lomalla niin valkosipulisen tapas-katkarapuannoksen, että luulin flunssan kuin flunssan sillä lähtevän, mutta pöpö onkin harvinaisen sitkeää laatua. Ulkona on tullut ihana luminen talvi, mutta minä köhin täällä sisällä... Onneksi tauti alkaa viimein osoittaa hellittämisen merkkejä. Aika kuluu paremmin sairastuvalla, jos jaksaa hieman neuloakin.

Project Spectrum / Lisää savikippoja

2007-01-06T12:40:00.000+02:00

Minäkin päätin liittyä tähän...

February / March

Blue, White, Gray
April / May

Green, Yellow, Pink
June / July

Red, Black, Metallics
August / September

Brown, Orange, Purple

Viimeisen jakson värit ovat eniten mieleeni, mutta kesä ei koskaan ole minulla erityisen tuottoisaa neulomisaikaa. Toki säännöissä sanotaan, että millä tahansa luovuuden tuotteella (vaikka vain valokuvalla) voi osallistua, ei siis tarvitse välttämättä neuloa.

Tässä lisää savikurssilla tekemiäni savikippoja. Syksyllä käytin ahkerasti lehtiä niin kauan kun niitä riitti, siis ennen pakkasten tuloa, ja olikin aika jännittävää etsiä erilaisia kasveja kokeiltaviksi. Harvemmin sitä kiinnittää kuitenkaan kovin paljon huomiota siihen, mitä kaikkea pusikoissa kasvaa. Joudun kyllä tunnustamaan etten silti vieläkään tiedä minkä nimiseen kasviin kuuluu lehti, jolla alla oleva vati on painettu. (Muoks: kyseessä on melkoisella varmuudella leskenlehden lehti, kiitos tiedosta Kaisakaisa!)

Nämä vaahteranlehtilautaset ovat suosikkejani toistaiseksi. Onnistuin saamaan aikaan kolme suht samannäköistä, mutta kuitenkin uniikkia lautasta (eri lehti jokaisessa, mutta peräisin samasta vaahterasta).

Alla pienenpienellä lehdellä tehty kaulakoru...

Ja jotain muutakin olen tehnyt, kuin lehtivateja... Lasitteena tosin tässäkin sama turvallinen vihreä. :)

Arkipuuroa

2007-01-05T11:51:00.000+02:00

Hyvää alkanutta vuotta 2007! Joulu sujui mukavasti mutta myös hieman turhan nopeasti laiskotellen, äidin jouluruuista nautiskellen ja sukulaisia ja ystäviä tavaten. Viimeinenkin joulusuklaakonvehtirasia tuli eilen syödyksi loppuun, joten nyt on syytä yrittää pikkuhiljaa palata arkiruokavalioon. Se onnistui ainakin tänään iki-ihanan ruispuolukkapuuron avulla… Miten jokin niin herkullinen voikin olla myös terveellistä?

Tekemiäni joululahjoja on ollut jo esillä aiemmin, mutta muutama on vielä näyttämättä. Veljen tyttöystävälle tein nämä ranteenlämmittimet sekä Branching out –huivin:

Rannekkeiden ohje löytyy ainakin toissavuoden (2005) Suuren Käsityölehden joulunumerosta (olen tapani mukaan jälkijoukoissa, monissa blogeissahan näitä rannekkeita neulottiin muinoin ahkerasti). Lankana näissä käytin puolikkaan kerän turkoosia Kitten Mohairia (samaa kuin huivissa) ja turkoosinkirjavaa Isoveli Coloria. Mohair vähän pehmentää tuota Isoveljen kirjavuutta.

Branching Out -huivin ohje löytyy tietysti täältä. Halusin huiville reilusti pituutta, joten käytin puolitoista kerää ihanan turkoosia Kitten Mohairia ja mittaa kertyikin reilut pari metriä.

Saaja ilmeisesti piti lahjasta ja lupasi käyttää neuleita paljon. Veli itse sai ”patakintaat” eli aiemmin tekemäni ruskeat lapaset, jotka aioin pitää itse, mutta jotka eivät huovuttuneet eivätkä kutistuneet ihan niin paljoa, kuin odotin. Veljeni isohkoihin käpäliin kintaat olivat aika sopivat ja värikin kuulemma hyvä.

Taannoiset joululahjatalkoot kahden ystäväni kanssa tuottivat tuloksiksi mm. tällaisia:

Nämä sukat sen sijaan jäivät antamatta joululahjaksi kenellekään, koska olin tehnyt ne niin hyvissä ajoin, etten joulun alla enää edes muistanut niiden olemassaoloa. Löytyivät sitten lomanvietosta palattuani siivouksen yhteydessä kaapin perältä. No, täytyy pitää ne itse tai säästää ensi vuoteen... :) Varressa näkyvä mallineule on muuten hauskan yksinkertainen, näyttää kirjavalta, mutta tosiasiassa vain yhtä lankaa kuljetetaan kerrallaan työssä. Joka toinen kerros neulotaan ainaoikein ruskealla, joka toisella kerroksella neulotaan *sinisellä 3 o, nosta 1 neulomatta*, toista *-*. Sininen lanka on valmiiksi raidoittuvaa Seitsemää veljestä.

Lopuksi vielä yksi joulukuva, koska loppiainen ei ole ihan vielä... :) Ja sitten jatkamaan siivousta...

Hyvää Joulua!

2006-12-20T21:58:00.000+02:00

Huomenna perjantaina on talvipäivän seisaus, eli hetki, jolloin Aurinko on pohjoisella pallonpuoliskolla katsottuna alimmillaan taivaalla etelässä ollessaan. Huomenna on siis vuoden pimein päivä, päivä jolloin auringonvalo on lyhimmillään, ja sen jälkeen päivä alkaa taas pitenemään, kaamos taittumaan ja aamut olemaan valoisampia.

Huomenna matkustan joulunviettoon sukulaisten luo heti töiden päätyttyä, joten blogi hiljenee loman ajaksi. Palailen viimeistään alkuvuodesta! Edellisvuosien varastoista (tänä vuonna en ehtinyt postittaa joulukortteja ollenkaan... ) löysin pari itsetehtyä korttia ja niiden kera toivottelen kaikille blogini vakilukijoille ja satunnaisille kävijöille oikein tunnelmallista, kiireetöntä ja rauhallista valon ja perheen yhdessäolon juhlaa!

Vaihteeksi jotakin neulottua

2006-12-19T22:30:00.000+02:00

Mainio Mullan alla -sarja lähenee vääjäämättömästi kohti loppuaan mtv3:lla. Viimeinen jakso nähdään viikon kuluttua... Kyseinen sarja on niitä harvoja, joita katsoessa en tee samalla käsitöitä. Myös viimeinen joulunalusviikko hupenee käsiin, lahjoja on vielä viimeistelemättä ja pipareita leipomatta. Joulu on tietenkin sitä hauskempi, mitä enemmän siihen liittyy kaikenlaista itsetehtyä, niin lahjojen, koristeiden kuin syömistenkin osalta ja senpä takia ideoita on aina enemmän kuin aikaa. Kaikkea ei millään ehdi tehdä. Miksi marraskuu on aina niin pitkä, ja joulukuu niin lyhyt?

Itsellenikin olen ehtinyt neuloa jotain ihanaa, nimittäin nämä sukat jotka jalassa voin vaikka sitten aattona hiippailla. Södera-sukkien ohje löytyy Sisäinen villapaita -blogista. Ohjeesta suuri kiitos siis Vilmalle! Tämä oli pitkästä aikaa koukuttavin neuletyö jonka olen tehnyt, en neulonut varmaan juurikaan mitään muita juttuja niin kauan kun näiden neulominen oli kesken. Värjääminen jäi sitten kyllä myöhemmäksi mutta nyt sekin on tehty.

Sukat ovat ihanat pitää. Neuloin ne siis luonnonvalkoisesta puuvillalangasta ja värjäsin valmiina tekstiilivärillä ruskeiksi. Väristä ei huolellisesta yrityksestäni huolimatta tullut ihan tasainen, ilmeisesti sukkia olisi kannattanut värjäyksen aikana venytellä varsinkin leveyssuunnassa vielä enemmän, että väri olisi päässyt kaikkialle pitsineuloksen uumeniin paremmin. No, tietääpä sitten ensi kerralla... Tällaiset voisi nimittäin neuloa vaikka vielä toisetkin. Satiininauhoja hommasin kahdet, ruskeat ja luumunpunaiset... Kuvat on otettu taas kirkasvalolampun häikäisevässä loisteessa, joten värit näyttävät hieman oudoilta.

Valkeata joulua...

2006-12-13T18:00:00.000+02:00

...mielessäin ootan, ainakin näistä ostamistani ja tekemistäni joulukoristeista päätellen. Kun ei lunta näy, pitää ympärille saada valkoista jossakin muussa muodossa. Lankesin näiden helmenvalkoisten kuusenpallojen kohdalla...

...jotka ovat ihan samannäköisiä, mutta vain isompia, kuin pikkukuuseeni rikkinäisestä helminauhasta askartelemani koristeet.

Taannoin ompelutehtaani suolsi samettisydämiä (yllä), ja innostuksen vallassa väsäsin vielä langasta valkoisia "lumipalloja" (alla).

Pallot on tehty kiertämällä lankaa pienen täyteen puhalletun ilmapallon (vesi-ilmapallon) ympärille ristiin rastiin ja sivelemällä kerros vedellä ohennetulla puuliimalla. Liiman kuivuttua lanka on kovettunut pallon muotoon ja ilmapallo voidaan puhkaista ja poistaa lankapallon sisältä.

(Edit: värit vaihtuivat vielä kerran. Nyt yritän tyytyä näihin!)

Betaan II

2006-12-12T20:25:00.000+02:00

Voisin leikkiä näillä väriyhdistelmillä varmaan loputtomasti. Pahoittelen itseni etsinnästä johtuvia turhia päivityksiä blogilistalla!

Betaan

2006-12-12T17:12:00.000+02:00

Vaihdoin blogini Betaan ja yritän samalla säätää ulkoasua hieman omanvärisemmäksi. Saa ilmoittaa, jos ihan törkeältä näyttää, tekstiä ei näe lukea tms...

Kaksi viikkoa jouluun

2006-12-10T15:32:00.000+02:00

Viikonloppu oli hauska ja tuottelias. Kokoonnuimme muun hauskan yhdessäolon ohella askartelemaan joululahjoja kahden ystäväni kanssa ja kangasvärien avulla syntyi taas kaikkea kivaa. Olen ihan varma, että ystäväni vanhemmat ilahtuvat, kun saavat 27-vuotiaalta tyttäreltään nämä aivan mahtavan ihanat tyynyliinat (tekijä antoi jalomielisesti luvan laittaa tyynyliinoistaan kuvan blogiin):

Aivan huippuhienot! Muutkin tuotoksemme onnistuivat nappiin, mutta niistä en harmillisesti voi laittaa kuvia ennen aattoa, etteivät saajat vain saa lahjoistaan vihiä ennen aikojaan.

Perjantaina sain valmiiksi myös Omppu-pitsineulehuivin punaisesta Kitten Mohairista, todistusaineistoa alla:

Kuvassa ei oikeastaan näy kuin epämääräinen möhkäle. Totesin, että punaisesta neulepinnasta on lähes mahdotonta ottaa minkäänlaista valokuvaa varsinkaan pimeällä. Parempaa kuvausvaloa en kuitenkaan ehtinyt odottaa, sillä huivi päätyi perjantaina pingotuksesta suoraan pakettiin ja pukinkonttiin ja on jo saajansa luona odottamassa aattoa. Tämäkin huivi olisi tehnyt mieli pitää itse, mutta lahjaksi antaminen on melkein yhtä mukavaa. Ohje huiviin löytyy täältä (kiitos Tikru).

Hedelmäkakku pitäisi vielä ehtiä leipoa joulua varten tänään. Aattoon on enää kaksi viikkoa...

Hyvää itsenäisyyspäivää!

2006-12-06T12:15:00.000+02:00

Näinä päivinä kun mietin sinua tavallista enemmän,
isäni ja äitini maa,
hirven ja ketun maa,
särjen, norpan, tilhen ja tiiran maa,
on tahto kohota,
maan merestä mielen maasta,
ja mäntyjen,
on tahto kohota ja ylistää graniittista vartaloasi,
kuun nousseen valossa jäätyviä järviä,
ja laulaa, vaieta,
välkehtiä kuin veden peiliin unohtunut aurinko.

runo löytyi täältä

Samettisydämiä ja vanhoja nappeja

2006-12-05T19:20:00.000+02:00

Valkoisesta joulusta ei ehkä ole takeita tänä vuonna, mutta ainakin joulukoristeissa valkoinen vetoaa tällä hetkellä minuun kovasti. Innostuin tehtailemaan pieniä pehmeitä sydämiä valkoisesta vakosametista. Alunperin mielessäni oli antaa näitä joululahjoiksi, mutta en tiedä maltanko sittenkään itse luopua näistä:

Sydänten tekeminen oli todella mukavaa puuhaa ja erityisen mukavaa oli se, että kaikki materiaalit täytevanua lukuunottamatta ovat kierrätystavaraa. Vakosametti on vanhoista samettihousuista, napit vanhoja sekalaisia (kirpparilta ja mummon kokoelmista), nauhat ja pitsit myös jotain vanhoja. Täytevanun kohdalla mieleeni tuli, että olen varmaan hiljattain heittänyt pois vanhoja pehmoleluja, joiden täytteen olisi hyvinkin voinut ottaa talteen uutta käyttöä varten, jos se olisi tullut mieleen. Silloin sydämet olisivat voineet olla alusta loppuun vanhan uudelleenkäyttöä.

Hauskinta oli ehdottomasti sopivien nappien valinta ja kiinni ompeleminen!

Myös Södera-sukat ovat valmiit ja vielä tässä vaiheessa nekin valkoiset. Tarkoitus olisi kuitenkin kylvettää ne väriliemessä ruskeiksi.

Viihdykettä

2006-12-02T21:19:00.000+02:00

Vielä lauantai-illan viihdykkeeksi aivan huippu pikku peli:

http://www.samorost.net/samorost2/

Pelasta mäyris! Muista laittaa äänet päälle koneeseen.

Lasitähtiä

2006-12-02T18:55:00.000+02:00

Päivällä onnistuin ottamaan muutaman kuvan tekemistäni lasitöistä, kun valoa vaihteeksi oli. Olen päässyt kokeilemaan tiffany-lasitöiden tekoa anopin luona. Hän on harrastanut pitempään tuota tekniikkaa ja hallussa on paitsi taito myös tarvittavat laitteet ja välineet, joita olen saanut lainailla kyläillessämme. Lasitöiden teko ei ole kovin halpa harrastus, mm. itse lasi on aika kallista. Isompia töitä tehdessä ja kappaleita lasista leikatessa jää kuitenkin tähteeksi paljon pientä "silppua" ja hukkapaloja, jota olen yrittänyt hyötykäyttää erilaisia pikkutöitä tehdessä. Mm. näissä tähdissä olen käyttänyt satunnaisen muotoisia jämäpaloja sakaroina yhdessä lasihelmien kanssa. Jostain syystä minusta on hauskaa saada aikaan "jämistä" jotain käyttökelpoista...

Samalla tiffany-tekniikalla olen tehnyt myös lasihelmistä riipuksia. Kierrereuna syntyy kiertämällä metallilankaa itsensä ympäri ennen kiinnitystä.

Tässä tuikkulyhdyssäkin olen yrittänyt hyödyntää pikkupaloja, yhdistämällä suorakaiteen muotoisia erivärisiä paloja.

Valo houkutteli kuvaamaan kotona muutakin. Marraskuunkaktus jaksaa kukkia pimeän keskellä, ihana kasvi! Koiruus ei tällä kertaa viihtynyt kuvattavana kuin hetken.

Nyt glögi lämpiämään... Seuraavassa postauksessa sitten jotain jouluisempaa luvassa. Mukavaa viikonloppua!

Lääkettä valon puutteeseen...

2006-12-02T16:46:00.000+02:00

Toissapäiväinen valitus säästä ehkä kannatti, sillä tänään aurinko näyttäytyi. Ulkoilulenkki saatiin tehdä kirkkaassa mutta lämpimässä syyssäässä. Järin joulukuiselta tunnelma ei tänään ulkona tuntunut! Lisäksi lääkitsin kaamosalakuloani selailemalla koneelta kuvia viime kesältä.
Luonnonkukkakimppuja tuli kesän mittaan keräiltyä monta ja mukavaa oli, että olin niitä myös valokuvaillut. Ihanaa katseltavaa nyt. Jos joku lukija tänne kovin jouluisissa tunnelmissa eksyy, niin pahoittelen vuodenaikaan sopimatonta kuvitusta. :)

Juhannuskukkia...

Heinäkuisia ruiskukkia...

Puna-apiloita...

Omenankukkia toukokuussa...

Helteisen heinäkuun kukkia...

Synkkyys ja ankeus...

2006-11-30T21:01:00.000+02:00

Ei saisi valittaa säästä eikä vuodenajasta. Se on tyhmää, koska ne ovat asioita, jotka kuuluvat ehdottomasti luokkaan ”this too will pass”. Se menee ohi. Toisaalta niinhän kaikille asioille lopulta käy. On vain ihan pakko sanoa, että on kyllä kuukausi tämä marraskuu! Onneksi se on kohta ohi. Kuun alkupuolta helpotti ja valaisi yllättävä lumentulo mutta loppukuu on tuntunut sitäkin pimeämmältä. Kun marrasaika on joka vuosi miltei nitistää minut, en voi olla miettimättä, kenen esi-isän älynväläys aikoinaan oli päätyä tähän maailmankolkkaan asumaan. Epäilenpä että äänestystä asiasta ei tehty loka-marraskuun tienoilla… Jos minulla olisi Tuulian Louhin kaltainen takki, voisin edes kiskaista sen ylleni ja hymistä ”taivahalla tummina pilvet käy, minä vain en taivu koskaan” (taannoisen Polar-juustomainoksen tapaan) ja kuvitella, että minusta löytyy Pohjolan esiäitien voimaa ja sitkeyttä selvitä karun ja pimeän maan oloissa. Kun ei ole tuollaista takkia, täytyy tyytyä kyhjöttämään kirkasvalolampun ääressä muistellen kaiholla juhannuksen tienoon vehreyttä ja valoisuutta. Tosiasiassa en suomalaisuuttani pois vaihtaisi. Ja huomisesta aletaan jo laskea joulukuun päiviä… ehkä tämä väsymyskin lähtee helpottamaan tästä...

Taukoamattoman pimeyden takia on vaikea saada hyviä kuvia blogiin. Tässä nyt kuitenkin ensimmäisiä valmiita tekeleitä tämän syksyn savikurssilta.

En ole varma onko keramiikka oikein minun lajini. Lasittaminen on todella vaikeaa ja sen pitäisi onnistua kerrasta, ei ole mahdollisuutta korjailuun jälkikäteen. Minua harmittaa, kun aloittelijana tekeleistä onnistuu käytännössä ehkä muutama ja loput ovat ongelmajätettä. Kauhistuttaa ajatellakin muinaisia ruukunsirpaleita ja sitä, että teoriassa minunkin surkeimmat kipponi voivat pahimmassa tapauksessa säilyä tuhansia vuosia jälkipolvien riesana. Mahtavaa. No, on kurssilla toki ollut kivaa ja kuvaan päässeisiin tuikkuvateihin olen kyllä ihan tyytyväinen.

Olen viimeaikoina väsäillyt myös joulukoristeita... Niistä lisää ensi kuun puolella. :)

Talvivaloa

2006-11-07T20:56:00.000+02:00

Viime aikoina olisi tiiviitä ja oikeankokoisia huovutettuja lapasia tarvittu. Lunta on kaikissa olomuodoissaan piisannut. Koira tykkää.

Edellisen yrityksen lannistamana en ole kuitenkaan jaksanut aloittaa seuraavia lapasia ihan vielä. Sen sijaan aloitin "vain ihan pikkuisen kokeeksi" Vilman ihania Södera-sukkia. Huomasin niiden neulomisen kuitenkin varsin addiktoivaksi puuhaksi, koska se on kiilannut keskeneräisten joululahjojenkin tekemisen ohi. Eka sukka on kuvan ottamisen jälkeen vielä kasvanut lisää ja edennyt jo pohjelevennysten ohi. Sikäli neulomisella ei olisi kiirettä, että käyttömahdollisuuksia sukille on varmaan paremmin taas joskus ensi keväänä. Järkevä tonttu keskittyisi nyt niihin lahjakonttiin meneviin tuotteisiin...

Tällaiset ranteenlämmittimet kyllä lähtivät ihan ajoissa postissa isänpäivälahjaksi. Kuvaan lainasi siippa kätösiään malliksi.

In need of a shrink

2006-10-24T20:28:00.000+03:00

Ärrin murrin! Tekaisin taas yhdet miestenkoon lapaset. Ärrin murrin siksi, että niistä ei PITÄNYT tulla patakinnaskokoiset vaan pesukoneessa tiiviiksi huovutetut ihanan paksut ja lämpimät talvilapaset itselleni. Mutta yliarvioin TAAS tarvittavan kutistumisvaran - näin kävi jo kerran aiemminkin. Tavoittelen itselleni tiiviitä, räntäsohjon kestäviä, takuuvarmasti lämpimiä talvilapasia. Lunta ei ole täällä vielä näkynyt, joten ehkä ehdin vielä kolmannen kerran yrittää saada sopivankokoiset kintaat täksi talveksi. Miksi mulle käy aina näin? Luulin että tavallisempaa olisi se, että neuleet kutistuvat pesussa liikaakin.

Huovuttelusta tulee mieleen, että lapsena parhaat lumipallonpyörityslapaset olivat mummon omienlampaidenvillasta neulomat harmaat tumput, jotka käytössä vuoroin lumesta märkinä ja vuoroin kuuman patterin päällä kuivateltuina huopuivat itsestään tiiviiksi ja hyviksi.

Lohdutuksekseni kasasin kaikki lokakuun lankaostokseni samaan kuvaan. En siis ole yrittänyt olla minkäänlaisessa langanostolakossa.

Huomaisinkohan edes mitään, jos lankakaupoista katoaisi kaiken muun väriset langat paitsi ruskeat, vihreät, violetit ja valkoiset?

Voiko näin ihanan väristä lankaa edes olla?

Tunnelmallisia syysiltoja kaikille!

Lomailua

2006-10-20T13:24:00.000+03:00

Lomaviikko alkaa olla loppusuoralla. Onneksi on vielä viikonloppu edessä... Suunnitelmieni mukaan olen ehtinyt ulkoilla, nukkua ja vähän neuloakin. Erityisen tyytyväinen olin viimelauantaiseen 4,5 tunnin reippailuun metsässä (lähes koko aika reipasta kävelyä). Määränpäänä oli tämä jättiläiskuusi (puun iäksi joku tiesi arvioida 250 vuotta).

Sienestämäänkin ehdin, saaliina oli pieni määrä suppilovahveroita.

Vanhempieni kotipaikkakunnan kirjastosta löysin myös läjäpäin hyviä kirjoja. Erityisen ihastuttava tuttavuus oli tämä Taivas kattona - al fresco asumisen tyylinä -niminen opus. Sisä- ja ulkotilojen yhdistämisestä asumisessa kertova kirja sisältää aivan ihania valokuvia. Terasseja, verantoja, patioita, paviljonkeja, aidattuja puutarhoja, näköalapaikkoja... Kirja on hyvää selailtavaa neulomisen oheen, työtä kääntäessä voi lehteillä kirjaa eteenpäin. Kaikkein tunnelmallisimpien näkymien kohdalla haluaa viipyillä useammankin kerroksen ajan.

Ylläolevat kuvat on otettu "uudella" kännykkäkamerallani. Yksi saavutus sekin tämän loman ajalta, että jaksoin vihdoin viimein selvittää, miten kuvia siirretään kännykältä tietokoneelle. Olin lykännyt puoli vuotta sitäkin. Sain kännykän muistia vapautumaan ja tuli mahdolliseksi ottaa uusiakin kuvia puhelimen avulla. Jee!

Tässä vielä al frescoa viime kesältä, tällaisella hobittimaisella nuotiopaikalla laiteltiin ruokaa iltaisin kesäpaikalla itä-Suomessa. Oli kivaa. Ikävä kesää...

Lampun henki

2006-10-20T10:37:00.000+03:00

Haa, nyt minullakin on tällainen:

Kirkasvalolamppu... Ellei lamppu auta kaamosoireisiin, niin ainakin sen valossa on hyvä valokuvata neuleita pitkinä pimeinä talvi-iltoina... :)

Aikomisia

2006-10-13T09:47:00.000+03:00

Sitten, kun on aikaa, aion näpertää seuraavaa:
- tehdä taas lisää käsintehtyä paperia (en ole tehnyt pitkään aikaan ja se on kivaa)
- askarrella itse sidottuja kirjoja (tarvitsisin mm. albumin valokuvia varten)
- ommella tilkkutäkin kierrätyskankaista (kankaita olen jemmannut jo kauan tätä varten, ja innoitteena on toiminut yhdessä näistä kesäkuvistakin näkyvä rakas, rakas ihanan värikäs vanha tilkkupeitto)
- tehdä kinnasneulatekniikalla lapaset (olen tehnyt sellaiset joskus aikoinaan vielä vanhempien luona asuessani, en muista mitä niille tapahtui, mutta ihan vain tuon ikivanhan menetelmän soveltamisen takia haluaisin tehdä toiset)
- neuloa yhä lisää ja lisää pitsihuiveja
- neuloa luvuttomat määrät sukkia, lapasia ja ainakin yhden kokonaisen villapaidan
- värjätä lankoja sienillä ja/tai kasveilla
- värjätä kankaita ja vaatteita ihan tavallisilla pesukoneväreillä
- miettiä mitä uudelleenkäyttöä voisin keksiä vanhoille lakanapitseille
- tehdä uusia kynttilöitä sulattamalla vanhojen kynttilöiden jämiä joita on tallessa (tämä on ollut joulunaluspuuhaa jo useana vuonna)
- tehdä yhden karjalaiskuvioisen ristipistotyynynpäällisen lopultakin valmiiksi
- tinata keskeneräisen, tiffanylasityötekniikalla tehdyn kynttilälyhdyn valmiiksi
- tehdä luonnonmateriaaleista kransseja.

Mitähän kaikkea muuta olinkaan aikonut? Eihän tuo lista niin pitkältä vielä näyttänytkään. Heh, viikon lomani ei kuitenkaan tule riittämään kaikkiin näihin aikomuksiin, kun tarkoitus on ehtiä tehdä muutakin, kun käsillätekemisjuttuja.

Lokaa ja kuita

2006-10-11T20:07:00.000+03:00

Päivän lyheneminen alkaa jo tuntua ytimissä. Tekisi mieli vetäytyä talviunille pariksi kuukaudeksi, tai ainakin töissä käymisen voisi vähäksi aikaa unohtaa. Pidän kyllä syksystä (ja varsinkin sienistä) ja pimeissä, viilenevissä illoissakin on oma taikansa (kiiltävät valot, kahisevat lehdet, kynttilöiden polttelu...) mutta en pidä yhtään siitä mitä valon määrän väheneminen saa aikaan minussa. Ei vain huvita eikä jaksa... Ensi viikko tuo helpotusta, olen koko viikon lomalla. Aion käyttää ajan paitsi nukkumalla ja neulomalla myös lukemalla. En ole lukenut kunnollista kirjaa kesän jälkeen. Metsissäkin pääsen samoilemaan kun lähden oleilemaan vanhempieni luo "maalle". Ulkoilu ja reippailu tekisi hyvää. Mukaan lomalle lähtee ainakin vasta aloitettu huivi (ohje Tikrun); tämä on nyt SE neuletyö kaikista tekeillä olevista, johon tartun mieluiten. Lokakuun hämärässä pitää neuloa voimia antavaa punaista.

Tummaa

2006-10-10T16:18:00.000+03:00

Tänään viipyilen musta-harmaa-teemassa. Säärystimet, ranteenlämmittimet ja huivi valmistuivat viikonloppuna, ja värimaailmansa yhtenäisyyden ansiosta neulomukset pääsevät esille kaikki yhdellä kertaa. Tässä yhteispotretissa:

Ja sitten huivi yksinään...

Huivi on Lacy Stole, ohje täältä. Lankana musta Florica, neuloin puikoilla 4mm, ja vajaat kolme kerää riitti noin 140 cm mittaiseen, 35 cm leveään huiviin. Lopputulos on mieleinen ja myös itse neulomisesta pidin todella paljon - huivi oli nopea neuloa, mallikuvion oppi helposti ulkoa, mutta mielenkiinto pysyi kuitenkin yllä. Yleensä kyllästyn aika helposti ja todella harvoin viitsin tehdä samalla mallilla mitään toista samanlaista käsityötä, mutta nyt aloin miettiä, miltähän huivi näyttäisi vaikkapa vihreänä? Alkuperäisohjeen huivi on myös musta, enkä ole blogeissakaan vielä törmännyt muunvärisiin toteutuksiin.

Lehtikuvio on yksinkertainen mutta silmää hivelevän kaunis.

Koska kuulun niihin ihmisiin, jotka palelevat todella helposti, erilaiset lisälämmikkeet ovat suuressa suosiossani. Hartiahuiveja, ranteenlämmittimiä ja villasukkia pitää olla aina käden ulottuvilla, että niihin voi kääriytyä heti vilun iskiessä. Säärystimet ovat kätevä vaatekappale, mutta niitä ei tule juuri koskaan tehtyä, koska suoran joustinneuleputken neulominen on niin tylsää...

Kuviolliset ranteenlämmittimet ovat lähes samanlaiset kuin aiemmin tekemäni violetti-vihreät sellaiset (löytyvät maaliskuun kohdalta arkistosta), malli omaa keksintöä. Mitään muotoiluja niissä ei ole, putki vain kiskaistaan ranteeseen ja pois. :) Langat ovat 7veljestä- ja Jussi-lankojen jämiä.

Nyt mustaharmaa kausi saa loppua ja siirryn kirkkaamman väristen neuleiden pariin...

Kiireetön viikonloppu

2006-10-08T17:36:00.000+03:00

Viikonloppu oli siinä mielessä harvinainen, että kerrankin olimme koko viikonlopun perjantaista sunnuntaihin vain kotona, reissaamatta yhtään minnekään. Ihanan rauhallista. Aika tuntui kerrankin riittävän sellaisiinkin asioihin, joita olen lykännyt todella pitkään (kuten esimerkiksi siivoamiseen). Ehdin myös kokeilla yhtä askarteluideaa, joka on ollut mielessä alkukesästä saakka. Eli mitä syntyy kuivatuista kasveista, kaksipuoleisesta teipistä, koristehiekasta ja ohuesta korttipahvista?
No, hempeitä onnittelukortteja esimerkiksi. Korttien teko-ohje: 1) Kaksipuoleisesta leveästä teipistä leikataan suorakaiteen muotoinen kappale, joka liimataan korttipohjalle. 2) Suojapaperi poistetaan ja kuivatut kasvit asetellaan liimapinnalle. 3) Päälle ripotellaan hyvin hienoa koristehiekkaa, joka tarttuu teippiin, mutta ei kasvien päälle. Korttiin tulee hiekasta karhea kohoefekti.

Ideaa täytyy vielä hieman kehitellä lisää. Nämä kukka-aiheet ovat ehkä hieman turhankin hempeitä omaan makuuni, mutta vielä ehtisi kuivata vaikka pienikokoisia syksyisiä lehtiä ja kokeilla, minkälaisia kortteja niistä saisi aikaiseksi. Tuon koristehiekan täytyy olla todella hienojakoista, että lopputulos olisi onnistunut. Jos jostain löydän oikein hienoa luonnonhiekkaa, voisin kokeilla silläkin.

Ehdin myös pingottaa tämän mytyn:

...joten kuvia luvassa lähiaikoina. Huivista tuli aivan ihana! Pitsihuivien neulominen on varmaankin kaikkein palkitsevinta neulontaa. Selkeä muoto, ei liikaa langanpäitä, ei yhdisteltäviä kappaleita, silti sopivan haastavaa. Käsialan tiheydestä ei tarvitse juurikaan välittää, koska huivin ei tarvitse olla täsmälleen tietyn kokoinen ollakseen sopiva. Ja pingotuksen ihmeitätekevä vaikutus jaksaa aina hämmästyttää...

Huivivillitys jatkuu

2006-09-17T12:06:00.000+03:00

Pitsihuivit ovat vieneet minut mennessään. Osasyynä on epäilemättä ahkera neuleblogien selaaminen, sillä toinen toistaan ihanampia huiveja on esillä kaikkialla. Pavoniksen valmistuttua (sen suuritöisyydestä ja aikarajan aiheuttamasta niskaa ja hermoja kiristäneestä loppukiireestä huolimatta) ei innostus huiveihin suinkaan ole vähentynyt vaan lisääntynyt. Tekeillä on mm. Lacy Stole mustasta Floricasta Lionbrandin ohjeella...

...ja välissä tekaisin myös pienen huivin kerästä Novitan Pop-lankaa. Löysin pitsimallin joka sopii mielestäni hienosti myös paksulle langalle (Neulojan käsikirja s. 91) ja neuloin tämän pikkuhuivin. Tykkään kovasti lehtikuviosta, sen neulominen paksulla langalla oli todellista rentoutumisneulontaa, mutta pituutta huiville olisi saanut tulla hieman enemmän - puolitoista kerää olisi ollut sopivampi määrä lankaa tähän.

Kiva, mutta näin lyhykäinen siitä tuli...

Mitäpä näistä sitten on aloitettu?

Niinpä niin, pitsihuiveiksi haluavat hekin tulla... Tietenkään naisella ei koskaan voi olla liikaa huiveja, mutta ehkä nämä vaihteeksi päätyisivät lahjaksi, eikä itselle. Onneksi joulu lähestyy ja näille kahdelle on jo mielessä mahdolliset vastaanottajatkin.

Lopuksi vielä äidin tekemiä lapasia (eivätkö olekin ihania?):

Pavonis

2006-09-17T11:24:00.000+03:00

Nyt kuvia huivistani! Lankana oli tummanruskea Kid Mohair, neuloin puikoilla 4,5 mm ja ohje löytyi Särmän blogista, siis Pavonis. Lankaa käytin vajaat kolme ja puoli kerää (n. 175 g).
Tästä se alkoi:

Tällainen siitä tuli:

Olin varannut työtä varten neljä kerää, ettei lanka lopu kesken. Lankaa riitti ja riitti, ja koska halusin ison huivin, neuloin sitten toistoja kokonaiset 10 mallikertaa. Pingotuksen jälkeen totesin, että huivista tuli suuuuuri... Pitsikuvio on varsin monimutkainen ja virheitäkin sattui useampia, harmittavimpana ehkä melko alkuvaiheessa kahteen kertaan neulomani rivi. Tätä pörhötakkulankaa ei kuitenkaan noin vain käydä purkamaan, joten virhe sai jäädä.

Allaolevassa kuvassa huivin väri ei ole ihan kohdallaan, mutta siitä näkyy huivin koko.

Kiitos Särmälle ohjeesta, malli on mielestäni kaunis!

Onnettaren tuomaa

2006-09-11T17:23:00.000+03:00

Sain tänään postissa aivan ihanan paketin - Lellun blogissa voittamani arpajaispalkinto saapui perille! Palkinnossa toistui sama teema kuin Lellun tekemässä taidokkaassa laukussa eli mariannekarkkinen punavalkoinen väritys. Sisu-langat ovat aivan ihanat ja pääsevät varmasti pian puikoille (näen mielessäni punavalkoiset kirjoneulelapaset...) ja kortti kaunis. Nyt minua ei enää ihan niin paljon harmita, etten ehtinyt ajoissa ilmoittautua "Salaiseen Neuleystävään", kun sain jännityksellä odotella tätä ihanaa pakettia. Kiitos Lellu!

Tässä vielä ennakkoväläys mohairhuivista, jonka ennätin kuin ennätinkin saada valmiiksi ja harteilleni viimeviikonloppuisiin ystävän häihin. Täpärälle meni, sillä huivia pääteltiin ja pingotettiin vielä juhlapäivän aamuna! Kuvia valmiista huivista tulossa myöhemmin...

Kesän satoa

2006-09-01T17:05:00.000+03:00

Käsitöiden osalta kesän sato jäi varsin laihaksi... Langanpäiden päättely ja vetoketjun kiinnittäminen ylläolevaan virkattuun pussukkaan oli oikeastaan ainoa käsityö mitä kesäkuukausien aikana tein. Pussukka olikin odottanut näitä viimeistelytoimia vaivaiset seitsemän vuotta. Varsinaista käyttöä pussukalle ei ole vielä löytynyt, se on kooltaan hieman postikorttia suurempi ja siinä voi varmaan säilyttää... jotain.

Puutarhan satoa on tullut runsaammin, varsinkin marjoja oli kuivuudesta huolimatta valtavasti. Tässä kuitenkin tarjolla itse kasvatettuja makeita kirsikkatomaatteja, olkaapa hyvä!

Valmiina viileneviin ilmoihin

2006-08-28T19:02:00.000+03:00

Elokuun tultua alkoivat villalangat taas tuntua houkuttelevilta - syksyä ilmassa siis, vaikka sää onkin pitäytynyt lämpimänä. Kesä-heinäkuussa en tainnut neuloa silmukkaakaan. Kunnes sitten yhden elokuisen viikon aikana huomasin aloittaneeni yhtäkkiä kahdeksan uutta neuletyötä. :) Kolme niistä tuli jo valmiiksikin, ja ne ovat kaikki pipoja:

Alimmainen on Shedir Knittystä. Ohjeen seuraaminen oli mielenkiintoista: kavennukset olivat niin jännittävät, etten malttanut mennä nukkumaan ajoissa. Piposta tuli sattumalta ihan sopiva ensiyrittämällä. Lanka on jokin muinainen purkukerä, langan ominaisuuksista ei siis ole tarkempaa tietoa.

Ruosteenpunainen ja mustaharmaa pipo ovat uudet lempipiponi. Keksin viimein tavan, jolla pystyn neulomaan pipoja, jotka ovat kaikilta ominaisuuksiltaan juuri sellaisia kuin haluan!

Otetaan kaksi samansävyistä lankaa, ohut ja paksu (esim. Aino ja Florica tai Teddy ja Nalle jne.). Joustinneuleosuus (2o2n) neulotaan käyttäen molempia lankoja samanaikaisesti rinnakkain. Näin piposta tulee napakka, tiivis ja lämmin korvien kohdalta (inhoan pipoja, joista tuulee läpi). Joustinneuleen jälkeen siirrytäänkin neulomaan sileää vuorokerroksin vuoroin paksua, vuoroin ohutta lankaa käyttäen, jolloin kavennukset asettuvat nätisti ja päälakiosuudesta tulee pehmeä ja taipuisa. Yksinkertaista, miksi en keksinyt tätä aiemmin? Tällä tavalla neulottu pipo istuu mielestäni ihan tyylikkäästi jopa minun päässäni, joka ilmeisesti on omituisen suippo tai muuten kummallisen muotoinen, koskapa minun on ollut niin hankala löytää sopivia päähineitä. Eli kun viileät ilmat tänä vuonna tulevat, olen varustautunut! Ei silti mitään kiirettä, kyllä täällä toivotaan lämmintä ja aurinkoista syksyä...

Pupuja matkaan maailmalle

2006-08-28T18:36:00.000+03:00

Vielä jokin aika sitten nämä kaapin perälle eläköityneet jämälankanyssäkät eivät osanneet aavistaakaan, että pääsisivät vielä näinkin tärkeisiin, jopa kansainvälisiin tehtäviin: Apupupun paidan raidoiksi.

Pupuja on hauska tehdä. Erityisesti pupun paidan raitoina voi hyötykäyttää hyvinkin pieniä määriä tähteeksi jääneitä lankoja. Värien sommittelu on mukavaa, puput saavat ja niiden pitääkin olla ainutlaatuisia yksilöitä. Omista jämälankavarastoistani taitaa syntyä ainakin kolme neljä pupua. Lankana on 2-kertainen 7 veljestä, koska halusin, että pupun pinnasta tulee tiivis eikä täyte kajasta silmukoiden lomasta. Pupu saa mielestäni myös olla kohtuullisen iso, halattavan kokoinen. Olisinpa vain heti alussa huomannut, että SPR:n ohjetta ei tarvitse sentään aivan orjallisesti noudattaa, vaan pupun voisi neuloa myös pyöröneuleena. Näiden ensimmäisten kanssa on nimittäin edessä aika moinen määrä inhoamaani langanpäiden päättelyä...

Ihanaa kesää

2006-07-11T11:58:00.000+03:00

Juhannus oli suloinen: yllinkyllin ystävävieraita, ruokaa, juomaa, aurinkoa ja saunomista kolmen päivän ajan. Ei voi toivoa parempaa. Myös juhannuksen jälkeinen loma sisälsi sopivassa suhteessa viltillä loikoilua omenapuun alla, auringon kimallusta vedessä, uimista ja rannalla lekottelua, metsämansikoiden maistelua ja nokkosten keräilyä, ruuanlaittoa avotulella, frisbeen heittelyä ja nurmikolla kirmailua. Kerran ehdimme kalaankin.

Oli ihanaa laiskotella, kun oli liian kuuma tehdä mitään hyödyllistä. Sadepäiviksi riitti pientä puuhastelua kuten ullakon siivousta. Retki kaatopaikalle ullakolta raivattuja rojuja viemään on myös omanlaisensa elämys joka pitäisikin aina kerran parissa vuodessa kokea. Jonkin aikaa kaatopaikkakäynnin jälkeen jaksaa taas hillitä roinan osteluaan, kun mielessä on konkreettisemmin, mihin mikäkin esine mahtaa sitten aikanaan päätyä, ja muistaa entistä paremmin ainakin pyrkiä ostamaan vain järkeviä tavaroita, maatuvia tai kierrätettäviä materiaaleja.

Vintiltä löytyi toki muutakin kuin poisheitettävää roinaa, mm. tämä virkattu pitsiaarre.

Elonmerkkejä

2006-06-21T11:48:00.000+03:00

Päivitystauko venyi vahingossa tavattoman pitkäksi. Tässä siis touko-kesäkuun suuri kaksoisnumero. Seuraavan kerran saatankin päivittää vasta heinäkuun puolella. Loma alkaa!

Toukokuun viikonloput kuluivat metsänistutushommissa, joten vapaa-ajan käyttöä ei tarvinnut sen kummemmin miettiä. Kuusentaimia pottiputkella ja koivuntaimia kuokalla upposi aukon täytteeksi.

Käsitöitä en ehtinyt tehdä toukokuussa lainkaan, ja kesäkuun suloinen kuumuus vei lopunkin mielenkiinnon puuhailla villalankojen parissa. Ompelukoneen ääressä sisällä istuminen ei sekään ole houkutellut. Pyöräily, auringossa loikoilu ja muutamat kesäjuhlat ovat riittäneet ohjelmaksi viikonlopuille. Hyasinttipapuköynnökselleni tosin kyhäsin tällaiset köysitikkaat kiipeiltäväksi.

Pajusta punottu kiipeilytuki on anopin taidonnäytteitä. Kasvaisivatpa susannat nopeammin.

Ylläolevaa kuvaa ottaessani huomasin, että kesä on jo pitkällä. Heti toukokuun jälkeen kesänviettoon hiipii haikeus ja tietoisuus siitä, että tätä ihanuutta ei kestä ikuisesti. Kaikki vuodenajat ovat omalla tavallaan parhaita, mutta kesä etenee ja muuttuu aina niin nopeassa tahdissa, että ajan kulkua toivoisi usein voivansa jarruttaa. Kaksi viikkoa poissa maalta ja kesästä on kokonainen vaihe mennyt ohi, jäänyt väliin. Viikkokin poissa niin jo silloin kaikki on ehtinyt muuttua, kypsyä ja edetä harppauksin. Vauhti on huikaiseva. Mutta nyt loma on käsillä ja aion siemailla kesästä minkä suinkin ehdin!

Kukkakevät

2006-04-28T11:35:00.000+03:00

Mutta sitten hieman keväisempiä näkymiä tännekin. Allaolevan kuvan sankari täyttää ylihuomenna 1v. ja toivottaa kaikille hauskaa vappua!

Sammalkaarnajäkäläkevät

2006-04-28T11:23:00.000+03:00

Säiden lämpenemisessä on yksi harmillinen puoli, nimittäin kohta on liian kuuma käyttää uutta suosikkihuiviani. Nyyh… Olen aivan ihastunut sekä materiaaliin, malliin että väriin. Hassua, että tämä huivi ei syntynyt tarpeesta vaan sattumalta siksi, että halusin käyttää varastossa olleet langat johonkin! Huivin inspiroimana kaikki sammalen, kaarnan ja kuihtuneiden lehtien värit ja erilaiset lehväkuviot ovat alkaneet kiehtoa mieltä. Ammennan siis vaikutteita syksystä, vaikka kukkein kevät on ovella. :) Tein vielä päänlämmikettäkin, tämä mallineule on Kauneimmat neulemallit –kirjasta.

Vihreää

2006-04-21T15:39:00.000+03:00

Kevät alkaa viimein tulla! Ihanaa. Jouluvalosarjaa en ole malttanut vieläkään laittaa varastoon ensi joulua odottamaan, vaan ostin kirpparilta vanhan, vihreän pullon, johon tuikkeet laitoin. Hämärinä kevätiltoina tuo vihreä valo tuntuu jotenkin ihanan rauhoittavalta.

Kaapin täytteenä olevien lankojen kulutusprojekti on edennyt siltä osin, että kolme varastossa ollutta tummanvihreää Novitan Chic Mohair –kerää ovat muotoutuneet huiviksi. Aloitin pääsiäisenä Kiri-huivin (alltangledup.com) ohjeen mukaan neulomaan huivia. Vaikka en pidä paksuista puikoista (käytin tässä 4mm puikkoja, vaikka vyötteen ohjeen mukaisen puikkokoon tällä langalla pitäisi olla 6), oli huvin neulominen yllättäen todella mukavaa. En ole aiemmin neulonut tällaista kolmiohuivia, jossa neulominen aloitetaan pitkän sivun keskeltä, ja oli mielenkiintoista nähdä miten huivin rakenne muotoutui. Loppua kohden lankaa tosin alkoi kulua käsittämättömiä määriä per kerros, ja kaikista laskelmistani huolimatta jouduinkin lopulta purkamaan yhden (epäonnistuneen) tekeleen, jossa olin samaa lankaa aiemmin käyttänyt, voidakseni viimeistellä huivin reunuksen. Tämä ei tosin harmittanut lainkaan. Huivista ei tullut järin suuri, mutta se on juuri sopiva näin keväällä samettitakin kanssa pidettäväksi, kaulan ympärille kiedottavaksi ja lämmittää ihanasti.

Jokin ohuenohuesta langasta tehty hienostelupitsihuivi olisi houkuttelevaa tehdä seuraavaksi...

Äitini keräilee tällaisia pääsiäis-, marraskuun- ja mitäliekaktuksia, hänellä on ainakin tummanpuna-, vaaleanpuna-, pinkki- ja valkokukkaisia lajikkeita. Ostin tämän yksilön kokoelmiin, koska nupuillaan kukat näyttivät keltaisen-vaaleanpunaisilta ja sen väristä äidillä ei tietääkseni taida vielä olla. Auenneina kukat kuitenkin ovat lähinnä valkoisia. No, ei se mitään, kukat ovat silti eri muotoisia kuin aiemmassa valkoisessa lajikkeessa ja kauniita. Enköhän minäkin tästä pistokkaan saa. Kukinta tosin taitaa olla jo ohi siinä vaiheessa, kun pääsen käymään ja viemään kasvin äidille, mutta kuva kertoo, millaisia kukkia tähän tulee.

Kevätsiivousta

2006-04-07T17:39:00.000+03:00

Kas, tämmöinenkin kirja olisi näköjään olemassa. Kiintoisaa...

Kävin läpi tässä yhtenä päivänä lankavarastojani, mikä oli suuri urakka ottaen huomioon miten sekaviksi kietoumiksi ne olivat päässeet. Lankoja on liikaa, ne täyttävät liikaa kaappitilaa. Olenkin yrittänyt nyt neuloa loppuun erityisesti sellaisia lankoja, joista en juurikaan pidä päästäkseni niistä riesoista eroon. Jotain pientä on valmistunutkin, nimittäin harmaat pörhölapaset kerän lopuista. Sininen lanka oli samoin kerän loppu jostain toisesta projektista.

En pidä erityisemmin näistä väreistä vaatteissa, joten ehkä lapaset menevät pukinkonttiin (minun tekotahdillani on hyvä aloittaa joululahjojen valmistelu ajoissa...). Toisaalta lapaset näyttäisivät sopivan aika hyvin yhteen yhden tosi vanhan itsetekemäni kassin kanssa. Hmm...

Kirjoneulesukat etenivät tähän vaiheeseen mutta saivat sitten purkutuomion. En pitänytkään raidoituksesta, enkä tiimalasikantapäästä näissä sukissa. Varsi on niin mieluinen, että haluan teräosienkin olevan sellaiset, joista pidän. Siis yksiväriset tumman- tai vaaleanruskeat, eli lankaa pitää poiskulutuksen sijasta hankkia lisää! Miksei ruskeaa villalankaa muuten saa enää nykyään oikein mistään? Eivät kai kaikki voi haluta pelkästään niitä karkkivärejä?
Näiden sukkien vartta oli ihana neuloa, mallikerta on sopivan yksinkertainen ja helppo muistaa, mutta kuitenkin riittävän mielenkiintoinen. En olisi malttanut lopettaa neulomista, vielä yksi mallikerta, vielä yksi...

Tuo turkoosi oli muuten joskus inhokkivärejäni, mutta mitenköhän siihen on nyt kummasti silmä tottunut? Eihän minun makuuni pitänyt muotitrendien vaikuttaa... Kivalta tuo väri kumminkin ruskean kanssa on ruvennut näyttämään.

Sen jälkeen kun minulle selvisi, että lapasia voi tehdä myös toisin kuin koulussa opetettiin, eli aloittaa kärjestä ja neuloa ylhäältä alaspäin edeten, se on ollut suosikkitapani. Miksi tuollaistakaan ei oivalla itse, tekee vaan niinkuin on aina ennenkin tehty? Mitäköhän kaikkea muuta arkirutiineissani olisi mahdollista tehdä toisin ja paljon nokkelammin, mutta en vain oivalla? Kärjestä aloittaessa lapasia voi sovittaa loistavasti työn edetessä ja peukalon kohdan asemoida juuri oikealle korkeudelle. Kirjoneulelapasissa myös kuvio on helpompi sommitella kauniiksi kun aloittaa kärjestä, kuvio ei katkea kesken.

Nämä jussi-langat eivät muuten kuulu riesalankoihin, joista yritän hankkiutua eroon, vaan päinvastoin. Keräilen näitä ihania murrettuja sävyjä…

Mutta mitä ihmettä voisin tehdä näistä?

Miksi olen hankkinut näin monia yksittäisiä keriä näin paksuja lankoja? Pipojako varten? Enhän edes pidä paksuista langoista. Neulepinnasta tulee harva eikä ainakaan pipojen kohdalla ole kivaa, jos päähineestä tuulee läpi. Lisäksi neule nukkaantuu nopeasti rumaksi. Vyötteetkin ovat useimmista hukkuneet jonnekin. Jotain järkevää käyttöä näille pitäisi keksiä, koska vievät liikaa tilaa kaapissa ja lisäksi eivät ole edes olleet mitään halpoja, hirvittää kun lasken noiden yhteishintaa, vaikka osa onkin tarjouskeriä. Ainoa ja Poppia ja HipHoppia ja jotain, mitä en tunnista. Haljut harhaostokset! Yksi kerrallaan salakavalasti ne ovat ruokakauppaostosten lomassa hiipineet kotiini.

Ostin myös taas lisää siemeniä. Prismasta löytyi mm. hauska mikko mallikas –kuosinen valikoima.

Kesämieli

2006-03-31T13:35:00.000+03:00

Aina talvella ottaessani pakastimesta sinne tallettamiani itse keräämiäni nokkosia, villivadelmia, koivunkantosieniä, mitä milloinkin, tuntuu hetken aikaa ihan siltä, kuin olisi kesä tai syksy ja olisin taas siinä hetkessä siellä, mistä ne löysin. Muistan ihan elävästi värit ja valon ja tuoksun ja lämpötilan ja tunnelman. Ruuan laittaminen näistä itse kerätyistä tuottaa aivan eri lailla mielihyvää kuin kaupan tuotteista kokkaaminen. Noin ravintopoliittisesti kyseessä on siis monen sadan kilometrin päästä henkilöautolla kuljetettu ja pakastimeen jemmattu ”lähiruoka”, eli mistään ekologisesti järin kestävästä toiminnasta ei varsinaisesti voi puhua. Omaa elämänlaatuani se kuitenkin kohentaa. On vain jotenkin niin ihanaa tietää, mitä syö ja mistä ruoka on tullut. Ja olivat appelsiinit ja banaanit tai soijapavut sitten kuinka reiluja hyvänsä, aina ne on tuotu kuitenkin kauempaa.

Ajatukset alkavat muutenkin kääntyä jo varovaisen toiveikkaasti kohti kesää. Ei ole enää kestämättömän pitkä aika siihen, kun menemme taas kesäpaikalle ja saamme päästää kevään sisään vanhan talon talven suljettuina olleisiin huoneisiin. Toivottavasti kaikki on kunnossa ja ennallaan. Tulevalle kesälle on taas paljonkin hankkeita ja suunnitelmia. Ensimmäiseksi tänä keväänä pitäisi kesäpaikkaan hommata ihan oikea virallinen kompostori. Olen jo mietiskellyt malleja ja vaihtoehtoja. Viime vuoden investointi oli erotteleva käyskä, joka on mahtava ja toimii loistavasti. Kompostorille olisi tarvetta keittiö- ja puutarhajätteen käsittelyn lisäksi siis myös käyskäjätteen jälkikompostoinnissa.

Ruuhka-Suomen takapihallamme lämpö on jo sulattanut esiin pienen palan multaista kukkapenkkiä seinän vierustalta. Koira aloitti ensi töikseen siellä kaivaukset.

Lelut

2006-03-25T12:41:00.000+02:00

Viikon kierrätysvinkkinä leluja koiralle. Vanhoista (trikoo)vaatteista suikaleita leikkaamalla ja palmikoimalla saa hauvelille halpaa hupia. Molemmat lelut on tehty palmikoimalla kolmesta suikaleesta pötkö, joka sitten on solmittu tiukasti joko päistään tai keskeltä kahteen kertaan, jolloin tuloksena on pallomainen lelu. Ylimääräiset lerpakkeet on leikattu lyhyiksi. Pitkä solmulelu on sopivan lötkö keskeltä, sitä on hauvan hauska heilutella. Käytössä nämä eivät kauaa kestä, mutta eipä kestä meidän hauvan hampaissa kaupan lelutkaan sen paremmin, ja aikansa palveltuaan nämä voi surutta heittää roskiin ja tehdä uudet.

Lyhythihaisten aika...

2006-03-25T12:12:00.000+02:00

...ei ole ihan vielä, mutta T-paitojen painaminen on kevättä odotellessa kivaa! Tein nyt itsellenikin muutaman, ennen joulua paitoja tuli tehtyä joululahjoiksi, mutta niistä ei ole kuvia...
Kuvat paitoihin olen löytänyt joskus netistä. Kaksi ensimmäistä on tehty tuputtelemalla kangasväriä sabluunan läpi (tein sabluunan kontaktimuovista, pysyy hyvin paikoillaan vaikka onkin sitten kertakäyttöinen). Kolmannen paidan kuva on tulostettu erityiselle siirtopaperille ja silitetty paitaan. Sinisen paidan lopputulokseen olen tosi tyytyväinen, jäljestä tuli siistiä. Toisin kuin voisi ehkä luulla, siirtokuvan avulla toteutettu paita oli ainakin minusta vaikeampi tehdä kuin sabluunoiden avulla tehdyt, silittämisen kanssa piti olla tuskastuttavan tarkkana. Silitetty kuva ei myöskään vaikuta kovin kulutusta kestävältä, saa nähdä miten paidalle käy pesussa.

Hyvä tutorial t-paitojen tekoon löytyy osoitteesta http://koti.netplaza.fi/~avuoltee/t_se_itse/t-tutorial.html

Keskeneräisistä käsitöistä

2006-03-19T22:33:00.000+02:00

Sunnuntai-ilta päättyi oikein mukavasti. Mies ja koiruus palasivat viikonloppureissultaan ja toivat mukanaan hauen, jonka mies oli saanut järvestä saaliikseen iskukoukulla. Paistoimme hauen ja söimme perunoiden kera, ja palanpainikkeeksi joimme omista kesäpaikan omenoista tehtyä omppumehua. Kyllä oli hyvää. Kunpa ruoka voisi aina olla itse luonnon antimista ammennetua ja omin käsin huolella valmistettua, mutta ei, valmisruokiin tuli tälläkin viikolla useamman kerran turvauduttua. Omavaraistalous jää kauniiksi haaveeksi, kun ei asu vakituisesti maalla ja pitää käydä välillä töissäkin.

Mutta sitten itse otsikon asiaan. Neulojat usein kauhistelevat blogeissaan keskeneräisten töidensä eli UFOjen määrää. Minullakin on taipumusta aina innostua ja aloittaa jotain uutta, vaikka vanhaakin on kesken. Kaapin kätköissä on varmasti kymmeniä ja taas kymmeniä kesken olevia/kesken ikuisiksi ajoiksi jääneitä töitä, tarkkaa määrää en tiedäkään. Eniten on ehkä juuri neuleiden alkuja. Koska aika usein jotain sentään valmistuukin, ei minua oikeastaan harmita, että toisinaan töitä jää kesken, lapasia parittomiksi tai projekteja hyllyille epämääräisiksi ajoiksi. Neulominen on kuitenkin minulle ennen muuta huvia, rentoutumista, leikkiä ja kokeilua, ei kurinalaista pakkopullaa. Eilen kuitenkin viimeistelin lapaset, jotka ovat lojuneet keskeneräisyyden välitilassa karkeasti arvioituna ainakin 7-8 vuotta (olen nyt 29-vuotias ja muistan tehneeni näitä joululomalla joskus ensimmäisinä opiskeluvuosinani, siispä siitä täytyy vähintään tuon verran olla aikaa). Toisesta puuttui peukalo ja langat olivat päättelemättä.

Neulomistaidonnäytteeksi nämä ovat aivan kamalat (tietenkin koetin asemoida tekeleet kuvaan niin, etteivät pahimmat virheet ja kömpelyydet näy – toinen lapanen on pari kokoa toista isompi, ja peukalokiila, joka on tämän mallin keskeinen juju, ei ole onnistunut lapasten istuvuuden kannalta ollenkaan sillä tavalla kuin olisi pitänyt) mutta malli on mielestäni ihana, vanha lapasmalli. Pienenä kulutin puhki useammat mummoni tällä mallilla neulomat lapaset. Yksi niistä mummon tekemistä on ollut mallikappaleena näille. Lapasia päätellessä oli mukava huomata, että taitoni neulojana kuitenkin ovat vuosien varrella selvästi karttuneet ja työn jälki jonkin verran parantunut. Pidän yhä tästä geometrisesta punatulkkuja langoilla -mallista niin paljon, että suunnitelmissa on tehdä näistä lapasista paranneltu versio ohuemmasta langasta vielä lähiaikoina.

Kassitehtaan tuotoksia

2006-03-18T09:18:00.000+02:00

Pieni kassikavalkadi:
Violetti kassi kokoa A4, materiaalina vanha hamekangas kaapin kätköistä

Ruskea pikkulaukku. Vuori on tehty kahdesta vanhasta tabletista, joissa painokuvana 70-luvulla suositut Rakkautta on... -piirroshahmot. Ruskea kangas on toisesta ompelutyöstä ylijäänyt pala pellavaa.

Vihreä-valkoinen kassi on tehty Suuren Käsityölehden kaavan mukaan, kaava sarjasta "Kuukauden kassi". Kangas löytyi kirpparilta ja on ollut aiemmassa elämässään verho.

Ostoskassi, materiaalina vanha kangas (lienee palvellut pöytäliinana tai verhona). Sukulaisten poistoja.

Kassien ompelu on vanhasta uutta -periaatetta noudattavalle ompelijalle verrattoman hauskaa puuhaa. Kaikenlaisia materiaaleja on helppo hyödyntää: vanhoja vaatteita, verhoja, kangaspaloja. Kassin suunnittelun ja ideoinnin lähtökohtana voi olla käsillä oleva kangas: minkänäköisen, minkäkokoisen, minkämuotoisen kassin siitä saisi kyhättyä. Perusohjeita voi soveltaa helposti tarpeen mukaan. Kun on kerran tehnyt kassin valmiiden kaavojen ja ohjeiden mukaan, oppii hahmottamaan kassin rakenteen, jonka jälkeen on helppo suunnitella ja toteuttaa omia kasseja. Kannattaa hyödyntää esim. vaatteissa mahdollisesti valmiiina olevat taskut siten, että niistä tulee esimerkiksi kassin vuoriin sisätasku kätevästi. Peruskassin ommella hurauttaa muutamassa tunnissa, monimutkaisempiin vuorillisiin kasseihin menee vähän enemmän aikaa, mutta nekin valmistuvat nopeasti. Todella hauskaa ja kasseja on myös kiva antaa lahjaksi!

Lisää kuvitusta

2006-03-17T20:58:00.000+02:00

Neulon harvoin isoja töitä kuten neulepaitoja, pidän enemmän sukkien, lapasten, huivien ja pipojen neulomisesta. En välttämättä aina noudata minkäänlaisia ohjeita vaan keksin mallit itse tai sovellan, ja pienemmissä töissä kokeilujen epäonnistuminen ei ole niin harmillista. Pienissä töissä myös lopputulos on helpompi hahmottaa jo alussa ja voi tarpeen mukaan purkaa ja korjailla. Viimeaikaisista valmistuneista töistä ranteenlämmittimet ovat olleet lähes jatkuvassa käytössä koko talven. Nykyinen asuntomme lämpiää sähköllä ja pihiys- sekä ekologisuussyistä pyrimme pitämään huonelämpötilan niin alhaisena kuin suinkin kärsimme. Ranteenlämmittimet tuntuvat aidosti toimivan ja hyppyset pysyvät lämpiminä. Miten edes tulin toimeen ennen niitä?

Olohuoneesta löytyy myös tällä hetkellä kukkiva kaktus ja sohvalta nelijalkainen loikoilija.

Ensimmäinen merkintä

2006-03-17T18:55:00.000+02:00

En ole koskaan aiemmin pitänyt minkäänlaista blogia...
Jos pyrkimystäni nyt pitäisi jotenkin luonnehtia, niin tämä voisi olla jonkinlainen harrastus-, vapaa-aika- ja elämäntapa-aiheinen blogi. Työhöni ja ammattiini liittyvät asiat rajautuvat sen ulkopuolelle, päiväkirjamaiset vuodatukset samoin. Haluan omistaa tämän blogitilani vaatimattomasti kaikille niille pienille asioille, jotka tuottavat minulle iloa, joista nautin ja jotka saavat minut innostumaan. Käsillä tekeminen on näistä tärkein. Neulon kuitenkin sen verran vähän, että pelkäksi neuleblogiksi ei materiaalia riittäisi. Neulomisen ohella on kymmeniä muita käsillä tekemisen muotoja, joita harrastan silloin tällöin. Lisäksi puuhailen vaihtelevan aktiivisesti erilaisten mielenkiinnonkohteiden parissa: kierrätys, luonto, kasvit, viljely, sienestys ja keräily, remontointi ja puutarhanhoito (erityisesti kesäpaikkamme, vanhan puutalon kunnostusprojekti), kirjat, elokuvat, valokuvaus ja niin edelleen. Ennen muuta haluan esitellä täällä yllämainittuja itselleni tärkeitä asioita valokuvin. Omaksi huvikseni, mutta jos blogin seuraaminen innostaa ja ilahduttaa jotakuta muutakin, hyvä niin.

Aivan alkajaisiksi kurkistus lankakoriini ja tekeillä oleva "kevättalvineule", kirjoneulesukat. Kevätvalo hemmottelee kameran käyttäjää tähän vuodenaikaan ylenpalttisesti pitkän pimeän jälkeen.

2006-03-17T18:48:00.000+02:00