Valmiina viileneviin ilmoihin

Elokuun tultua alkoivat villalangat taas tuntua houkuttelevilta - syksyä ilmassa siis, vaikka sää onkin pitäytynyt lämpimänä. Kesä-heinäkuussa en tainnut neuloa silmukkaakaan. Kunnes sitten yhden elokuisen viikon aikana huomasin aloittaneeni yhtäkkiä kahdeksan uutta neuletyötä. :) Kolme niistä tuli jo valmiiksikin, ja ne ovat kaikki pipoja:

Alimmainen on Shedir Knittystä. Ohjeen seuraaminen oli mielenkiintoista: kavennukset olivat niin jännittävät, etten malttanut mennä nukkumaan ajoissa. Piposta tuli sattumalta ihan sopiva ensiyrittämällä. Lanka on jokin muinainen purkukerä, langan ominaisuuksista ei siis ole tarkempaa tietoa.

Ruosteenpunainen ja mustaharmaa pipo ovat uudet lempipiponi. Keksin viimein tavan, jolla pystyn neulomaan pipoja, jotka ovat kaikilta ominaisuuksiltaan juuri sellaisia kuin haluan!

Otetaan kaksi samansävyistä lankaa, ohut ja paksu (esim. Aino ja Florica tai Teddy ja Nalle jne.). Joustinneuleosuus (2o2n) neulotaan käyttäen molempia lankoja samanaikaisesti rinnakkain. Näin piposta tulee napakka, tiivis ja lämmin korvien kohdalta (inhoan pipoja, joista tuulee läpi). Joustinneuleen jälkeen siirrytäänkin neulomaan sileää vuorokerroksin vuoroin paksua, vuoroin ohutta lankaa käyttäen, jolloin kavennukset asettuvat nätisti ja päälakiosuudesta tulee pehmeä ja taipuisa. Yksinkertaista, miksi en keksinyt tätä aiemmin? Tällä tavalla neulottu pipo istuu mielestäni ihan tyylikkäästi jopa minun päässäni, joka ilmeisesti on omituisen suippo tai muuten kummallisen muotoinen, koskapa minun on ollut niin hankala löytää sopivia päähineitä. Eli kun viileät ilmat tänä vuonna tulevat, olen varustautunut! Ei silti mitään kiirettä, kyllä täällä toivotaan lämmintä ja aurinkoista syksyä...

Pupuja matkaan maailmalle

Vielä jokin aika sitten nämä kaapin perälle eläköityneet jämälankanyssäkät eivät osanneet aavistaakaan, että pääsisivät vielä näinkin tärkeisiin, jopa kansainvälisiin tehtäviin: Apupupun paidan raidoiksi.

Pupuja on hauska tehdä. Erityisesti pupun paidan raitoina voi hyötykäyttää hyvinkin pieniä määriä tähteeksi jääneitä lankoja. Värien sommittelu on mukavaa, puput saavat ja niiden pitääkin olla ainutlaatuisia yksilöitä. Omista jämälankavarastoistani taitaa syntyä ainakin kolme neljä pupua. Lankana on 2-kertainen 7 veljestä, koska halusin, että pupun pinnasta tulee tiivis eikä täyte kajasta silmukoiden lomasta. Pupu saa mielestäni myös olla kohtuullisen iso, halattavan kokoinen. Olisinpa vain heti alussa huomannut, että SPR:n ohjetta ei tarvitse sentään aivan orjallisesti noudattaa, vaan pupun voisi neuloa myös pyöröneuleena. Näiden ensimmäisten kanssa on nimittäin edessä aika moinen määrä inhoamaani langanpäiden päättelyä...